Tässä olen tammikuun ajan ollut vähäsen hengähdysfiilareissa, ja hiljaakseen olen starttaillut vuotta.
Ensiksi oli vähäsen sellainen "plaah" taas yksi vuosi sitä samaa-fiilis, vieäpä kun vuosi 2014 oli ollut kohtalaisen hyvä. Se vaan että se tuntui hirveän kesken jääneeltä. Tultuani palstalle aloitin PUA:n jälkeiset sosiaaliset kokeilut, ja ne antoivat lupaavia tuloksia. Naisia tuli tapailtua ja oikeastaan pakkeja ei tullut lainkaan, vaan miten lopulta kävi, oli että kun aikamme oltiin elämöity, ne jutut vain jäi ja kuivui kasaan. Lisäksi nuo sosialisoimiset vielä jäivät loppuvuodesta, kun en joko käynyt viihteellä tai jos kävin olin kaverieni kanssa.
Sitten taas seurasi fiilikset, että sitä voisi jotain kehittää tulevana vuonna. Oli jopa ihan lupaavan optimistisiakin fiilareita päällänsä. Voisi jatkaa tuota edellisvuoden juttua, ja katsoa mihin se menee; ties vaikka keksisi jotain uusia metkuja. Sekä tietysti muita juttuja tulevalle vuodelle on suunniteltuna, kuten asunnon vaihto, jolloin pääsisi vihdoinkin ihmisten ilmoille täältä nukkumalähiön ja ghetton risteytyksestä yms.
Joten vähäsen näiden kahden ääripään välillä tulee hiimuiltua.
Mitä suunnitelmia ja odotuksia sinulla on tulevaksi vuodeksi?
Onko pessimismiä vaiko optimismia?
Kerro meille, sillä me täällä kuuntelemme ja ymmärrämme sinua.
Ensiksi oli vähäsen sellainen "plaah" taas yksi vuosi sitä samaa-fiilis, vieäpä kun vuosi 2014 oli ollut kohtalaisen hyvä. Se vaan että se tuntui hirveän kesken jääneeltä. Tultuani palstalle aloitin PUA:n jälkeiset sosiaaliset kokeilut, ja ne antoivat lupaavia tuloksia. Naisia tuli tapailtua ja oikeastaan pakkeja ei tullut lainkaan, vaan miten lopulta kävi, oli että kun aikamme oltiin elämöity, ne jutut vain jäi ja kuivui kasaan. Lisäksi nuo sosialisoimiset vielä jäivät loppuvuodesta, kun en joko käynyt viihteellä tai jos kävin olin kaverieni kanssa.
Sitten taas seurasi fiilikset, että sitä voisi jotain kehittää tulevana vuonna. Oli jopa ihan lupaavan optimistisiakin fiilareita päällänsä. Voisi jatkaa tuota edellisvuoden juttua, ja katsoa mihin se menee; ties vaikka keksisi jotain uusia metkuja. Sekä tietysti muita juttuja tulevalle vuodelle on suunniteltuna, kuten asunnon vaihto, jolloin pääsisi vihdoinkin ihmisten ilmoille täältä nukkumalähiön ja ghetton risteytyksestä yms.
Joten vähäsen näiden kahden ääripään välillä tulee hiimuiltua.
Mitä suunnitelmia ja odotuksia sinulla on tulevaksi vuodeksi?
Onko pessimismiä vaiko optimismia?
Kerro meille, sillä me täällä kuuntelemme ja ymmärrämme sinua.
Vastaukset 48
Vanhimmat
En oikein mitään, toivottavasti en kuitenkaan kuole ihan vielä, vaikka huonolta näyttää.
Miksi näyttää huonolta?
Melkein jo kuukahdin viime viikolla.
Älä helskutissa kuukahda, siinä lähtee henki pian!
Ajattelin siirtyä tavoittamattomiin. Vaatii vähän järjestelyjä mutta on sentään vielä mahdollista.
Vuodelta 2015 odotan lisää viranomaistyperyyksiä, turvallisuushakuisuutta ja vakavaa huolta triviaaleista kysymyksistä. Isoista asioista en odota kenenkään keskustelevan, kun ne ovat niin hankalasti monimutkaisia.
"Vuodelta 2015 odotan lisää viranomaistyperyyksiä, turvallisuushakuisuutta ja vakavaa huolta triviaaleista kysymyksistä. Isoista asioista en odota kenenkään keskustelevan, kun ne ovat niin hankalasti monimutkaisia. "
Well said! :D
Niin, nämä viinan mainostuskiellot ynnä muut "holhousjutut" juuri ovat niitä isoja, merkittäviä kysymyksiä.
Tässä tuli sellainen, hieman hillitsevä ajatus mieleen, että vaikka tuota projektia jatkaisi, minä loppukesästä viime vuonna laitoin aluille, niin eihän se silti ole muuta kuin MA:n testaamista, sillä nainen tekee valinnan. Ei väliä mitä mies sanoo tai tekee.
Keksi nyt jo hyvä mies muuta puuhaa kuin jauhaa naisista koko ajan. Aina hoet millaisia elukoita ne ovat. Etkö muuta ajattelemista tai mielenkiinnon kohdetta keksi?
Sanoin: "Sekä tietysti muita juttuja tulevalle vuodelle on suunniteltuna..."
Mutta ne eivät sovi palstan aihepiiriin, joten jatkan luonnollisesti heteroseksuaalisena miehenä naisten ruotimista, sekä naisasioiden ruotimista.
Tuohan on muuten ihan sama kuin että yrittäisit kontrolloida miehen seksuaalisuutta ja tämän oikeutta omaan kehoonsa. Kuulostaa feministiltä!
En odota juuri mitään.
Jatkan hyvin alkanutta kuntoilua. Naisen saamista se ei ole minun kohdalla edistänyt mitenkään. Olen kuitenkin huomannut sen positiivisen vaikutuksen yleiseen jaksamiseen ja mielenterveyteen.
Olen kanssa hiljaksiin aloitellut tuota.
Mitä kaikkea kuntoilet?
Kävelen tai pyöräilen työmatkat.
Käyn salilla.
Olen myös harkinnut että juoksisin työmatkat. Se pitäisi kyllä aloittaa kevyellä lönköttelyllä, koska en harrasta pitkän matkan juoksemista. Lihaskunto on ihan hyvä.
Suosittelen ehdottomasti kuntoilua.
Aika samoja minäkin tapaan tehdä.
Olen alkanut nyt päivittäin punnertamaan, ja lenkillä kävin tuossa viime viikonloppuna.
Hiljaksiin sitten mukaan myös se sali, niin eiköhän tässä taas päästä vauhtiin.
Kyllä se ihan hyvää tekee.
Tuo kuntoilupuolikin tosiaan jäi loppuvuodesta, jolloin elettiin ihan päinvastaista elämää.
Perintörahoja ja sitä että pääsen vittuun täältä Englannista.
Miksi et tykkää olla sielä?
Jos pidät kiirettä saatat keretä takaisin Suomeen rintamalle sotaan Venäjää vastaan.
Vieras valtio, vieras kulttuuri. Kaikki maksaa liikaa eikä minulla ole kavereita täällä. Tulin tänne vain koska minun täytyi. Sitä paitsi joudun täälläolon aikana maksamaan kolme kertaa saman verran vuokraa kuin jos olisin vain Turussa koska joudun maksamaan molemmista asuinpaikoista erikseen. Jatkuvasti jengi kyselee miten täällä menee, ikään kuin he eivät voisi tiedustella sitä reissun jälkeen. Ja ovat vieläpä mukamas jotenkin "kateellisia" kun eivät itse pääse kokemaan samanlaista reissua. Mikä estää heitä lähtemästä?
Palattuani kotiin Turkuun olen upottanut koko helvetin koulutukseen kuusi vuotta elämästäni. KUUSI VUOTTA. Kuusi vuotta saadakseni maisterintutkinnon maailman puhutuimmasta kielestä. Ja joka kertaa kun alan jotain täällä jollekin ihmiselle sopertamaan niin alan änkyttämään. Niin, minulla on siis änkytysvika.
Mutta täällä sitä tapahtuu JATKUVASTI. Kotona, kaupassa, lentokentällä, yliopistolla, kadulla, pubissa... siis joka helvetin paikassa. Ja nämä täällä käytävät kurssitkin ovat hevonpaskaa. En voi kuvitella että ketään työnantajaa kiinnostaa noiden alojen tietous. Niin ja mainitsinko jo että täällä asuminen ja matkustelu on helvetin kallista? Taisin tehdä.
Kuulostaa hyvältä. Pitäkää minut ajan tasalla.
:-(
Koeta kestää vielä! :-)
Kyllä minä täällä jaksan olla niin pitkään kuin tarve vaatii, mutta en suoraan sanottuna ymmärrä sitä miksi kaikki opiskelijat omalta yliopistoltani väittävät vaihdossa olemisen olevan niin hauskaa. Itse tulin tänne vahingossa kuukautta liian aikaisin, koska paikallinen yliopisto oletti minun kurssini alkavan tammikuussa koska olen maisteritason opiskelija. Kotiyliopistossani Suomessa taas minua nimenomaan neuvottiin ottamaan kanditason kursseja täältä, ja ne alkavat vasta parin viikon päästä. Nyt roikun täällä yli kuukauden tyhjän panttina tekemättä oikeastaan mitään hyödyllistä.
En odota saavani uusia kavereita täältä, en uusia kokemuksia, en hyviä muistoja enkä ylipäätään vittu yhtään mitään muuta kuin mitä tarve vaatii. Jos haluan syödä lammasta niin menen Turun kauppahalliin ja jos haluan lukea Byronia niin menen kirjastoon lainaamaan hänen teoksensa. Kuopatut kirjailijat kuulemma löytyy Westminster Abbeysta mutta ei minulla niille asiaa ole. Minulla ei ole mitään odotuksia tämän vaihtoajan suhteen, haluan vain saada sen hyväksytyksi suoritetuksi, jonka jälkeen palaan taas samaan tylsään arkeeni niin kuin ennenkin. Just do my time and get out.
Ota itseäsi niskasta kiinni ja opiskele jotakin järkevää ja oikeasti hyödyllistä. Mitä helkkaria sinä sillä Lontoon maisterinpaperilla teet? Aiotko valtakunnan rikolliseen päättäjäeliittiin NZWO:n sätkynukeksi niinkuin tuo Käteinen ja Rolexander? Rahaa kyllä saisit vaan et mielenrauhaa. Muuhunhan et pääse noilla papereilla. Vaan jos olet psykopaatti, niin sehän sinulle riittää.
Itse olen ollut vaihdossa kaksikin kertaa ja vaikka monia asioita kaipaa Suomesta niin mielestäni kumpikin kerta on ollut hyvin opettavaisia minulle. Itse inhosin Suomea ennen ulkomaille lähtöä, mutta sen jälkeen olen katsonut sitä täysin uusin silmin - täällä ihmeen moni asia on hyvin, vaikka ihmiset ovatkin perseestä, hinnat korkeat ja kaikki ovat niin pessimistisiä. Tuntuu, että monilla ihmisillä on turhan optimistinen kuva ulkomailla asumisesta... onhan siellä mukavaa lomailla tai muutama kuukausi pyöriä, mutta sitten kun pitää opiskella / työskennellä ja tulee ns. arki vastaan niin ei se olekaan enää niin hohdokasta.
Kaikissa maissa on omat hyvät puolensa ja piirteensä. Isommissa maissa mielestäni on mukavaa kun on enemmän ihmisiä, enemmän tekemistä ja muutenkin enemmän elämää kuin esim. Helsingissä. On enemmän kiinnostavia keikkoja, on enemmän museoita, on erikoiskauppoja jne. En tiedä miten asut siellä, mutta olisin suositellut opiskeluasuntolassa asumista. Erasmus-opiskelijat viettävät paljon aikaa yhdessä ja bilettävät hullusti. Siinä oppii tuntemaan joitakin ihmisiä.
Odotan sitä koska kuolen siihen kun venäläiset tulee ja tappaa. Se tulee tapahtumaan suomessa vuonna 2015 joten kaikki tulevaisuuden suunnitelmat normaaliin elämään on haudattu.
Käyn toivottavasti kasvojen korjauksessa. Toivon toimenpiteen palauttavan sen ennalleen.
Tämän jälkeen voin ehkä ensi vuonna elää taas normaalia elämää.
Toivottavasti arvet haalenevat sen verran etteivät ihan kaikille näy, ettei tarvitse selitellä monille, vaan voi unohtaa koko painajaisen...
Ei ole kielletty suuria haaveilemasta. Tulos vain on todennäköisesti hirvitys itsellesi ja muille.
Jos olet ollut onnettomuudessa, missä kasvoihisi on tullut vikaa, jonka voi korjata, jätätkö kasvosi sikseen ja näytät oudolta, vai korjautatko sen ja näytät jälleen itseltä
Odotan tulevalta vuodelta optimistisesti sekä positiivisiä joitain asioita, että pessimistisesti joitain negatiivisia asioita.
Positiivisia asioita...
- Töissä tulee mielenkiintoista, tosin ehkä kiireistä ja stressaavaakin aikaa.
- Harrastepuolella tulen varmasti kokemaan kaikenlaista uutta.
- Ehkä, jos onni todella potkaisee, niin parisuhderintamalla tapahtuu jotain.
Negatiivisia asioita...
- Tuttavien jännämies-jutut aiheuttanee stressiä minullekin.
- Jos onni ei potkaise parisuhderintamalla lähiaikoina, niin sitten tulee varmaan kuiva vuosi siltä osin, koska työkiireet vie varmaan voimat niin ettei jaksa nettideittailla, tms. loppuvuonna.
On siis sekä optimismia, että pessimismiä sekaisin. En tiedä vielä kumpaan kallistuu.
En enää odota mitään sillä olen tähän mennessä aina erehtynyt suhtautumaan jopa varovaisen toiveikkaasti uuteen vuoteen mutta aina asiat ovat kuitenkin menneet päin helvettiä.
Oikeastaan toivon edelleen vain kuolevani koska tiedän ettei minun ole omien henkisien ominaisuuksieni takia mahdollista koskaan alkaa seurustelemaan tai saada edes mitään seksisuhdetta. Hyökkäis vaan ryssät tänne ja tappais kaikki tai tulis joku niin paha luonnonmullistus että koko ihmiskunta tuhoutuis. Kaikki normaalit ihmiset joilla menee hyvin eivät tietenkään toivo tuollaisia asioita tapahtuvaksi mutta minulla ei ole mitään menetettävää jos näin sattuisi tapahtumaan.
Niin ja kysynpähän vaan että mikä hitto on ex-puo?
Mä odotan myös toiveikkaana että yellowstonen alla kuohuva supertulivuori purkautuis. Se olis ihmiskunnan menoa se. 600 000 vuoden välein se tapahtuu ja nyt maan vavahtelut jo kertoo että jotain kuulemma on tapahtumassa. Edellisestä kerrastahan on jo tuo 600 000 vuotta. Se kun vastaa tuhansia atomipommeja ja edes venäjällä ja Yhdysvalloilla ei ole yhteensäkään sellaista vastaavia ydinaseita joten meidän ätmien helpotus taitaa tulla ihan äiti maan puolesta.
" ätmien helpotus taitaa tulla ihan äiti maan puolesta."
Vähän on ikävää todeta, jos tuo on se viimeinen källi minkä naaras - oikein äiti maa vieläpä - ätmeille tarjoaa.
Sitä, että olen entinen PUA ("pick up artist"), syystä että koin sen melko rehellisenä vedätyksenä, joka jopa saattoi pudottaa tuloksia.
Syy siihen, miksi käytän tuota muotoa "Ex PUA" löytyy kahdesta seikasta.
1. Latinassa "ex" meinaa mm. "tulla (pois) jostakin", esim. "ex nihilo" (tulla tyhjästä) tai "deus ex machina" ((jumala koneesta). Joten tulen siis ikään kuin pois PUA-statuksesta.
2. PUA-foorumeilla oli tapana, ja on kai vieläkin nimittää itsensä "etunimi sukunimi" tapaan kuten "Mystery PUA" tai "Flaming closet faggot PUA" joten tuo on eräänlainen parodia siitä. Tai satiiri. Tai källi.
Ei mee tasan tässäkään tasa arvo ajattelu. Asun isänmaassa mutta maa jalkojeni alla kautta koko maapallon on äiti maan. Ainoa nainen koko maailmassa on oma biologinen äiti joka haluaa et säilyn hengissä. Muille olen pelkkää ilmaa ja ihan sama vaikka olisin kuollu naisten mielestä myös äiti maan.
No sitä (neitseellistä teini)pillua!
edes jonkinlaista pillua jos sais kerran ennen sotaa
haluutko läskiltä pillua? saat ilmaiseksi
Alkaneelta vuodelta odotan, että ex PUA löytäisi kumppanin ja tulisi alistetuksi vihollisleirin eli jonkun naisen taholta, niin että hän tulisi onnelliseksi omalla tavallaan eli voisi iloita siitä että hänen MA-teoriansa on koko maailman kattava. Toivon siis kaikkea hyvää sinulle tälle vuodelle.
Hnmmm. Kiitos?
Tämän vuoden aikana aion valmistua. Sitten pitää vain löytää töitä. Valmistumisen jälkeen aion kuitenkin pitää vapaata ja lähteä jonnekin ulkomaille tuulettumaan. Viimeiset kolme vuotta ovat olleet niin hirveitä, ettei siitä pääse kuin ylöspäin, jos lähimpäni vain pysyvät hengissä.
Ihan vaan sivuhuomautan että tyypilisen naismainen on tuo toimintatapa, aletaan syömään kuormasta jo ennen kuin sitä kuormaa edes on. Luulisi että ykkösprioriteettina olisi löytää niitä töitä ja sitten kun on opiskeluvelkaantumiset ym. kuitattu ja saatu vähän matkakassaa läjään voisi lähteä mutta pitääkin päästä heti palkitsemaan itsensä vaikka homma on vielä pahasti vaiheessa.
Yhteiskunta ja vanhemmat kustantaa niin mikäs siinä pidellä vaikka jokatoinen vuosi välivuosia ja alkaa töihin kun "jaksaa"
Ihmettelen muutenkin miten esim nettideiteillä lähes jokaisen naisen profiilissa lukee että ulkomaille on päästävä kerran kaks vuodessa ja on käyty intiat, afrikat, amerikat ja vaellettu vissiin antarktiskin kiertäen kun tavan duunarilla hyvä jos on edes viroon vara lähteä kerran vuodessa halpa risteilylle vaikka muutenkin yrittäis elää pienin menoin ja taloudellisesti.
Ja jos noilta reissuilta ämmät selviävät, ilman että käyttöaste on tuntuvasti lisääntynyt, niin kyllä sitä voi jo pitää pienenä ihmeenä.
Olen tehny koulun ohella töitä ja myös ennen opiskelun aloitusta. Ei ikävä kyllä ole ketään rahoittamassa mun elämää, en tosin pistäisi vastaan jos joku innostuisi. Työpaikka on myös valmiina odottamassa kunhan saan koulun hoidettua. Suunnittelua.
Odotan, että DarkFear tapaa mies86:n vihdoinkin ja alkaa elämään parhaimpia nuoruusvuosiaan
Odotan, että käyn kaljalla Helsingissä nimimerkin Ex PUA takaa löytyvän henkilön kanssa.
It would be an honour. :)
Otetaanko DarkFear myös mukaan, niin saa mies alkaa elämään parhaita nuoruusvuosiaan, ja tietää että tälläisessä seurassa ei kukaan ajattele meistä mitään negatiivista. Vaikka ei kyllä välttämättä positiivistakaan. ;D
Jaahas, mietitääs...
No vuodesta on ainakin tulossa vaiherikas. Luvassa on ahkeraa opiskelua (se tylsä osuus) ja mielenkiintoisia uusia kulttuureita parin ulkomaanprojektin tiimoilta (se mielenkiintoinen osuus). Kesältä odotan jo vähän romantiikkaa...