Avioeroa pohdittu jo pidemmän aikaa, vuosia. Asioita yritetty korjata, kirjallisuuteen tutustuttu, terapiaa ym. Kriisissä käyty tunteita läpi laidasta laitaan, todella syvälläkin.Mutta miksi se lopullinen irrottautuminen tuntuu niin vaikealta?Menee muutaman askeleen eteenpäin kohti ratkaisua ja taas jostain askel taaksepäin.Miten teillä muilla? Kauanko vei aikaa? Miten teille selvisi, että tämä on se hetki toimia, lopullinen niitti.
Miten ratkaisu avioerossa
ylös suosta
10100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Helppo homma,kumppani sanoi vain :meidän pitääkeskustella suhteestay. Seuraavan kerran ilmoitti hänellä olevan oma koti. 18 vuotta ja se oli siinä.
Just minulle kävi näin 24-vuoden. Jälkeen,Yks perjantai ilta,haluun susta eron,ja viikon päästä muutti uuteen kotiin,toisen naisen luokse. Yritetään tässä nyt olla reippaita ja
revitään huumoria kun on ihan rikki,mutta kaikestahan on selvittävä
Kirjoittajan "näin helppoa" kertomassa on samoja piirteitä kuin omassa eroprosessissani. Vaatimuksen, "meidän on keskusteltava" sävy kertoo paljon. Jos sävy on uhkaava ja varoittava, eron hetki voi lähestyä kovaa vauhtia. Lähestyvän eron merkit paljastuvat usein keskustelun sivulauseissa. Jos nimittäin pystyy tulkitsemaan niitä oikein.
Olen pahoillani, että teillä asia hoidettu noin huonosti. Mutta kaipaisin kaikkiin noihin kysymyksiin ja eri osapuolilta.
Lopullinen irtaantuminen tapahtuu kaikilla niin eri tavoin. Itselläni kävi niin, että tajusin ajattelevani tulevaisuuttani ilman puolisoani. Hänen mieliksi lähdin yerapiaan vaikka olin jo päättänyt, etten halua suhdetta enää pelastaa. En edes leikkiä urittäväni. Näin kuitenkin terapian hyvänä tukena eroprosessille. Eli meillä kävi niin, että olin jo itse aika pitkällä eroprosessia kun puolisoni vasta alkoi työstää eron mahdollisuutta. Koin kuitenkin tärkeäksi olla hänen tukenaan siinä ja vastata kysymyksiin, vaikka oma tunnetila oli jo aivan muualla...
Hän ehkä päästi lopullisesti irti vasta noin vuosi erillään asumisen jälkeen kun löysin nykyisen kumppanini.
Kun tulee yllärinä jätetyksi pitkässä liitossa, ihminen kokee intiimiloukkauksen. Siitä toipuminen vie kauan. Ymmärrys, mitä tapahtui ja miksi, auttaa. Ja muiden kuuntelu, eroseminaari mm on hyvä.
Kannattaa lukea PDF täällä:
http://www.doria.fi/handle/10024/88812
Jännä termi tuo "Intiimiloukkaus". Vaikka tunsin itse tulleeni loukatuksi kyseisessä tilanteessa, en kokenut persoonaani loukatuksi, vaan loukatuksi aviopuolisona ja toisen elämänkumppanina.
Tuo on kyllä jo "eroelämää", eikä mitään eroamista. Toisaalta, jos ero joskus tulee, niin siinä on hyvä perusta sopuisalle erotapahtumalle.
Mitä on eroelämä?
Sitä, että ollaan eroavinaan. Myös sitä, että eletään erossa, vaikka ei olla erottu.