..henkisesti raskaassa parisuhteessa.
Olemme seurustellet jo n 4 vuotta, emme asu yhdessä, meillä ei ole lapsia. Minulla on teini ikäinen poika entisestä elämästä, miehellä ei ole lapsia.
Hullua on, että olemme jo 45 ikävuoden paremmalla ( huonommalla?) molemmat, 50v miehellä ihan näillä hetkillä. Ja miesystäväni on ollut aivan käsittämättömän rajoittunut monen asian suhteen kaikki nämä vuodet.
Hän ei voi sietää, että minulla on lapsi. Hän ei ole missään kohtaan voinut hyväksyä poikani isää (?) eivät ole koskaan toisiaan tavanneet, haukkuu häntä silti kaikin mahdollisin sanakääntein vaikka oikeasti - eksä on ihan täyspäinen mies, hyvä isä pojalleen! Tahoillaan naimisissa, ei mitään tekemistä "siinä mielessä" kanssani., ei vihjaustakaan, tietenkään.
Ja menneisyyteni kaivelu, jos enemmän kuin pari seksi suhdetta - huono nainen.
Mitäs luulisitte? Lähes 30 v aikuis ikää, pisin suhde lapsen isän kanssa 8v, olisiko ehtinyt olemaan muutama muukin kuvio...? ...ei polvet ristissähän sitä kaiket illat istuttu..
Mies omaa paljon narsistisen henkilön piirteitä. Tai muita psyykkisesti epävakaan ihmisen piirteitä.. Olen hänelle muutaman kerran koittanut sanoa, että olisko hyvä jutella jonkun kanssa näistä asioista.. Ei kuulemma luota yhteenkään kallonkutistajan. Ihan huu haa sakkia kaikki. Että se siitä.
Kummallisesti vaan kietoo herra johonkin ihmeelliseen vyyhtiin.. Johonkin, mistä ei uskalla irrottautua, vaikka naisena, äitinä koen loukkaavaksi, ettei hän hyväksy minua täysin. Ja mikä surullisinta, ei lastani.
Miten lähes 50v mies voi olla näin lapsellinen, rajoittunut?
Lähipiirissäni on useita uusio perheitä, minäkin olisin tätä jossakin kohtaa toivonut.. Mutten enää.. Ei tuollaisen miehen kanssa.
Rohkeus irtiottoon puuttuu..
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Mihin tästä tuskassaan voisi mennä puhumaan?
..paitsi täällä..
Olemme seurustellet jo n 4 vuotta, emme asu yhdessä, meillä ei ole lapsia. Minulla on teini ikäinen poika entisestä elämästä, miehellä ei ole lapsia.
Hullua on, että olemme jo 45 ikävuoden paremmalla ( huonommalla?) molemmat, 50v miehellä ihan näillä hetkillä. Ja miesystäväni on ollut aivan käsittämättömän rajoittunut monen asian suhteen kaikki nämä vuodet.
Hän ei voi sietää, että minulla on lapsi. Hän ei ole missään kohtaan voinut hyväksyä poikani isää (?) eivät ole koskaan toisiaan tavanneet, haukkuu häntä silti kaikin mahdollisin sanakääntein vaikka oikeasti - eksä on ihan täyspäinen mies, hyvä isä pojalleen! Tahoillaan naimisissa, ei mitään tekemistä "siinä mielessä" kanssani., ei vihjaustakaan, tietenkään.
Ja menneisyyteni kaivelu, jos enemmän kuin pari seksi suhdetta - huono nainen.
Mitäs luulisitte? Lähes 30 v aikuis ikää, pisin suhde lapsen isän kanssa 8v, olisiko ehtinyt olemaan muutama muukin kuvio...? ...ei polvet ristissähän sitä kaiket illat istuttu..
Mies omaa paljon narsistisen henkilön piirteitä. Tai muita psyykkisesti epävakaan ihmisen piirteitä.. Olen hänelle muutaman kerran koittanut sanoa, että olisko hyvä jutella jonkun kanssa näistä asioista.. Ei kuulemma luota yhteenkään kallonkutistajan. Ihan huu haa sakkia kaikki. Että se siitä.
Kummallisesti vaan kietoo herra johonkin ihmeelliseen vyyhtiin.. Johonkin, mistä ei uskalla irrottautua, vaikka naisena, äitinä koen loukkaavaksi, ettei hän hyväksy minua täysin. Ja mikä surullisinta, ei lastani.
Miten lähes 50v mies voi olla näin lapsellinen, rajoittunut?
Lähipiirissäni on useita uusio perheitä, minäkin olisin tätä jossakin kohtaa toivonut.. Mutten enää.. Ei tuollaisen miehen kanssa.
Rohkeus irtiottoon puuttuu..
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Mihin tästä tuskassaan voisi mennä puhumaan?
..paitsi täällä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi rohkeus irtiottoon puuttuu?
Mitä tuo suhde sinulle oikeasti antaa?
Mies loukkaa sinua urakalla ja jatkaa samaan malliin juuri niin kauan kuin annat sen tapahtua. Mies kuulostaa pitkälti olevan samaa maata kuin exäni - ja tuosta syystä ex on ex enkä enää ikinä halua tavata häntä. Miehessä itsessään ei ole mitään vikaa, kaikki muut ovat häntä vastaan ja "aivan omituisia". Juu, ja kallonkutistajiin ei voi luottaa, ei...
Sinun on nyt vain yksinkertaisesti alettava ajatella itseäsi ja poikaasi!
Sinä olet ansainnut parempaa - ja poikasi on ansainnut hyvinvoivan äidin, jonka elämää ei tuollainen parisuhde pilaa. Ette asu yhdessä, joten missä se vaikeus on? Pelkäätkö niin paljon jääväsi yksin, ettet uskalla irroittautua? Ei yksinolo tarkoita samaa kuin yksinäisyys, kai sen tiedät? Ja olethan onnistunut löytämään tämän kumppaninkin, joten miksikäs et onnistuisi löytämään jotain oikeasti hyvää miestäkin?
Nyt toimeksi, hyvä nainen! Ulkoista tuollainen kaistapää elämästäsi ja ala elää omaa elämääsi ilman jatkuvaa mielipahaa. Seuraavalla kertaa, kun mies ottaa yhteyttä, sanot hänelle yksinkertaisesti, että et ole onnellinen hänen kanssaan, vaan haluat lopettaa suhteen. Reaktio voi olla mitä vain, mutta pysy päätöksessäsi! Sinä et tarvitse tätä miestä mihinkään!
Toista ei voi muuttaa. Joko hyväksyt hänet tuollaisenaan tai sitten vain eroat.
Jos haluat erota, niin junttaat miehen ärsyttävät puolet päähäsi, ja hoet sitä mantraa ajatuksissasi, kun sanot miehelle, että et enää halua olla suhteessa. Mies tietysti vonkaa oikein viimeisen päälle takaisin, mutta pystyt mantrasi voimalla tiukkana, etkä vastaa mihinkään yhteydenottoihin.
Näin olen itse pysynyt vahvana neljän miehen kohdalla, joista ei ole millään meinannut päästä eroon. Jos vastaa yhteenkin viestiin, alkaa huomionhakuisuus ja tunteisiin vetoava lätinä, eli ainoa vaihtoehto on vetäytyä hommasta kokonaan ja pysyvästi.
Ap vastaa.
Kiitos kommenteista. Niin.. Olen varmaan juuri niin säälittävä, että taidan pelätä yksinäisyyttä, yksin oloa.. Tämä "ihanuus" on onnistunut karkottamaan vähätkin ystävät elämästäni. Aikaa on saanut viettää vain hänen kanssaan.. Ihan kipeetä..
mietin kokoajan, miten hän on minua loukannut, monet kerrat. Ja tätä mantraa aion hokea mielessäni.. En todellakaan halua olla alistettu nainen, joka vetää kylmän rauhallisesti elämän rännistä alas yhtään pohtimatta.
Vasta 4 vuotta olette olleet. Ja sinä roikut siinä kuin hukkuva heinänkorressa. Itsekin tiedät että tuo on sinulle tuhon tie. Ei ainakaan onnen tie. Voi kun pystyisin auttamaan ja riuhtaisemaan sinut irti! Yritä etsiä ne voimat jostain.