1/1
Tämmöinen tilanne:
Oltiin avovaimon kanssa suhteessa reilu 5 vuotta josta 2 kihloissa. Nyt tuossa marraskuun 2014 aikana kaikki meni jotenkin heikosti ja joulukuun puolen välin tienoilla päädyttiin purkamaan kihlaus ja eroamaan josta ei avovaimo sitten halunnut kellekkään kertoa julkisesti.
Sovintona oli se että pistetään suhde poikki toistaiseksi ja katsotaan tuleeko siitä enää mitään.
Noh, vaimoke tykkäsi rampata toisella paikkakunnalla kavereillaan ja jotenkin paljastui että siellä on toinen heppu josta voisi syytä olla mustasukkainen, vaikka erossa naikkonen sano että ero ei johdu kolmannesta osapuolesta mitenkään.
Sovintona myös oli että ei kosketa toisiin ennen kun meidän homma on täysin selvä ja hän itsekkin sanoi että ei pystyisi minulle semmoista tekemään niin pitkän suhteen jälkeen.
Kuinkas nyt sit kävikään...
Sain vastikään kuulla kuinka ex vaimoke oli siellä toisella paikkakunnalla harrastanut seksiä tämän toisen miehen kanssa, useampaan kertaan ja aina minulle kertoi että mitään ei ole tapahtunut ja että ei tarvitse huolehtia siitä. Eli valehteli päin näköä.
Siellä lempeili toisen kanssa ja täällä minun kanssa, kun vielläkin saman katon alla asutaan.
Kaiken kukkuraksi sain viellä kuulla että hän oli sitä tehnyt jo ennen kun varsinaisesti erottiin, jo sen aikana kun keskusteltiin tilanteesta ja kuinka huonona se on.
Loppu metreillä meillä ei hirveästi seksiä ollut ja tämän hän sanoi syyksi miksi meni toisen kanssa sänkyyn, halusi tuntea itsensä taas halutuksi ja himoituksi kun kotona sitä ei oikein tullut.
Syy eroon oli se että hän sanoi olevansa siinä tilanteessa mielensä kanssa että ei tiedä mitä haluaa, mitä haluaa elämältääm ja kenen kanssa.
Sovittiin että annetaan suhteelle aikaa, niinkuin teinkin, ja luotin mutta petyin pahasti.
Itse olin kuin avoin kirja hänelle mutta hän ei selvästikkään piitannut siitä kun noin meni tekemään.
Hän itse kieltää että olisi seksiä toisen kanssa harrastanut ennen kuin erottiin vaikka olen toiselta osapuolelta kuullut että peliä on ollut jo ennen sitä.
Mitrn tähän pitäisi suhtautua, hän sanoo samaan aikaan tuntevansa että rakastaa minua mutta samaan aikaan häntä ahdistaa koko parisuhde.
Itse rakastan häntä valtavasti, ja haluaisin jatkaa hänen kanssaan mutta miten tähän pitäisi suhtautua, nukumme samassa sängyssä vielläkin mutta aina kun katson häntä puoli alasti, mielessäni vaan juoksevat ajatukset siitä kuinka joku muu on tehnyt hänelle kaikenlaista, miten ja koska ja että tuo oma kulta on ns. häpäisty eikä enää ole vaan minun vaan jaettu.
Varsinaisesti pettämiseksi tätä ei voi sanoa mutta sopimuksen rikkominen silti tuntuu minusta tosi pahalta.
Hän sanoi että joka kerran jälkeen kadutti jonkun verran, mutta ei kokenut oikeastaan minkäänlaisia omatunnon kolkutuksia eikä sen takia kertonut minulle mitään itse vaan kuulin tästä ihan muualta ja sain ajettua hänet selkä seinään vasten ja kertomaan kaiken, tässäkin vaiheessa hän jätti viellä paljon kertomatta jonka senkin kuulin toisen suusta ja sain lopuksi vahvistuksen häneltä itseltään. Ja hänen sanojensa mukaan kun "asia ei kuulu mulle mitenkään koska ei suhteessa enää olla silloin oltu"...
Mitä pirua tässä pitäisi tehdä, rakastan valtavasti, mutta en millää saa asiaa mielestäni.
Mielessäni vaan pyörii hänen touhut, se miten hän petti sanansa ja lupauksensa tosta vaan vaikka väitti ettei niin pystyisi tekemään.
Hänellä ei ole mitään muuta tämän toisen kanssa ollut, muuta kun seksiä, eikä enään sitäkään.
Hän sanoi myös hakevansa lohtua näin??
Miksi sitten valehdella, haistoin palaneen käryä jo alusta alkaen ja kysyin asiaa häneltä monesti mutta aina tuli kieltävä vastaus.
Osaksi tämä "pettämisen" syy on minun, joska en antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsi ja sitä kautta sitten haki muulta. Mutta miksi sitten pelasi molempien kanssa, kotona sain minä ja muualla sitten hän.
Jos tästä viellä jotain tulee ja päädymme yhteen, kuinka saan kaikki nämä ajatukset pois mielestäni, miten saan luoton taas takaisin, kuinka voin luottaa enää hänen sanoihinsa, ja lupauksiin jos ei se tälläkään kertaa onnistunut.
Häntä ei homma oikeastaan harmita tai vaivaa mitenkään ja sanookin että "tehty mikä tehty" eikä aijo jäädä sitä murehtimaan.
Itse olen todella tunteikas ihminen ja tämä satutti minua paljon, vaikkei varsinaista pettämistä ollutkaan kun oltiin erossa.
Onko edes järkevää ajatella että voisi viellä yrittää hänen kanssaan jos semmoinen tulee eteen?
Miten tämmöisestä pääsee yli, ja unohtaa, voiko antaa anteeksi? Onko sekään järkevää?
Haluan hänet mutta kaikki tämä painaa mieltäni erittäin paljon ja tuntuu todella pahalta.
Mitä teen?
En halua ensimmäisenä kuulla heti että pitäisi antaa olla ja heittää akka vaan menemään. Olen kiintynyt ja rakastan häntä vielläkin vaikka näin on käynyt, ja haluisin unohtaa kaiken ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta pystyykö siihen? Onko kokemusta kellään tällaisesta tilanteesta. Olenko vaan vellihousu jos onnistun antamaan anteeksi.
Tämmöinen tilanne:
Oltiin avovaimon kanssa suhteessa reilu 5 vuotta josta 2 kihloissa. Nyt tuossa marraskuun 2014 aikana kaikki meni jotenkin heikosti ja joulukuun puolen välin tienoilla päädyttiin purkamaan kihlaus ja eroamaan josta ei avovaimo sitten halunnut kellekkään kertoa julkisesti.
Sovintona oli se että pistetään suhde poikki toistaiseksi ja katsotaan tuleeko siitä enää mitään.
Noh, vaimoke tykkäsi rampata toisella paikkakunnalla kavereillaan ja jotenkin paljastui että siellä on toinen heppu josta voisi syytä olla mustasukkainen, vaikka erossa naikkonen sano että ero ei johdu kolmannesta osapuolesta mitenkään.
Sovintona myös oli että ei kosketa toisiin ennen kun meidän homma on täysin selvä ja hän itsekkin sanoi että ei pystyisi minulle semmoista tekemään niin pitkän suhteen jälkeen.
Kuinkas nyt sit kävikään...
Sain vastikään kuulla kuinka ex vaimoke oli siellä toisella paikkakunnalla harrastanut seksiä tämän toisen miehen kanssa, useampaan kertaan ja aina minulle kertoi että mitään ei ole tapahtunut ja että ei tarvitse huolehtia siitä. Eli valehteli päin näköä.
Siellä lempeili toisen kanssa ja täällä minun kanssa, kun vielläkin saman katon alla asutaan.
Kaiken kukkuraksi sain viellä kuulla että hän oli sitä tehnyt jo ennen kun varsinaisesti erottiin, jo sen aikana kun keskusteltiin tilanteesta ja kuinka huonona se on.
Loppu metreillä meillä ei hirveästi seksiä ollut ja tämän hän sanoi syyksi miksi meni toisen kanssa sänkyyn, halusi tuntea itsensä taas halutuksi ja himoituksi kun kotona sitä ei oikein tullut.
Syy eroon oli se että hän sanoi olevansa siinä tilanteessa mielensä kanssa että ei tiedä mitä haluaa, mitä haluaa elämältääm ja kenen kanssa.
Sovittiin että annetaan suhteelle aikaa, niinkuin teinkin, ja luotin mutta petyin pahasti.
Itse olin kuin avoin kirja hänelle mutta hän ei selvästikkään piitannut siitä kun noin meni tekemään.
Hän itse kieltää että olisi seksiä toisen kanssa harrastanut ennen kuin erottiin vaikka olen toiselta osapuolelta kuullut että peliä on ollut jo ennen sitä.
Mitrn tähän pitäisi suhtautua, hän sanoo samaan aikaan tuntevansa että rakastaa minua mutta samaan aikaan häntä ahdistaa koko parisuhde.
Itse rakastan häntä valtavasti, ja haluaisin jatkaa hänen kanssaan mutta miten tähän pitäisi suhtautua, nukumme samassa sängyssä vielläkin mutta aina kun katson häntä puoli alasti, mielessäni vaan juoksevat ajatukset siitä kuinka joku muu on tehnyt hänelle kaikenlaista, miten ja koska ja että tuo oma kulta on ns. häpäisty eikä enää ole vaan minun vaan jaettu.
Varsinaisesti pettämiseksi tätä ei voi sanoa mutta sopimuksen rikkominen silti tuntuu minusta tosi pahalta.
Hän sanoi että joka kerran jälkeen kadutti jonkun verran, mutta ei kokenut oikeastaan minkäänlaisia omatunnon kolkutuksia eikä sen takia kertonut minulle mitään itse vaan kuulin tästä ihan muualta ja sain ajettua hänet selkä seinään vasten ja kertomaan kaiken, tässäkin vaiheessa hän jätti viellä paljon kertomatta jonka senkin kuulin toisen suusta ja sain lopuksi vahvistuksen häneltä itseltään. Ja hänen sanojensa mukaan kun "asia ei kuulu mulle mitenkään koska ei suhteessa enää olla silloin oltu"...
Mitä pirua tässä pitäisi tehdä, rakastan valtavasti, mutta en millää saa asiaa mielestäni.
Mielessäni vaan pyörii hänen touhut, se miten hän petti sanansa ja lupauksensa tosta vaan vaikka väitti ettei niin pystyisi tekemään.
Hänellä ei ole mitään muuta tämän toisen kanssa ollut, muuta kun seksiä, eikä enään sitäkään.
Hän sanoi myös hakevansa lohtua näin??
Miksi sitten valehdella, haistoin palaneen käryä jo alusta alkaen ja kysyin asiaa häneltä monesti mutta aina tuli kieltävä vastaus.
Osaksi tämä "pettämisen" syy on minun, joska en antanut hänelle sitä mitä hän tarvitsi ja sitä kautta sitten haki muulta. Mutta miksi sitten pelasi molempien kanssa, kotona sain minä ja muualla sitten hän.
Jos tästä viellä jotain tulee ja päädymme yhteen, kuinka saan kaikki nämä ajatukset pois mielestäni, miten saan luoton taas takaisin, kuinka voin luottaa enää hänen sanoihinsa, ja lupauksiin jos ei se tälläkään kertaa onnistunut.
Häntä ei homma oikeastaan harmita tai vaivaa mitenkään ja sanookin että "tehty mikä tehty" eikä aijo jäädä sitä murehtimaan.
Itse olen todella tunteikas ihminen ja tämä satutti minua paljon, vaikkei varsinaista pettämistä ollutkaan kun oltiin erossa.
Onko edes järkevää ajatella että voisi viellä yrittää hänen kanssaan jos semmoinen tulee eteen?
Miten tämmöisestä pääsee yli, ja unohtaa, voiko antaa anteeksi? Onko sekään järkevää?
Haluan hänet mutta kaikki tämä painaa mieltäni erittäin paljon ja tuntuu todella pahalta.
Mitä teen?
En halua ensimmäisenä kuulla heti että pitäisi antaa olla ja heittää akka vaan menemään. Olen kiintynyt ja rakastan häntä vielläkin vaikka näin on käynyt, ja haluisin unohtaa kaiken ja aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta pystyykö siihen? Onko kokemusta kellään tällaisesta tilanteesta. Olenko vaan vellihousu jos onnistun antamaan anteeksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
2/2
Vai pitäisikö vaan yrittää haudata tunteet, ja pistää kaikki lopullisesti poikki.
Itse olin uskollinen ja avoin eron jälkeen, koko tämän "odottelun", mutta hän ei.
Perhana, pahoittelen sekavaa kirjoitusta ja toistuvia asioita mutta pää tuntuu olevan sen verta sekaisin tällä hetkellä että ei tiedä miten päin olisi.
Itse jään helposti murehtimaan asioita, pitkäksiki aikaa, kun taas hän yleensä osaa jatkaa helpommin eteenpäin.
Eihän tehtyä saa enää tekemättömäski, mutta onko tässä mitään hemmetin järkeäkään enään?
Piten pääsen yli?
Jatkanko?
Annanko anteeksi?
Vai revinkö kaiken vaan poikki ja lähden erisuuntaan?
En halua lopullisesti erota, mutta en myöskään koe nyt tällä hetkellä hyv oloa olla hänen kanssaan koska kyseenalaistan kaiken ja luotto on todella heikoilla.
Niin, ja hän on todella huono puhumaan tällaisita asioista, pelkää ja ahdistuu helposti ja sen kautta menee lukkoon ja asiat jää puimatta helposti.
Tässä tämmöinen pieni avautuminen.
Sä voisit kirjottaa vaikka kirjan tuosta teidän kuviosta kun noin pitkästi jaarittelet. Nyt asiaan, minä ainakin lopettaisin sen koko teidän yhteisen tulevaisuuden odottelun ja jättäisin valehtelevan lutkan.
Pääset yli tilanteesta osittain sillä, että lopetat itsesi syyttämisen. Ex avokkisi on itse tehnyt ratkaisun siirtyä suoraan seuraavaan kukkaan.
älä missään nimessä jää tuleen makaamaan. keskity vaikka töihisi ja/tai harrastuksiisi.
Nyt on aika olla mies ja unohda koko "ämmä"
Toivottavasti osaat analysoida exästäsi ne piirteet jotka vei suhteenne tuohon pisteeseen ja ottaa opiksi ennenkuin alat seuraavaa naista ottamaan.
Itse kyllä lähtisin. Pettäminen ja valehtelu ovat mulle niin isoja asioita, etten katsoisi päivääkään. Toinen mahdollisuus on pariterapia, jota esim. seurakunnan perheasiainkeskus järkkää ilmaiseksi. Jotain olis hyvä kyllä tehdä, jos asiasta ei tahdo yli päästä.
Ikävä on tarinasi. Eipä monikaan asia ole niin masentava kuin tulla rakkaansa pettämäksi.
On harhaa kuvitella naisten olevan rehellisiä tai etteivät he pettäisi. Varsinkin kun saa omansa kiinni? Pettävät naiset valehtelevat, koska he haluavat vaikuttaa kilteiltä ja rehellisiltä niin pitkään kuin mahdollista, vaikka eivät sitä itse asiassa ollenkaan ole.
Neuvoisin tekemään päätöksen, jotta voit jatkaa elämääsi ja neuvoisin myös eroamaan. Tämä ex-avovaimosi on pelkuri, hänestä oli varmaan kiva loikata toisen miehen syliin (huomautan, kerta toisensa jälkeen vaikka muka "kadutti" joka kerran jälkeen) mutta ei ottaa siitä vastuuta. Miten kuvittelet käyväsi hänen kanssaan läpi sinulle kipeän asian, jos hän ahdistuu puhumisesta ja puimisesta? Ilman sitä prosessia ei luottamus yksinkertaisesti palaudu edes siedettävälle tasolle. Joten asia jää sinua painamaan ja joudut kantamaan hänen rikkeensä seuraukset itse, yksin.
Itsetuntosi on varmaan myös saanut kolhauksen. Jos eroat, niin kestää hetken ennen kuin se palautuu. Kun se palautuu, niin huomaat että olet oppinut paljon kokemuksistasi. Jos jäät suhteeseen, niin menee pitkän aikaa, ennen kuin voit tuntea itsesi ehjäksi hänen kanssaan - kuten sanoit, hänen näkemisensä muistuttaa hänen valheistaan. Edellytys yhteen jäämiselle olisi asioiden perusteellinen läpikäynti. Sinä sen parhaiten tiedät onnistuuko se hänen kanssaan.
Kuullostaa hyvin paljon samalta mitä itse koin aikoinaan. Minä olin vain se joka "petti" ja mieheni oli se joka olisi antanut anteeksi, mutta minäpä en siihen leikkiin lähtenyt.
Meidän liitto kesti yli 10 vuotta.
Tämän aikana mies mitätöi minut täysin. En ollut se rakastettava puoliso, vaimo tai mikään muukaan. Kaikki miehen omat jutut meni minun edelle ja se läträäminen alkon kanssa. Mitta tuli täyteen ja monista puheyrityksistä huolimatta ei saatu tulosta aikaan. Kirjoitin hänelle jopa kirjeitä jotta saisin tunteeni kuultavaksi. Turhaan.
Ihastuin sitten toiseen, joka oli olkapäänäni. Hän ihastui myös minuun. Oikeastaan mitään suunnittelematta tapahtui miehenvaihdos ja menin sen miehen puolelle joka puolusti minua, tykkäsi minusta ja tahtoi minua. Olinhan suhteen kehäraakki ollut ainakin 3-4 vuotta aikaisemmassa suhteessa ja siinä ei mikään muu toiminut kuin kaukainen kaverisuhde ja minun kotiäidin rooli ja mies kävi syömässä ja välillä vietti aikaa lastensa kanssa muutoin hän eli ns. Omaa elämää.
Puoli vuotta erosta, tämä exä sitten oli kuulemma havahtunut siihen mitä olikaan menettänyt. Halusi tilaisuuden näyttää osaavansa parantaa tapojaan yms.. Liian myöhään. Näitä lupauksia näet tuli jo suhteen aikana jossa sanoin ettei mikään avioliitto voi näin toimia, että olen yksin lapsien kanssa suurimmaksi osaksi, eli leikin äitiä ja isää, vaimoa ja onnellista ihmistä samaan aikaan.
Itse toin esille tarpeeni, kysyin toisen tarpeista. Minussa oli vaan aina jotain vikaa kun ei ollut hurjia seksifantasioita ja olin kuulemma tylsä kun en tahtonut mitään erikoisempia seksijuttuja.. Mutta en saanut edes niitä "normaaleiksi" kutsuttua seksipuuhaakaan. En huomiota, en mitään. Kävin baareissa ja sanoin kuin herätykseksi miehellekkin lähtiessä, että menen nyt sinne hakemaan huomiota jota häneltä en saa.. Tosi kurjaa ja ikävää, mutta todellista.
Ottakaa aikalisä, ilman sopimuksia. Odota että naisesi tajuaa sinun arvon ja sen myötä sopia sääntöjä. Pahimmassa tapauksessa saat nostettua markkina-arvoasi kikkailemalla toisen naisen kanssa .... Kutsumme tätä mustasukkaisuudeksi, mutta monesti ihmiset on niin tyhmiä etteivät tajua pitävänsä aarretta käsissään ennen kuin menettävät sen jollekulle muulle..
Ymmärrän hyvin, että vanhasta on vaikeaa luopua. Tunteesi ja järkesi ovat eri mieltä ratkaisusta.
Minä luulen, että kihlattusi oli leipääntynyt sinuun ja suhteeseenne, mikä antoi tilaa uudelle ihastukselle. Heikkona luonteena hän antoi tunteilleen vallan ja päätyi sitten sänkyynkin. Samasta syystä hän ei myöskään kyennyt kertomaan sinulle eikä eroamaan ensin.
Minä en usko mihinkään taukoihin ja tilan antamiseen suhteessa. Sitä tilaa harvoin käytetään suhteen tilan miettimiseen vaan uuden ihastuksen testaamiseen. Tismalleen kuin teidänkin tapauksessanne kävi.
Kihlattusi on oikeassa, tehty mikä tehty eikä sitä tekemättömäksi saa. Sinä et pääse siitä yli, joten jatkamiselle on sinunkin puoleltasi huonot edellytykset, vaikka toistaiseksi muuta itsellesi uskotteletkin. Suhteenne voisi mielestäni jatkua vain eron, ajan kulumisen ja uudelleen puhtaalta pöydältä aloittamisella. Tosin ylenäsä silloinkin palataan vanhaan alta aikayksikön. Valitettavasti.
Pettäjältä löytyy tuhat selitystä.
Pettäjä peittää jälkensä, ja sen tähden hän sotkee ja selittää... , että uhrin pää sekoittuisi totuuden ja valheen välillä epäselväksi harmaaksi alueeksi.
Kaikki on teeskentelyä, mitä tulee petoksen aikana ja sen jälkeen, pettäjän taholta.
Uhrina olet nyt shokissa ja taidat uskotella kaiken parhain päin kestääksesi totuuden.
Totuus on, että vaimoke on löytänyt uuden.
Älä ryhdy hiireksi. Hiiri vikisee. Sellaisesta ei kiinnostu yksikään nainen. Saati nainen, jolla on nyt vertailukohde, eli se, jonka kanssa on petosta harrastanut.
Totta on, että olet kiintynyt ja rakastat. Kiintymystä ei hetkessä katkaista eikä rakkautta. Siihen menee aikaa hyvällä ihmisellä niin kuin sinä olet.
Keskity nyt kunniasi säilymiseen, se on sinulla tallella. Älä menetä miehuullista kunniaasi, omaa arvoasi vikisemällä petollisen kissanaisen perään.
Poistu areenalta arvokkaasti, reagoimatta, vaatimatta selityksiä.
Älä menetä kasvojasi muuttumalla psykologiseksi vonkaajaksi, muistuttamalla, syyttelemällä, kaivelemalla suhdettanne.
Miehinen mies poistuu pystyssä päin vilkaisemattakaan taakseen, kun kyseessä on pettäjä.
On typerää ryhtyä setvimään suhdetta ja tapahtumia, se on alentaa sinut, tekee sinusta helpon nakin jopa narrin.
Keskity oman kunniasi ja kasvojesi säilymiseen. Sure suhdetta vain todella luotettavien ystävien tai sukulaisten kanssa.
Tälle pettäjälle älä näytä suruasi, harmiasi, kaipaustasi.
Sure, kaipaa, muistele, mutta missään nimessä älä näytä hänelle, joka tämän aiheutti,
Suhteennehan ON mennyttä. Lopullisesti kuollut. Luottamusta et saa herätettyä, eikä tuosta toisesta ole sen rakentajaa.
Niin, erittäin sekava tunnetila.
Olisi pitänyt heti kun ilmeni ongelmia suhteessa lopettaa toivon elättely ja odottelu.
Haluaisin jatkaa ja koittaa anteeksi antaa mutta jos niin päätän tehdä, tulee se olemaan pirun vaikeaa. Siksi pohdinkin että onko edes järkeä ajatella moista.
Todella pa*skaisethan hän minulle teki, tai siis erittäin.
Vaikea päättää mennäkö tunteiden vaiko järjen mukana, tunteet minua yleensä vievät paljon helpommin vaikka ei varmaan pitäisi.
Harmittaa eniten että kun tämä mimmi oli minulle just se oikea, ihan kuin luotu sielun kumppani. Mutta ei, nenille tuli niin että tuntui.
Hän ei tunnu hirveesti asiaa ajattelevan vaan pakenee sitä kokoajan.
Oli miten oli, tämä oli elämäni pahin pettymys tähän mennessä.
Sielunkumppani ei lähde haihattelemaan toisen matkaan. Siinä sinulle on jo selvyyttä ettei hän ollut sinulle oikea.
Itse yritin viiden kuukauden ajan oppia luottamaan petturiin ja valehtelijaan. Pakko oli luovuttaa, kun joka ikinen hänen sanansa oli epäilyttävä, en uskonut enää yhteenkään sanaan. Vaikka muuten ihan kiva ihminen ja hauskaa oli, mutta luottamuksen kun menettää kerta toisensa jälkeen, niin suhde on ikuisesti mennyttä.
Uutta elämää vaan järkkäilemään ja uutta naista katsastamaan :)
Minä en sitten ollut hänelle se oikea vaikka niin hän väitti kaikki ajat.
Tässä sortuu etsimään itsestään virheitä ja miettimään mitä teki väärin jotta sai toisen lähtemään.
Olen niin kiintynyt häneen ja tämä tuli niin suurena yllätyksenä että yläkerta meinaa pettää!
Luottamus on minullekkin tärkeää, varsinkin parisuhteessa. Tätä tuskin tulee olemaan helppo unohtaa ja tulen varmasti kyseenalaistamaan kaikki sanomiset ja tekemiset.
Miksi hel*vetti piti käydä näin? Näin äkkiä ja yhtää varoittamatta, ei se ole oikein.
Tässä vaan turhautuu kaikkeen eikä vaan jaksa enää yrittää mitään kun jo kerran antoi kaikkensa ja kitokseksi sai kovan potkun päähän.
Olo on sellainen että tekisi vain mieli huutaa tai nukkua, ainoot tilanteet jossa pääsee hetkellisesti pois koko tilanteesta.
Uskomatonta.
Itse annoin anteeksi vaimoni syrjähypyn, osaksi siksi, että meillä oli kaksi lasta tuolloin. Arpi moisesta kuitenkin jää, eikä toiseen pysty 100% luottamaan. Sanonta: kerta on kerta ja kaksi kertaa on jo tapa, pitänee paikkansa.
Sulla ei liene lapsia, joten eroaminen on jo vahvempi vaihtoehto.
ehkä suhde sen miehen ja vaimosi kanssa meni jo ohi kun se sai siltä ja on nyt narraamassa seuraavaa jerkkua
on noita nähty useita tollasia naisia, lähtee miesten matkaan kapakista ja nopeet panot ja 3-4 aikaan taksilla kotiin, ja sit ei jaksa seksiä kun väsyttää. tuttu juttu
vaimo teki saman tempun reissuillaan, työromanssi miehen kanssa työmaalla
Luottamuksen palauttamisesta http://www.kuumaperuna.fi/luottamus-takaisin/
kaipa se onnistuu jos oikeesti haluaa
Pettämisen jälkeen suhdetta on aivan hyvin mahdollista jatkaa, mutta se tulee olemaan vaikeaa, ja pettäneen osapuolen tulee aidosti katua tekoaan - ja luvata, ettei sitä enää koskaan tapahdu.
Näkisin, että teidän suhteessanne nainen ei kadu tekoaan, eikä oikeastaan edes lupaa parantaa tapojaan. Mitähän tapahtuisi seuraavan kerran, kun teillä on vaikeaa? Tahdotko lopun ikääsi olla arvailemassa, missä naisesi tänään on, kun hänellä eilen oli niin kurja päivä töissä? Jos nainen vielä yrittää laittaa tekonsa sinun syyksesi, olisi aika hieman miettiä, minkä arvoinen tämä "sielunkumppani" oikeastaan onkaan.
Tiedän, että tämä on sinulle kamalaa aikaa, ja tuntuu, ettei elämäsi koskaan tule järjestymään. Pyri toistaiseksi vaan säilyttämään itsekunnioituksesi ja toimi niin, että voit vielä viiden vuoden päästä olla ylpeä itsestäsi. Naisesi siihen ei pysty.
Voit antaa anteeksi pettämisen vain jos pettäjä pyytää anteeksi. Eikä hän näytä katuvan eikä anteeksi pyytelevän?