Olen ollut huomaavinani sarkasmin kukoistavan etenkin ateistien keskuudessa. En pyri leimaamaan ateisteja, mutta katsoessani ateisti-vloggaajien videoita YouTubessa, ateistien kommentteja lukiessani YouTubessa ja foorumeilla, minulle jää aina mieleen epäsuora vittuilu ja iva. Olenko ihan väärässä vai onko sarkasmi, vittuilu ja iva yleisempää ateistien keskuudessa?
Miksi sarkasmi ja iva kukoistaa ateistien keskuude
hnjhnjhnjhnjhnjh
3474
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sitä se Jumalanpuutteessa eläminen aiheuttaa: katkeruutta ja vihaa. Kristitylle Herra on antaa voimaa ja rakkautta myös huonoina päivinä.
Sinultako ne jumalat puuttuvat kun noin katkeraa tekstiä kirjoitat?
Se ateisti älähtää, johon provo kolahtaa.
Havaintoasi pidän oikeana, kyllä ateistit nimenomaan netissä rääkyessään Jumalaa ja kirkkoa sekä Raamattua vastaan ovat sarkastisia ja ivallisia, pilkkaavatkin vielä pyhiä asioita häpeämättömästi.
Sarkasmi vaati älyä, siksi se on yleisempää ateisteilla. Ivaamiseen älyä ei tarvita, siksi uskovat tyytyvät ivaamaan.
Mitä ihailtavaa tai tavoittelemisen arvoista siinä älyssä muka on? Eikö se ole samanlaista kuin C-vitamiini, kun on tarpeeksi, niin loput on liikaa ja menee hukkaan, ainakin tavisten seurassa.
Mikä mielestäsi on liikaa, on toisen mielestä liian vähän. Eikä älyn käyttöön tarvitse ihmiskontaktia.
Kuten C-vitamiinin kanssa, parempi liikaa kuin liian vähän.
C-vitamiini on vesiliukoinen, joka tarkoittaa sitä että "yliannos" poistuu virtsan mukana, eli liiasta ei ole mitään hyötyä.
Yliannostus saattaa myös aiheuttaa vatsavaivoja ja ripulia.
Mutta liikaa on yhä parempi kuin liian vähän.
Miksi maailma on edelleen pullollaan ongelmia vaikka älyä riittää esiteltäväksi sarkasmin muodossa vaikka kuinka paljon?
Äly näyttäisi olevan liki täysin hyödytön ominaisuus ihmisessä. Se tuottaa ongelmia enemmän kuin ratkaisee.
Ateistien yleisempi sarkastisuus johtuu todennäköisesti siitä, että sarkasmin esittäminen vaatii luovaa ajattelua ja huumorintajua.
Valitettavasti huumorintajuttomuudesta kärsivät saattavat kokea tämän sarkasmin "ivana" tai "vittuiluna".
Minä ainakin koen. Itse en koskaan harrasta mitään sarkastilaisuutta enkä muitakaan epäilyttäviä menoja. Toivoisin. että keskustelut olisivat läpikotaisin asiallisia ja asiapainotteisia ja niissä käsiteltäisiin oikeita asioita kuten sitä, mitä annettavaa Raamatulla on myös uskottomalle.
Sarkasmi on yleensä vihamielisyyttä huumoriksi naamioituna. Erittäin harvoin sarkasmi on huumoria. Joskus se on, mutta yleensä ei.
Yleisimmin tehty sarkasmi vaatii erittäin vähän älyä ja luovuutta, joten älykkyys ja luovuus ei ainakaan suoraan voi olla syynä sarkasmille kuten joku väitti. Tietysti älykkyys voi johtaa turhautumiseen ja turhautuminen näkyy sitten sarkasmina. Tuolla tavoin älykkyys voi olla sarkasmin syynä.
Mikäli sarkasmia haluaa käyttää satuttamatta ja ivaamatta sarkasmin kohdetta luoden kaikille osapuolille iloa ja yhtenäisyyden tunnetta, vaatii se paljon älyä, huumorintajua ja luovuutta. Positiivista sarkasmia en ole kuitenkaan nähnyt ateistien keskuudessa yhtään teistejä enempää. Aloituksessani viittasin lähinnä tähän negatiiviseen, ivalliseen mukahuumoriin, joka ei ole huumoria vaan oman pahan olon purkamista.
Eli kun on riittävän älykäs, turhautuu kun ei keksi mitään tekemistä? Älykkään tulee saada virikkeet ympäristöstään? Kun on riittävän älykäs, ei voi keskustella muiden kanssa, koska ei voi hallita itse oman kommunikaationsa tasoa ja vaihdella asennoitumis- ja ajattelutapaansa keskustelukumppaniensa mukaisesti.
Kuten sanottua, älykkyys vaikuttaa aika tarpeettomalta ominaisuudelta arkikäyttöön, eikä tuosta taida paljon olla iloa pyhäpäivinäkään. Parempi kuunnella vain silloinkin se papin saarna, joka usein on ajatuksella koottu,
Saattaa olla niin, että uskovat näkevät monet sarkastiset kommentit ivana. On yleistä myöskin kärjistää sanomaansa vähän liikaa. On hyvin vaikea kuitenkaan ihan vakavalla naamalla antaa kommenttia uskonnoista, ja menee usein vitsiksi, jota uskovat eivät ymmärrä. Ei kai pidäkään...
Itse en siis ole uskovainen, mutta sarkasmi vaan yleensä on ihan selvää ivaa "huumoriksi" naamioituna. Itselläni on joskus haastavaa keskustella uskontojen kommelluksista vakavalla naamalla, mutta jos oikeasti on rakkaudellinen ja lempeä ihminen niin yrittää keskustella ilman ivaa ja jos ei kykene, niin ei keskustele lainkaan.
Eli silloin kun tekee mieli tehdä sarkastinen kommentti (toki kavereiden kesken tarkoin harkittu, hyvällä maulla tehty sarkasmi voi olla ihan ok) niin hengittää syvään pari kertaa, ajattelee muita ja tajuaa, ettei kyseinen kommentti ole korrekti.
Mitäpä uskovainen voisi muuta sanoa kuin että äly on yliarvostettua.
Vau. Aloituksesi perusteella, mikäli edes olet aloittaja, oletin ettei sinulla oikeasti ole minkäänlaista varsinaista asiaa tai aikomusta edes jatkaa keskustelua asiasta.
Mutta jos ihan oikeasti haluat kunnollisen vastauksen aloitukseen, niin........
Sanoit että: ""Yleisimmin tehty sarkasmi vaatii erittäin vähän älyä ja luovuutta, joten älykkyys ja luovuus ei ainakaan suoraan voi olla syynä sarkasmille kuten joku väitti.""
Olisit voinut jättää tuon esityksesi muotoon: Yleisimmin esitetyt vastaukset ja aloitukset internet foorumeille vaativat erittäin vähän älyä tai luovuutta. Olisi siis hieman epärealistista olettaa sarkasmin tason yltävän yhtään yleistä keskustelutasoa korkeammalle.
Ja jos aivan rehellisiä ollaan kyseinen taso ei ole erityisen korkea.
Kun mielipiteitään julkisesti ilmaisevat henkilöt ovat todennäköisimmin myös niitä joiden mielipiteet ovat hyvin vahvoja, jonka lisäksi asiat joita ateismin ympärillä käsitellään ovat hyvin henkilökohtaisia, ei ole missään tapauksessa odottamatonta, että rakentavan keskustelun löytäminen on ylipäätään hyvin vaikeaa.
Johtuen näiden kysymysten henkilökohtaisesta luonteesta, minkäänlaisen huumorin, saati kriittisen huumorin esittäminen asiasta, koetaan todennäköisesti vähintäänkin jonkun osalta loukkaavana, ivallisena tai vihamielisenä, täysin huolimatta siitä onko sitä sellaiseksi tarkoitettu vai ei.
Samasta henkilökohtaisesta luonteesta johtua nämä aiheet vetävät puoleensa varsin suuren joukon idioottimaisesti käyttäytyviä henkilöitä jotka pyrkivät ainoastaan provosoimaan. Jolloin internet palstojen käyttäminen jonkinlaisena arviointivälineenä siihen millainen jonkin ryhmän tavanomainen edustaja on, on jokseenkin mahdotonta ja vailla perusteita.
Ja tämä koskee yhtä lailla niin uskonnollisina kuin ateisteinakin esiintyviä henkilöitä.
"Kun on riittävän älykäs, ei voi keskustella muiden kanssa, koska ei voi hallita itse oman kommunikaationsa tasoa ja vaihdella asennoitumis- ja ajattelutapaansa keskustelukumppaniensa mukaisesti."
Mielenkiintoinen näkemys.
Kykenen helposti kommunikoimaan kuusivuotiaan lapsenlapseni kanssa ja myös hänen väitöskirjaa väkästävän tätinsä (vanhemman tyttäreni) kanssa, kunhan tädin kanssa ei keskustella kovin syvällisesti mikrobiologiasta.
Se on vähän kuin autojen suhteen. Pihasta kun lähtee mopoauto ajamaan edelläni, minulla ei ole mitään vaikeuksia sovittaa autoni vauhtia sen kanssa niin, ettei tarvitse mutkaisella pikkutiellä ohittaa. Jos mopoauto seuraisi minua satasen tielle sille tulisi ilmeinen ongelma roikkua perässäni.
Oman kommunikointinsa tasoa voi aina yksinkertaistaa, mutta jos mennään jo lämä tiskissä ottaen ajukuupasta kaikki irki, niin eipä siinä kykene enää parantamaan.
Osasinko selvittää riittävän yksinkertaisin vertauksin?
Jos ateistit ovat sarkastisia ovat monet uskovat ylimielisiä, itsekeskeisiä sanonkomämitä.
"oikeita asioita kuten sitä, mitä annettavaa Raamatulla on myös uskottomalle." todella ylimielistä tuollainen ja hyvin tyypillistä uskoville. Olen lukenut raamatun useita kertoja kannesta kanteen ( ensimmäisen ja samalla viimeisen kerran uskovana ). Raamattu antoi minulle ateismin, kiitos siitä, muuten olisi ehkä mennyt kauemmin silmieni avautumiseen.
Sarkasmi on taitolaji eivätkä uskovat sitä tunnu taitavan saati ymmärtävän.
Raamattu ja oikeat asiat ovat toisensa kumoavia.
Juurikin. Raamattua on luettava ilman aivoja, muuten usko menee: niin kävi minullekin. Ajattelin ja jäin pohtimaan mitä kaikki olikaan.
Ateisti on tavallisesti realisti, uskova on idealisti.
ET ole uskovainen, mutta olet ääliö!!!!!!!!!!!!
Mene pois avauksestani,,,,,,,, evokkitäi
Et sitten ole lukenut maan ylistetyimpien fundisten top kymppiin kuuluvan SamiA:n kirjoituksia? Mustempaa ja sarkastisempaa tapaa sanoa asioita saa hakea.
SamiA rypee itseinhossa ja itsesäälissä. Hän vetää niin överiksi ja maalaa pelkkiä mustia kuvia ympäriinsä, ettei sitä voi ainakaan terveenä pitää, eikä myöskään kovin hyvänä sarkasmina. Hän ryömii syvällä. Hän on tosiaan yliveto omalla sarallaan.
Olisikohan se tullut siitä "kristillisestä" länsimaisesta kulttuuri jossa kristityt opettivat pilkkaamaan muita uskontoa kuin omaansa?
Minä olen ollut huomaavinani henkisen väkivallan käyttöä varsinkin fundamentalistien ja myös konservatiivi kristittyjenkin keskuudessa. Koko se raamatuntulkinta perinne pitää sisällään julmaa rakenteellista väkivaltaa. Jokin sarkasmi tai pieni vinoilu on siihen verrattuna hyvin mitätöntä.
Oletko koskaan ajatellut millaisen määrän "henkisesti raiskattuja" ihmisiä fundamentalisti kristittyjenkin sekopäinen koheltaminen jättää jälkeensä?
Hyvä että edes jossain voi sitäkin epäkohtaa tuoda esille.
Ideologioita kohtana saa olla sarkastinen, jopa ilkeästi ivata, jos tämä sen ansaitsee.
Erittäin harvoin henkilöä ivataan vaikka jotkut joille ideologia on niin syvällä omassa identiteesissä, että kaikenlainen arvostelu koetaan henkilökohtaisena loukkauksena.
Jos joutuu joutuu sarkasmin, ivan tai pilkan kohteeksi, voisi vilkaista peiliin.
Toisaalta voisi huomauttaa, että minkälaisia pilakuvia sitä esim. Darwinista aikoinaan tehtiinkään. Mutta tällöin kyllä pilakuvien piirtäjät sahasivat omaa oksaansa.
"Mutta tällöin kyllä pilakuvien piirtäjät sahasivat omaa oksaansa."
En kestä tuollaista sarkastista ivaa kuin sinä harrastat! Mikset vain yksinkertaisesti sanonut vinoilematta, että söivät omaa banaaniaan. Kun ei Freudkaan vielä silloin ollut syntynyt (vai oliko, en jaksa tarkistaa Wikistä)
Koska se on helpoin tapa suhtautua jumaluskoisiin ja muihin yliluonnollisuuksiin uskoviin.
Ai niin, tämä saattoi loukata niitä, jotka uskoo teistiseen evoluutioon ;-(
Kristityillä on hassu kaksoismoraali, samaan aikaan kun valittavat ateistien kirjoitteluista netissä he täysin sivuuttavat kanssakristittyjen tekemät joukkomurhat.
Kun sata kertaa selität jonkin asian ja huomaat, että toinen ei tajua tai ei halua tajuta...
Niin siinä vaiheessa tekee kyllä kovasti mieli sanoa jotain sarkastista.
Sarkasmi ei siis johdu ilkeydestä, vaan yksinkertaisesti kärsivällisyyden menettämisestä.
Vuorosanat menevät siis näin:
Uskis: "Ateismi on uskonto."
Ateisti: (Selittää järkevästi, miksi ateismi ei voi olla uskonto.)
Uskis: "Ateismi on uskonto."
Ateisti: (Selittää uudelleen järkevästi, miksi ateismi ei voi olla uskonto.)
Uskis: "Ateismi on uskonto."
Ateisti: (Selittää kolmannen kerran järkevästi, miksi ateismi ei voi olla uskonto.)
jne. jne,
Uskis: "Ateismi on uskonto." (Sadannen kerran.)
Ateisti: En nyt ehdi vastata sinulle, kun minun täytyy lähteä ateistien temppeliin. Siellä alkaa pian olemattoman jumalan palvontarituaali. Sen jälkeen luemme yhdessä ateistien olematonta pyhää kirjaa ja tulkitsemme olemattoman jumalamme tahtoa. Lopuksi toivotamme toisillemme olemattoman jumalan siunausta.