Ongelmani on tietyn työkaverini käyttäytyminen. Työyhteisössäni on vain 3-4 työntekijää, joista yksi ei halua puhua kanssani mitään ylimääräistä, ainoastaan pakolliset. Aiemmin olimme hyvissä ja lämpimissä väleissä vuosia, kunnes työkaverini halusi katkaista välimme. Ystävyytemme ja yhteydenpito loppuivat yhdessä hetkessä. En nähnyt asiaan mitään järjellistä syytä, kuten riitaa tai loukkauksia. Työkaveri sanoi vain tekevänsä tällä tavalla selväksi, että ystävyyteni oli ollut yksipuolista ja ettei hän enää halunnut keksiä verukkeita seurani välttämiseksi.
Hän lopetti kaiken keskustelun kanssani, mutta juttelee iloisesti vitsaillen kaikkien muiden työtoverien kanssa. Tilanne ahdistaa, sillä olisin halunnut hyvien välien säilyvän. Tuntuu pahalle, kun ikävä hiljaisuus katkeaa heti kun joku toinen työkaveri astuu huoneeseen. Hymy hänen kasvoillaan muuttuu tiukaksi ilmeeksi minut nähdessään. Sovitteluyrityksiin sain vastaukseksi, että jos hän tekee päätöksen jonkun ihmisen suhteen, niin se on sitten lopullista. Jos yritän itse jutella, saan lyhyen nuivan kommentin ja keskustelu loppuu. Työpsykologin mielestä puhumattomuus tietylle valitulle ihmiselle ei ole kiusaamista, mutta asiasta kärsineenä sanon että mehut ja työnilon tämä vie. Etenkin kun ottaa huomioon, että olin aiempina vuosina tukemassa työkaveriani hänen vaikeuksissaan ja kuulemma pelastin hänet romahdukselta. Nykyisellään tilanne on jatkunut jo toista vuotta.
Olen sitä mieltä, että henkistä väkivaltaa on monen tasoista, eikä kiusaamisen tarvitse aina olla suoraa haukkumista tai töiden arvostelua. Mielestäni pysyvä puhumattomuus ilman todellista syytä, pelkkään päätökseen vedoten, on yksi tapa uuvuttaa työkaveri. Inhimillinen välittäminen toisesta ihmisestä kuuluu myös työpaikoille.
Hän lopetti kaiken keskustelun kanssani, mutta juttelee iloisesti vitsaillen kaikkien muiden työtoverien kanssa. Tilanne ahdistaa, sillä olisin halunnut hyvien välien säilyvän. Tuntuu pahalle, kun ikävä hiljaisuus katkeaa heti kun joku toinen työkaveri astuu huoneeseen. Hymy hänen kasvoillaan muuttuu tiukaksi ilmeeksi minut nähdessään. Sovitteluyrityksiin sain vastaukseksi, että jos hän tekee päätöksen jonkun ihmisen suhteen, niin se on sitten lopullista. Jos yritän itse jutella, saan lyhyen nuivan kommentin ja keskustelu loppuu. Työpsykologin mielestä puhumattomuus tietylle valitulle ihmiselle ei ole kiusaamista, mutta asiasta kärsineenä sanon että mehut ja työnilon tämä vie. Etenkin kun ottaa huomioon, että olin aiempina vuosina tukemassa työkaveriani hänen vaikeuksissaan ja kuulemma pelastin hänet romahdukselta. Nykyisellään tilanne on jatkunut jo toista vuotta.
Olen sitä mieltä, että henkistä väkivaltaa on monen tasoista, eikä kiusaamisen tarvitse aina olla suoraa haukkumista tai töiden arvostelua. Mielestäni pysyvä puhumattomuus ilman todellista syytä, pelkkään päätökseen vedoten, on yksi tapa uuvuttaa työkaveri. Inhimillinen välittäminen toisesta ihmisestä kuuluu myös työpaikoille.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sosiaalinen eristäminen; kiusatulle ei puhuta, häntä ei kuunnella, eikä kutsuta yhteisiin tilanteisiin, pantataan tietoa yhteisistä asioista. Usein uhria kohdellaan kuin ilmaa.
Mene keskustelemaan esimiehellesi tai työterveysasemalle.
Voi ei. Jos esimies on puolueellinen, niin tilanne vain pahenee. Hänhän voi sanoa, että itsessäs on vikaa jos et tule toimeen ja piste.
Sama tilanne luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen suhteen.Niistä ei ole mitään apua. He ovat suuremman taustajoukon takana.
Kyllä kiusattu joutuu yksin kärsimään, tukea on turha odottaa ja pyytää. Kärsi kärsi kärsi kirkkaimman kruunun saat -vaiko saako sittenkään?
Oletteko eri sukupuolta? Aikoinaan opiskeluaikoina hyvä miespuolinen opiskelukaverini jäädytti välimme, koska joku epäili, että välillämme olisi muutakin kuin ystävyyttä.
Tilanne tuntuu varmasti pahalle, vaan jos toinen on näin päättänyt en usko, että käytännössä on (kauniista puheista huolimatta)paljonkaan tehtävissä. Tärkeintä mielestäni olisi, että saisit asian jotenkin "hyllytettyä" mielessäsi. Jos voisit päättää, ettet aio välittää kyseisen henkilön käyttäytymisestä (vaikuttaa selkeältä kiusaamiselta), voisit saada mielenrauhan asian suhteen.
Epäilen, että tämä henkilö saa nautintonsa siitä, kun huomaa sinun kärsivän tilanteesta. Jos löydät jonkinlaisen selkeän tavan ohittaa paha mieli, joka tilanteessa syntyy, saattaa se parhaassa tapauksessa vaikuttaa myös niin, että työ"kaverisi" kyllästyy osoittamaan mieltään. Sillä aktiivista mielenosoittamistahan tuollainen käyttäytyminen on, eikä välinpitämättömyyttä. Ehkä hän ei osaa tai tahdo ilmaista todellisia tunteitaan (vihaa, kateutta tms?).
Mielestäni olet tehnyt riittävästi, ottamalla asian reilusti puheeksi. Välienne parantamiseksi on pallo nyt hänellä.
tuntuu tutulta tilanteelta. Omassa työpaikassani on esimiehenä nainen joka selkeästi vaivautuu/närkästyy kun yritän osallistua keskusteluihin. Monesti hän sättii kommenttejani muiden edessä ja nöyryytettynä hiljenen loppupäiväksi. Hänen kanssaaan on asiasta puhuttu vaikka kuinka, ja olen yrittänyt pyytää anteeksi jos olen jotenkin käytöksellänin hänen käytöksensä aiheuttanut. Viikon hän jaksaakin olla kohteliaampi, mutta sitten tilanne muuttuu aina takaisin. Koen hänen toimestaan suoraa kylmää kohtelua ja olen joskus kuin ilmaa hänelle. Hän on älykäs ja vahva nainen jonka kanssa haluaisin olla hyvissä väleissä, mutta jokin minussa häntä paljon ärsyttää.
En tiedä kuinka kauaa jaksan tätä tilannetta. Kuula kalloon kai lienee vaihtoehto
Jutustasi ilmenee , että olet eri sukupuolta oleva henkilö. Naisilla on aina esimiehinä oma ns. omaa sukupuolta pitävä salainen verkosto. Ja jos puhut juttuja esimiehestä sinun samalla tasolla olevan naishenkilön kanssa voit olla varma jotta esimiehesi saa tietää ne jutut. Hae omaa sukupuolta olevaa mieshenkilö tai henkilöitä työpaikalla kaveriksi ja vietä kaikki ns ylimääräinen työaika heidän kanssa.
Naisilla on tapana pyrkiä käyttämään ns. sukupuoltaan hyväksi ns. uraputkessa
Nainen esimiehenä näyttää omaa vaikutusvaltaansa varmasti ja on valmis sitä käyttämään. Mutta jos haluat välttää ristiriitoja on parasta ettei anna mitään aihetta sanomiselle. Kyllä muut ulkopuoliset mies esimiehet aistivat asian ja vain kun hoidat omat hommat ja et vapaa-ajalla hengaile työkavereiden kanssa pysyyy homma tasa-painossa
Jokaisella työpaikallani on ollut vähintään yksi työntekijä (nainen), joka on käyttäytynyt tuolla tavoin vain minua kohtaan. Sen ymmärrän, että kukaan ei halua olla ystäväni, koska olen ruma ja tylsä ihminen. En osaa naisellista kälätystä. Minua ei kiinnosta television saippuasarjat, julkkisten elämä ym naisille niin tärkeät jutut. Välillä tuntuu, että mielenosoittajat kokevat minut jollain tavoin uhkaksi itselleen. Ehkä kyse on vain henkisen kehityksen jäämisestä lapsen tasolle. Aletaan temppuilemaan kuin uhmaikäiset kun kaikki ei mene oman mielen mukaan.
Kun näet tätä ihmistä hymyile iloisesti ja mielessäsi heitä joku kekseliäs sana itseksesi kuvaamaan tätä mänttipäätä. Niinpä pikkuhiljaa hän kutistuu siksi mänttipääksi, mikä onkin, eikä enää sielunrauhaasi häiritse.Eihän hänen psyyken ongelmat ole asia, joka sinuun kuuluu. Älä suhtaudu turhan vakavasti koko ihmiseen, niin hän ei pääse enää painostamaan sinua ja vetää vesiperän.
Nauraminen on aseista tehokkain. Kun opin nauramaan itselleni yläasteella sain pikkuhiljaa kiusaamisen loppumaan. Se, että tilanteelle pystyy nauramaan (vaikkakin teeskenneltynä) antaa muille sen signaalin, että olet sosiaalisella tasolla tilanteen johdossa.