Voiko asioille tehdä jälkikäteen enää mitään?

Lienee jo seuraava uhri putkessa, että jos häneen saisi yhteyden ja menisitte yhdessä kaikkien tahojen juttusille?

Tuo juttusi on päässyt jo pahasti "vanhenemaan". Syynä on tähän ollut työpaikkakiusaaminen ei ole saanut kunnolla tuotua aikoinaan asiaa esille, joten siitä ei ole puhuttu ääneen ja uhri on aina syyllistetty ja syyllistetään vieläkin. Asia on kuitenkin mennyt hienosti eteenpäin tiedoissa ja nythän on Suomen tunnetuin työpaikkakiusaaminen Hilkka Ahteen tapaus Hovioikeudessa tänään esillä. Saa nähdä miten asian käy ja luetaanpa lehti ja katsotaan Tv:tä. Työpaikkakiusaaminen voi käsitellä kaikki Suomen oikeusasteet ja siinä palaa todella raha!!!

En usko

Sen verran vielä tästä pitkästä ajasta, niin yksi asia, minkä itse ainakin olen omakohtaisesti huomannut, on se että porukka ainakin osittain ei usko kaikkea tai suhtautuu asioihin muuten hieman naureskellen.
Eka tapaus mulla oli se, kun eräs naiskollega aloitti piirittämään mua jo eka viikolla, kun aloin työt nykyisessä paikassani ja tämä piirittäminen meni aika piankin ahdistelun puolelle reippaastikin. Sanoin kyllä heti erittäin selvästi, etten ole hänestä kiinnostunut, mutta eipä se mitään tehonnut.
Tuossa nyt ei sinänsä ollut edes mulla mitään tekemistä asian kanssa, hän nyt vain oli päättänyt päästä naimisiin ja saada lapsia ja mä nyt satuin olemaan sopivin uhri hänelle. Kuitenkin velaton sinkkumies ja näin..
Olihan se helvetin noloakin, itse ainakin koin sen niin, kun "eihän mies voi joutua ahdistelluksi" jne, joten en sen takiakaan ilennyt heti nostaa tästä mekkalaa.
Ja vakituinen työpaikka nyt tietysti oli mulla se toinen tärkeä, mikä piti mun suuni kiinni silloin. Ajattelin tyhmästi, että mä kuitenkin saan potkut, kun alan koeajalla syyttämään vanhaa vakkaria ahdistelusta.
Myöhemmin muuttui aika törkeäksikin kiusaamiseksi, kun tää nainen tajusi, et hän ei saa mua vaikka kuinka yrittäisi.
Sitten, kun taas vihdoinkin uskalsin/kehtasin puhua asiasta, niin omat sukulaisetkin naureskeli vain paskaista naurua ja heitti sen ihan huumoriksi koko jutun, muista puhumattakaan. Se oli jo pari vuotta sitten ja viimeksi tänään just olin puheissa mutsin kanssa ja sanoin näistä asioista, mitä olen joutunut työpaikassani sietämään tässä vuosien aikaan, niin sama reaktio tuon ahdistelun kanssa, naureskeli vaan ja muutenkin toi ilmi että tätä taitaa poika hourailla-asennetta.
Asioista kyllä täytyy puhua ja mielellään heti, kun ne tapahtuu, mutta tuo uhrin vähättely ja halveksiminen kyllä nostaa kynnystä puhumiseen ja mitä pitempi aika asioista kuluu, niin sitä enempi kohdellaan alentuvasti.
Ja tosiaan, kun omat läheiset on tuota, niin mitä on nämä, joiden kuuluisi puuttua asioihin...??? Sanoin näistä kaikista eräälle kollegalle näistä asioista, mitä on ollut ja mitä vieläkin on ja sanoin että alkaa olla liiton kanssa asiointi käsillä, jos ei kiusaamiset lopu. Hän totesi vaan, että hänen kyllä kuuluu yhtenä talon vastuuhenkilönä puuttua näihin tapauksiin, mutta siihen se jäikin, ei ole mitään tapahtunut. Samanlaista haukkumista ym kiusaamista ja vittuilua tapahtuu vieläkin. Nytkin ei edes viikkoa ehtinyt kulua loman loppumisesta, kun aiheeton haukkuminen alkoi. Ja asiat on käännetty vielä niin, että mä oln hankala työkaveri ja aina kiusaamassa kaikkia. Vaikka ei mua tuolla työmaalla kiinnosta mikään muu, kuin se työ, mitä mä teen ja ne työtehtävät, mitkä mulle on määrätty. Tietysti hyvässä hengessä työt pitäisi tehdä, mutta muuten mä en tosiaankaan välitä muista enkä muiden henk.koht. asioista, joten ei mun tarvitsisikaan ketään kiusata. Mä teen työni ja lähden kotiin ja siinä se. Eli ihan tuulesta temmattuja väitteitä nämä, joilla nämä muutamat työkaverit peittelevät omaa kiusaamistaan.