Miten te pidätte kaukosuhteesta huolta kun

" Miten te pidätte kaukosuhteesta huolta kun ette voi nähdä kumppania joka päivä kuitenkaan? "

No, me kirjoittelemme viestejä. Ei soitella, koska kumpikaan ei siedä tuntikausien puhelimessa roikkumista. Viestejäkin lähetetään aika harvakseltaan, ei edes joka päivä. Silti on hyvin toiminut, molemmilla on omissa päissään ne omat jutut viikolla ja viikonloppuina (ei edes joka viikonloppu) sitten ollaan ja tehdään vähän kaikkea.

Kaukosuhde vaatii molemminpuolista luottamusta toiseen ja sitoutumista,kun nähdään harvemmin. Kannattaa arvioida , onko parisuhde toimiva ennen kuin aloittaa vakavempaa seurustelusuhdetta..

Olen samaa mieltä molemminpuolisesta luottamuksesta ja sitoutumisesta. Itse olen ollut kaukosuhteessa 7 kuukautta. Olemme puhelinyhteydessä päivittäin. Toisinaan pitkiä puheluita, toisinaan lyhyet kuulumisten vaihtamiset. Aiemmin olin ehdottomasti sitä mieltä, että kaukosuhde ei kohdallani tulisi missään tapauksessa kysymykseen. Mutta kun nykyisen kumppanini tapasin, niin oli täysin luonnollista että haluan tutustua häneen paremmin, välittämättä välimatkastamme. Tuon päivittäisen yhteydenpidon koen ylläpitävämme sitä, että tietää mitä toisen arjessa tapahtuu. Se tuo tavallaan toisen elämää lähemmäksi. Ja tekstaillaan välillä kuin teinit konsanaan, vaikka olemme molemmat viisissäkymmenissä :) Ja tuntuu välillä ihanalta tuntea ikävää toista kohtaan, vaikka se hieman hullulta voi kuulostaa. Yhteisiä reissuja on tehty ja suunnitellaan lisää. Toki en halua ajatella, että loppuelämämme tässä kaukosuhteessa elämme, mutta nyt näin ja aika näyttää miten tämä kehittyy.

Jos pelko toisen uskollisuudesta on päällimmäinen huoli, ei kannata kyllä etäsuhteeseen ruveta. Mutta kyllä sitä muutenkin kannattaa harkita. Etäsuhteessa on sellainen pulma, että edellisen eron hetkellä vallinnut tunne elää seuraavaan näkemiseen. Jos joku jäi hiertämään, se rassaa väliajan riippumatta siitä skypetelläänkö vai ei. Jos tapaamisten väli on pitkä tämä voi olla perin raskastakin. Kyllä se niin vaan on, että parisuhteeseen kuuluu läheisyys, toisen iho, pään silitys. Eipä onnistu tuo etänä.

Kaukosudetta takana noin puolisen vuotta. Näemme lähes joka viikonloppu mutta välillä tulee pidempiä taukoja. Erossa ollessamme juttelemme päivittäin toisen kuulumiset ja mitä päivän aikana on tehnyt. Puheluita emme kerkee soittelemaan usein mutta silloin tällöin puhelu piristää kummasti. Mutta hyvin kaukosuhde on toiminut kun molemmat on sitä halunnut, että se toimisi, vaikka molemmat olemme olleet kaukosuhdetta vastaan mutta halusimme kokeilla miten toimii ja hyvin on toiminut..

Kyllä kaukosuhde toimii,jos molemmat sitoutuvat rehelliseen vuorovaikutukseen.Tunteet kertovat,jos homma toimii/ei toimi.Ikävä kyllä,yksi hyväksikäyttäjä nainen yh on polulleni sattunut.Läheisyys ei ollut hänelle niin tärkeää enää,kun aloin lainata hänelle rahaa ja luotin tietysti häneen,kun suhde oli jo yli kaksi vuotta toiminut tosi hyvin.Jätin hänet sitten puhelussa,kun alkoi haukkua ja sättiä.Syy oli se,että muistutin lainasta.....Toivon todella,että vältyn näkemästä tuota inhokkia,vaikka hyviäkin aikoja oli.Hän piti kai minua automaattina,joka kustantaa lomat ja kaiken muun.Oppia ikä kaikki.Tänään aivan ihanan naisen kanssa etäsuhteessa ja kortit ovat avoinna.Rehellisyys kantaa,kieroilu ei.Pian on kevät ja hameet lyhenee;)))

Minulla ei ole tähän mitään suurempaa lisättävää, mutta minusta vain tuntuu hyvältä lukea näitä viestejä. Minulle tulee reilun vuoden päästä muutto uuteen kaupunkiin, ja vaimoni jää nykyiseen. Juuri nyt ei ole mahdollista alkaa suunnittelemaan tuota etäsuhdetta, mutta asialle täytyy kohta alkaa tekemään jotain, jotta homma toimii kunnolla jatkossakin. Se mikä minua tässä jäytää on meneillään oleva parisuhdeterapia ja sen lopputulokset. Jos tuosta avioliitosta ei saada edes näin yhdessä eläessä enää oikein toimivaa ratkaisua, niin etäsuhde on varmaan aika pitkälle tuhoon tuomittu. Huolestuttaa.

Ei toiminut :(
Olen ajatellut että kaukosuhde toimii jos se on väliaikainen.
Rakastuin 200 km matkan päässä asuvaan eronneeseen mieheen. Molemmilla suunnillaan alaikäiset lapset. Yhteenmuuttaminen ei tule kysymykseen vuosiin jos silloinkaan. Kovalla yrityksellä olimme vuolisen vuotta yhdessä. Ennen tapaamista hehkutttiin ja odotettiin ja tapaamiset oli ihanai, mutta entä sitten kun tulee sunnuntai ja toinen lähtee. JÄRKYTTÄVÄ tunteiden määrä. Itkua ja ikävää... sitten sitä ei toinen enää jaksanut ja järjen ääni alkoi puhua. Juuri nyt on sydän rikeileina ja toimuminen aloitettu. Kokemuksesta sanon, että kakosuhde toimii kun se on määräaikainen -ei muuten vaikka mies oli unelmieni täyttymys :(

Olen ollut kaukosuhteessa maailman toisella puolella asuvan tytön kanssa kolmisen kuukautta. Ennen kaukosuhteen aloittamista olimme ensin pari kuukautta hyviä ystäviä asuessamme samassa paikassa. Tiesimme pitävämme toisistamme, mutta kumpikaan ei halunnut aloittaa suhdetta, joka tulisi pian päättymään molempien muuttaessa omiin maihinsa.

Noh, kävi kuitenkin niin, että pidimme toisistamme liikaa, ja ajauduimme lopulta jonkinlaiseen suhteeseen. Sitä kesti vajaat kolme kuukautta, kunnes tuli aika lähteä. Olimme miettineet kaukosuhteen aloittamista, mutta päätimme hänen aloitteestaan olla vain hyviä ystäviä. Emme kuitenkaan voineet kuvitella olevamme kenenkään muun kanssa, rakastimme toisiamme niin paljon. Lähdön hetki oli haikea ja surullinen. Suutelimme itkua pidätellen, ja sovimme pitävämme yhteyttä.

Ystävinä olemista ei kestänyt viikkoakaan, ennen kuin kerroimmee kaipaavamme toisiamme. Pian päätimmekin kaikesta huolimatta lähteä kaukosuhteeseen. Luotimme toisiimme kovasti, ja päätöksen teki helpommaksi se, että tiesimme näkevämme toisemme joidenkin kuukausien kuluttua. Suunnittelimme myös alustavasti, miten voisimme tulevaisuudessa asua samassa maassa.

Kaukosuhdetta on nyt kestänyt kolmisen kuukautta, ja tämän aikana meistä on tullut läheisempiä kuin koskaan aiemmin. Alku oli vaikeaa, eikä toisen kaipaaminen ole vähentynyt yhtään. Siinä missä kaipaus oli aluksi lähes pelkästään surullista, joskin lohdullista että välitti jostain niin paljon että pystyi itsensä niin surulliseksi tuntemaan, sen oppi ajan myötä hyväksymäään. Suru on enimmäkseen väistynyt aidon välittämisen tieltä.

Tekstailemme pitkin päivää, ja soitamme Skypellä videopuheluita muutaman kerran viiikossa. Puheluiden kesto vaihtelee paristakymmenestä minuutista useisiin tunteihin. Molemmilla on oma elämänsä, mutta suunnittelemme yhdessä yhteistä tulevaisuutta. Hyvä kommunikointi, rehellisyys kaikkien asioiden suhteen ja mieltä painavista asioista kertominen ovat olleet suhteellemme elintärkeitä asioita.

Omassa suhteessani näen tyttöystäväni parin kuukauden kuluttua, vajaan puolen vuoden erillään olemisen jälkeen. Olemme pysyneet uskollisina toisillemme, eikä se ole ollut vaikeaa. Sitouduimme välttämään riskitilanteita, eli emme vedä baarissa järkyttäviä kännejä puolituttujen kanssa joka viikko. Tätä ei kumpikaan sanellut toiselle, vaan päädyimme tähän ratkaisuun yhdessä asiasta käydyn keskustelun jälkeen. Yhteiset säännöt suhteelle luovat hyvän perustan sen onnistumiselle.

Long story short, älä lähde kaulosuhteeseen, jos ette molemmat ole varmoja tunteistanne. Ei ole järkeä kiduttaa itseään sellaisen ihmisen takia, jota ei rakasta. Jos päätät siihen lähteä, on tärkeää pitää tavoitteena kaukosuhteen muuttuminen lähisuhteeksi jossain vaiheessa. Lyhyen aikavälin tapaamisia unohtamatta.