Kannattaako toisen tekemä ositusehdotus tarkistuttaa lakimiehellä varmuuden vuoksi, jos sopimuksen on tenhnyt toisen osapuolen pykälänikkari, ennenkun allekirjottaa?
Joskus vaan tavikselle voi olla joku sananmuoto epäselvä ja saattaa suostua tietämättömyyttään johonkin, mihin ei muutoin ehkä suostuisikaan.
Joskus vaan tavikselle voi olla joku sananmuoto epäselvä ja saattaa suostua tietämättömyyttään johonkin, mihin ei muutoin ehkä suostuisikaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voithan sen osituspaperin luetuttaa eikä se kovasti vie kenenkään aikaa, tuskin lukeminen paljoa maksaakaan. Kysy rohkeasti neuvoja asiantuntijoilta. Lopulta kuitenkin kummankin sopijaosapuolen eli eroavien puolisoiden pitää ymmärtää mitä ovat keskenään sopimassa. Asiat on oltava puolin ja toisin selvät, ja niin selkeästi paperilla ettei ositukseen tarvitse enää allekirjoitusten jälkeen kummankaan puuttua.
Jos tiedät tarkalleen mitä kumpikin omistaa ja aiitä vähennetään velat ja se kummalle jää enemman nettovarallisuutta maksaa tasinkoa köyhemmälle. Toisen tekemä ositus voi olla oikein mutta voi jättää osan omaisuudetaan pois mitä tuelva ex ei tiedä ja se siitä.
Siinäpä sekin on. Kukaan ei ala tarkistamaan, onko toinen ilmoittanut kaikki "jemmansa", vaan niillä mennään, mitä toinen ilmoittaa, jos ei siis palkkaa jotain tonkimaan toisen asioita. Lähinnä nyt kuitenkin ajattelin oikeita sananmuotoja tuossa avioehdossa, ettei huomaa tulleensa "huijatuksi", jonkin mitättömältä tuntuvan seikan takia.
Kumpikohan nyt on kysymyksessä, ositus vai avioehto??
Miksikäs et kirjoittaisi sanamuotoja tänne? Tai mieluummin asiantuntevammalle Laki-palstalle.
Sori, tuohon edelliseen postaukseen on vahingossa eksynyt avioehto sana. Osituksesta on kyse. Jahka saan ehdotuksen toiselta osapuolelta,niin koitan varata ajan oikeusaputoimistosta, jos sieltä saisin apua, niin että kaikki on juridisesti oikein.
Heheheh. Eli olet eroamassa juristista? Turha varmaan sanoa, että hyvät neuvot ovat kalliit. Ja lakimiespuoliso haluaa irti sinusta niin halvalla kuin mahdollista.
Näin juuri: hyvät neuvot ovat kalliit, mutta vain sitä. Älä tuhlaa sitä vähää, minkä sinä tuossa osituksessa saat.
Ei kannata pimittää omaisuuttaan. Seurauksena ennemmin tai myöhemmin petossyyte.
Meillä hoidin osituksen kunnialla ja aloitteestani sovimme, että vaimolle jää kotimme irtaimistoineen. Itselleni hankin asunnon. Minä en jätä p**sk**ajuovia jälkeeni elämässä ja siivoan sotkut jäljiltäni. Nyt tiedän, että exällä on hyvä olla ja silloin on itsellänikin omatunto puhtaampi. Nimenomaan puhtaampi, ei puhdas. Minä tyrin yhteisen elämämme.
Raha on vain rahaa. Ihmiset ovat korvaamattomia. Vaimo on aina vaimo, eronkin jälkeen.
Jotkut ne jaksaa huolehti ukkomiehen osituksista. Kuvottava ämmä. Voi kun mies tietäisi...
Tuolla ketjussa puhuttiin että omaisuus velkojen jälkeen puoliks, no sehän on se yleisin.
Sitten tulee näitä poikkeuksia.
Erotilanteessa tulee myös miettiä mikä on kohtuullista.
Pari vuotta naimisissa ja olisi viemässä vanhasta sukutilasta puolet ja nimen omaan rahana kun kumpikaan ei kykene lunastamaan puolikasta, onko ahneutta vai mitä?
Myös taistelut ns. omasta puolikkaasta joihin ei ole perusteita.
Eli esim maatila jossa "tuotannon" varallisuutta joista toinen haluaa myyntiarvosta puolet mutta todellisuudessa mukana on veroja joiden vikutus voi olla yli puolet arvosta.
Kannattaa pitää mieli avoinna ja oikeasti miettiä mikä on oikein eikä taistella jostain mihin ei ole oikeutettu kuin omassa mielessä.