Itsestä se on kiinni

Ei se aina mene niin.Työpaikan kiusaaja on yleensä heikkoitsetuntoinen ja ammatillisestikin epävarma ja osaa manipuloida ja kiusata niin taidokkaasti ettei jää kiinni. Kun hän saa kohteensa joko raivoon tai masentuneeksi, syy on tietysti kohteessa. Yleensä -ainakin akkatyöpaikoilla- kiusaajan on helppo saada itselleen lakeijaporukka muista työkavereista, koska näin he välttävät kohteeksi joutumisen, koska nuolevat tämän paskan persettä.
Jos asia otetaan esimiehen/esimiesten kanssa esille, kiusaaja osaa esittää viatonta, jopa uhria itkeskelemällä, saamalla juuri silloin migreenikohtauksen, jättänyt palaverin takia tärkeän tutkimuksen väliin ( antaen ymmärtää että hänessä tutkitaan vakavaa sairautta) ja taas mennään tämän paskan tahtiin!

Kokeilin joskus niin sain potkut. Sekin tuntui hyvältä ja pahalta yhtä aikaa.

Sen takia on joutunut vaihtamaan aina välillä työpaikkoja...kukapa alistuisi kiusattavaksi.

Todella helppoa olisi kun voisi hallita maailmaa, ettei aio antaa kiusata itseään.
Ihmiset eivät lakkaa sittenkään vaikka ymmärtäisivät kiusaajien taloudellisen merkityksen työpaikan jatkumisen kannalta.

Minä en tunne ketään jota olisi työpaikalla kiusattu. En ole ikinä nähnyt kiusaamista. Työelämässä 22 vuotta joten kyllä se on itsestä kiinni.

Se, että et ole nähnyt työpaikkakiusaamista ei tarkoita sitä, ettei sitä olisi. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan yli 100 000 ihmistä joutuu kokemaan työpaikkakiusaamista. Lueskelehan vaikka työterveyslaitoksen sivuilta asiasta, niin ymmärryksesi saattaa kasvaa. Hyviä itsensä kehittämishetkiä sinulle Raikke. Työpaikkakiusaajat yleensä eivät ole koskaan nähneet työpaikkakiusaamista. Olisiko syytä myös katsoa peiliin.

Ainakin isot kaupungit ja naisvaltaiset alat näyttää sallivan räikeän työpaikkakiusaamisen.


Eihän kiusaamista tapahdu, jos se kiistetään yhteen ääneen. Samaan aikaan puolet työvoimasta on vaihtamassa alaa.

Työpaikkakiusaaamista on :
-Syrjintä jättämällä kuuntelematta, pannaan jokin päätösasiakirja etenemään ilman sovittua allekirjoitusta, näennäisesti tai näkymättömästi erilaisin hymähtelyin ja ilmein haitataan vuorovaikutusta tai muuta sellaista.
-Työn kuvan yksipuolistaminen niin, että erimielisyystilanteessa käytetään kyseenalaisesti menetelmää "tämä ei sinulle kuulu", jätetään kertomatta olennainen, ohipuhutaan, sälytetään ammattitaitoa väheksyviä tehtäviä tai muuta sellaista.
-Mustamaalaaminen vääristelemällä, puhumalla perättömästi, "savustamalla" tai muulla sellaisella tavalla.
-Uhkailu suullisesti tai kirjallisesti, ovien läimäyttely tai muuta sellaista.
-Töiden vähentäminen hylkäämällä kyseenalaisesti määrärahoja, vähennetään työssä onnistumisen mahdollisuuksia sälyttämällä liikaa töitä tai muuta sellaista.
-Vallan väärinkäyttö, seksuaalinen häirintä, identiteetin tai uskonnonvapauden häirintä, viivyttely väärin perustein tai muuta sellaista.
-Psyykkinen työkunnon, mielenterveyden tai lainkuuliaisuuden kyseenalaistaminen vähäisin perustein.

Tämä kaikki tapahtuu työpaikassani ja on yhtä helvettiä. Enkä tiedä miten päästä siitä eroon. Itsetunto on hyvä, ihmissuhteet ja parisuhde. Koen olevani herkkä ja heikko kestämään valheiden levittelyä, omasta yksityiselämästä, en vaan kestä.

Kaikki normaalit pois tuollaisista firmoista ja sana kiertämään asiakkaille. Antaa hullujenhuoneen kaatua omaan mahdottomuuteensa.

Mieluummin pitäisi työntekijöiden toimia yhdessä, jotta epäasiallisuudet loppuisivat. Pakoon juokseminen on se viimeinen vaihtoehto, jos ei enää muuhun pysty. Henkinen väkivalta ei lopu, jos uhrit aina vaan juoksee pakoon. Sellainen ruokkii henkisen väkivallan harjoittajaa.

Tulee tölvittyä ja irvittyäkin silloin tällöin näitä tälläsiä, mielestäni aiheesta. Ei sitten ulkopuolisia, jotka eivät asiaan liity. Ilmeisesti maineeni ei ole vieläkään niin hankala kuin soisin, kun pikkutytöt uskaltaa nillittää. Voinhan aina teeskennellä itkunpyrskettä, jos vastuuseen vedetään. Tilanne kerrallaan.

Tutkimusten mukaan kiusaajilla on huono itsetunto, jota he kompensoivat muita kiusaamalla. Siis asia on toisin kuin raikke yllä väittää. Kiusatuilla ei ole todettu yhteisiä piirteitä eikä itsetunto-ongelmia sen enempää kuin väestössä keskimäärin. Usein juuri hyvät, tunnolliset, osaavat ja pidetyt työntekijät joutuvat kiusatuiksi. Sellaisia ei luonnehäiriöinen voi sietää.

ei. olisin samaa mieltä jos olisin mies ja "pikkupomo". mutta joittenkin omat edut menee edelle.

Kyllä työelämä on nykyään sellaista helvettiä ettei siellä kuulu tervepäisen olla lainkaan,toivottavasti robotit vievät mulkkujenkin hommat nopsaan.

Ei todellakaan ole. Olin työyhteisössä jossa siitä kaikkein tunnollisimmasta ja työteliäimästä henkilöstä tehtiin kiusauksen kohde. Syynä oli mitä ilmeisimmin kateus: ko MIES oli työhteisön komein mies ja naisten ihailujen kohde. Ilmeisen hyvin pärjääväkin oli kun oli aina uudella autolla autolla ajava sekä pukeutui tyylikkäästi sekä käytti muutenkin rahaa selkeästi enemmän kuin muut. Siis selkeästi varakas muihin henkilöihin verrattuna.
Oli säälittävä katsoa kun henkilön saapuessa työpaikalle niin muut ukkoporukat haukkuja ja puhu paskaa ko henkilöstä , siis aivan törkeitä puheita. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kertonut kohteelle suoraan mitään. Selän takana haukuttiin ja ivattiin. Kaikkein uskomattominta oli kun henkilö alettiin syyttämään varkauksista ja tutkintaakin alettiin valmistelemaan ilman että kohteelle oli sanottu mitään. Eräs myötäilijä totesi että "meinaako ne ampua sen" ja se ilmeisesti lopetti sen jutun siihen. Siis vain huhupuheitten mukaan.....
Yhdessä vaiheessa pelkästään henkilön näkyminen aiheutti paskanpuhumistulvan. . Ihmettelin suunnattomasti miten se kiusattu pystyi säilyttämään tyyneytensä ja mielenterveytensä. Yksi pahimpia kiusaajia oli työyhteisön johtaja,,,,ja tapahtumapaikka oli Suomen puolustusvoimat.....

Minä en alistunut kiusattavaksi ja sain potkut. Nyt olen työttömänä. Itsestä tämä on kiinni.

Aloittaja on täysi pösilö. Olet varmaan joku vammainen kun et tajua että väkivallasta ei syyllistetä uhria ellei turvaudu itsepuolustutkseen.Kiusaus on aina henkistä väkivaltaa. Tuolla logiikalla olisi ihan oma syysi jos joku hakkaisi sinut kadulla kun olet menossa kauppaan ruokaostoksille. Mitäs läksit niin... Toivottavasti sinut vielä joku hakkaa niin että ymmärrät miten oikeus toimii tai häviät täältä typerine mielipiteinesi.

Aina ei pysty asioihin vaikuttamaan vaikka kuinka haluaisi. Kiusaaja voi olla suhteilla töihin otettu ja silloin hänen tekemisistään on turha mennä valittamaan paikan pomoille ja jos annat kiusaajalle samalla mitalla takaisin niin oletkin yhtäkkiä se kiusaaja joka tekee sen kiusaajan työssä käymisestä helvettiä. Mä en suostunut toimimaan kiusaajani haluamalla tavalla, niin johan mut leimattiin vaikeaksi työkaveriksi. Yritin itse jopa saada siirtoa toiseen työpisteeseen, kun en olis enää jaksanut sen touhuja katsella ja selän takana tapahtuvaa paskan jauhamista ja haukkumisia, joista muut mulle auliisti aina kertoivat. Ei onnistunut siirron saanti, ehkä pomot ajattelivat mun liioittelevan kaikkea kokemaani tai sitten ei ollut ketään joka olis pärjännyt ja kestänyt sen itsekeskeisen narsistin touhuja. Mullakin alkoi pinna olla tosi tiukoilla, jos en lopulta olis siirtoa saanut niin olisin saattanut oikeasti vedellä sitä ärsyttävää, vittumaista ämmää turpaan. Tuskin se olis siitäkään oppiakseen ottanut, oli se sen verran itsekeskeinen tapaus, muutamat muut kilahtivat sen touhuille aina välillä, eikä se,niistäkään onkeensa ottanut. Ei sitä aiemmassakaan työpaikassa kestetty, sen takia kai se tuonnekin työpaikkaan suhteilla sijoitettiin. Kun pesti siinä paikassa missä sain nauttia hänen, ah niin täydellisestä ja älykkäästä, seurastaan päättyi, niin hän meni sinne aiempaan paikkaan takas, mutt jostain syystä ei ollut siellä pitkään töissä. Kai ne hoksas ettei se ollut tapojaansa muuttanut, samanlainen omahyväinen, itseriittoinen paska oli kuin aiemminkin. Ei käy kateeks niitä jotka joutuu hänen kanssaan töitä tekemään, sääliks käy enemminkin. Eikä hänen pomoillaan ole varmasti helppoa, kun yks käy jatkuvasti heitäkin neuvomassa ja kertomassa mitä muut työntekijät tekevät hänen mielestään väärin.