Oletko, tai tunnetko ketään ihmistä, jolla olisi kokemuksia pieleen menneestä tatuoinnista?
Teen Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Tuima.fi -verkkolehteen juttua siitä, millaista on elää ihoon hakatun kuvan kanssa, joka ei vastannutkaan odotuksia. Onko se taakka, vai tullut osaksi persoonaa? Onko kuvaa saatu peitetyksi, jos on yritetty?
Juttua varten aion haastatella myös ammattilaistatuoijaa.
Huikkaapa tähän jos kiinnostaa!
Teen Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa Tuima.fi -verkkolehteen juttua siitä, millaista on elää ihoon hakatun kuvan kanssa, joka ei vastannutkaan odotuksia. Onko se taakka, vai tullut osaksi persoonaa? Onko kuvaa saatu peitetyksi, jos on yritetty?
Juttua varten aion haastatella myös ammattilaistatuoijaa.
Huikkaapa tähän jos kiinnostaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
tämä palstahan on täynnä kaipaamiasi ihmisiä.
Täällä yksi jolla pieleen mennyt...
Pieleen meni!
Kun lihot vanhempana, nuoruudessa tehdyt tatuoinnit tulevat kamalan näköisiksi.
Samoin lihavana otettu tatuiointi on eri näköinen jos satut laihduttamaan. Ja mahdolliset arvet tatuointialueella saattavat olla myöhemmin kiusallisen näköisiä.
Useinmiten tatuoinneista haluaa eroon samalla kun maailmankuvasi iän mukana muuntuu.
http://teacherluke.co.uk/2014/05/20/180-dislocated-shoulder/
Väärin.
Kaikki on yksilöllistä.
Tunnen useita, joilla tatuointi ei ole muuttunut laisinkaan lihoessa/laihtuessa huomattavasti.
Joten, jospa käyttäytyisit, kuin aikuinen ja jättäisit yleistämisen lapsille.
Mikä pakko se on lihoa? Läskit saisi tappaa, oli tatuointia tai ei. Niistä on pelkkiä kuluja.
http://www.tekniikkatalous.fi/talous/lihavuus maksaa jo saman verran kuin tupakointi tai aseellinen konflikti/a1030439
En mä muita tunnekaan...
Aiot haastatella ihmisiä, muttet antanut yhteystietojasi. Varsin luotettavaa.
Itselläni jäi kesken alaselän tatuionti 15 vuodeksi, mutta eipä se siitä mihinkään näkynyt, kun en niin nakuile tai paistettele. Kuva oli muutenkin väritykseltään väärä ja epäselvä. En sitä sen suuremmin ajatellut. Pari vuotta sitten kävin ottamassa peittotatuoinnin. Eli sama kuva tehtiin selkeämmäksi ja paremmalla värityksellä. Ja onnistui erinomaisesti. Ja kyseessä ei ole musta keilapallo, vaan ihan oikea kuva.
Sinulla on ilmeisesti omia tatuioinnin vastaisia asenteita. Jos sen verran viitsisit harrastaa objektiivisuutta jutussasi, että katsoisit tatuoijien arviointeja. Niitä löytää netistä. Jotenkin olisi järjevää haastetatella sellaista peittotatuointien tekijää, jonka työhön ollaan tyytyväisiä. Peittotatsoja kun tekee sellaisetkin tyypit, joiden työnjälki on erittäin monenkirjavaa ja arvioinnit laidasta laitaan. Siinä on helposti se riski, että peittotatsa on yhtä epäonnistunut kuin alkuperäinenkin.
Tatuoijissa kuten muissakin ammatinharjoittajissa on monekirjavaa porukkaa. Jotkut kilttejä kuin partiopojat, toisilla päihdeongelmaa jne. Jotenkin luonnollista, että ensimmäisen ryhmän kädenjälkikin on laadukkaampaa. Itse olen vasta jälkeenpäin saanut tietää, että itselleni onnistuneita tatsoja tehneet tyypit ovat olleet todella moniongelmatapauksia. Ehkä he olivat raiteillaan vielä omia kuviani tehdessään. Työn jälki oli hyvää heidän myöhemmästä historiastaan huolimatta. Paitsi se tapaus alaselkä. Sekin heppu jätti myöhemmin tatuoijan hommat, sai vain tarpeekseen. Mutta enpä tässä järjessä hänen asiakkaakseen olisi mennytkään.