Miksi ihmeessä avioeroja selitellään riippumattomuudella ja sitoutumattomuudella? Onko avioliitto jokin alkoholismiin verrattava riippuvuus tai peräti sairaus, josta tulee selviytyä mahdollisimman nopeasti? Entä miksi juuri sitoutuminen ja nimenomaan sitoutuminen johonkin tiettyyn asiaan olisi avioliitossa kaikkein tärkeintä? Voisikohan avioliitolla olla mitään muita tarkoitusperiä? Vaikkapa haluja, intohimoja, toiveita ja tarpeita?
Sitten ovat nuo emotivistiset rakkauden apostolit. He yksin katsovat tietävänsä, mitä rakkaus on ja miten oikeaoppisesti rakastetaan. "Kun te nyt vaan rakastaisitte toisianne riittävästi, niin kaikki muuttuu hyväksi jälleen"; he selittävät. Kun nuo tunnetta täynnä olevat tunnespesialistit pääsevät suoltamaan rakkauden ilosanomaansa, niin kohta tuota rakkautta alkaa kuulijalta valumaan silmistä ja korvista.
No, "ammattiauttajillehan" kelpaa mitkä selitykset tahansa, kunhan siitä tulee vaan pätäkkää. He kertovat mielellään asiakkailleen, mitä nämä haluavat kuulla, eivät sitä, mitä he tarvitsevat ja mistä olisi heille hyötyä. Sillä tavoin he varmistavat asiakaskuntansa jatkuvuuden.
Sitten ovat nuo emotivistiset rakkauden apostolit. He yksin katsovat tietävänsä, mitä rakkaus on ja miten oikeaoppisesti rakastetaan. "Kun te nyt vaan rakastaisitte toisianne riittävästi, niin kaikki muuttuu hyväksi jälleen"; he selittävät. Kun nuo tunnetta täynnä olevat tunnespesialistit pääsevät suoltamaan rakkauden ilosanomaansa, niin kohta tuota rakkautta alkaa kuulijalta valumaan silmistä ja korvista.
No, "ammattiauttajillehan" kelpaa mitkä selitykset tahansa, kunhan siitä tulee vaan pätäkkää. He kertovat mielellään asiakkailleen, mitä nämä haluavat kuulla, eivät sitä, mitä he tarvitsevat ja mistä olisi heille hyötyä. Sillä tavoin he varmistavat asiakaskuntansa jatkuvuuden.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllä avioliitto vaatii aina onnistuakseen sitoutumisen siihen toiseen ihmiseen, mutta se vaaatii paljon muutakin. Pelkät halut, intohimot ym. eivät riitä myöskään sillä nehän laimenevat ajanmyötä aina. Niin avioliitto vaatii hoivaamista ja asioihin tarttumista ajoissa.
Ero tulee siinä tapauksessa, että vähintään toinen ei halua jatkaa liittoa. Merkitystähän on vain sillä, ettei liitto jatku. Täytyy pistää elämä ns. uuteen järjestykseen.
Eiköhän jokaisen liitolla ole vähintään hieman erilaiset tarkoitusperät?
Rakkaudesta sanoisin sen olevan vapaata. Itse voi aina rakastaa niin paljon kuin ikinä haluaa, mutta keneltäkään toiselta on turha vaatia rakkautta osakseen. Tämä varmaan onkin lähtökohtaisesti "jättäjä-jätetty" -eroissa se ongelmakohta. Usein jätetty jää miettimään vuosikausiksi miksi ex ei voinut enää rakastaa. Kaikki olisi liitossa ollut vähintään tyydyttävästi, kunhan vain ex olisi rakastanut. Jotkut odottavat exää takaisin jopa niin hurjasti, että haikailevat kadotetun exän perään. Josko tämä sittenkin huomaisi vuosien päästä edelleen rakastavansa jättämäänsä exää?