Tuli äsken mieleen kysymys, että kuinka moni palstalla kävijöistä on lukenut uskonnollisia kirjoituksia ja miksi? Olen kiinnostunut asiasta ateistien ja palstalla käyvien kristittyjen uskontojen tuntemuksesta, sillä tämä 2010 vuoden artikkeli herätti kiinnostukseni:
http://www.nytimes.com/2010/09/28/us/28religion.html?_r=0
Aiheena siis on, että ateistit ja agnostikot tiesivät jonkun 3000 hengen tutkimuksen mukaan uskonnosta enemmän kuin uskonnolliset. Toisella sijalla olivat juutalaiset ja kolmannella mormonit joilla myös meni yllättävän hyvin...
Olen ennen ateistiksi tuloa lukenut Raamatun kolme kertaa (1x 92, 2x 33/38), (Jaakko Hämeen-Anttilan käännös) Koraanin kerran, Bhagavad-gitan (Taavi Kassilan tulkinta) kerran.
Ateistiksi tulon jälkeen luin: Tao te jingin kerran, Mahabharatan Krishna Dharman lyhentäen kertomana, Mormonin kirjan ja Kallisarvoisen helmen, Tiibetiläisen kuolleiden kirjan (Sogyal Rinpochen kertomana) ja Udānan kerran. Sekä "Viestejä Michaelilta", "Lisää viestejä Michaelilta" ja "Michaelin käsikirja".
Luin kyseiset teokset mielenkiinnosta ja osittain päätöksestäni käydä läpi kaikki suomeksi käännetyt "pyhät kirjat", sekä ihmiskunnan suurimmat älynväläykset kuten Platonin tuotannon (olen lukenut vasta ensimmäisen), P. Augustinuksen (Jumalan valtion olen lukenut, tunnustuksia en...), Rene Descartesin tuotannon, josta en ole lukenut mitään.
Tällä hetkellä olen kiinnostunut Babylonian Talmudista, jota tarkastelen englanninkielisenä koneennäytöltä.
http://www.nytimes.com/2010/09/28/us/28religion.html?_r=0
Aiheena siis on, että ateistit ja agnostikot tiesivät jonkun 3000 hengen tutkimuksen mukaan uskonnosta enemmän kuin uskonnolliset. Toisella sijalla olivat juutalaiset ja kolmannella mormonit joilla myös meni yllättävän hyvin...
Olen ennen ateistiksi tuloa lukenut Raamatun kolme kertaa (1x 92, 2x 33/38), (Jaakko Hämeen-Anttilan käännös) Koraanin kerran, Bhagavad-gitan (Taavi Kassilan tulkinta) kerran.
Ateistiksi tulon jälkeen luin: Tao te jingin kerran, Mahabharatan Krishna Dharman lyhentäen kertomana, Mormonin kirjan ja Kallisarvoisen helmen, Tiibetiläisen kuolleiden kirjan (Sogyal Rinpochen kertomana) ja Udānan kerran. Sekä "Viestejä Michaelilta", "Lisää viestejä Michaelilta" ja "Michaelin käsikirja".
Luin kyseiset teokset mielenkiinnosta ja osittain päätöksestäni käydä läpi kaikki suomeksi käännetyt "pyhät kirjat", sekä ihmiskunnan suurimmat älynväläykset kuten Platonin tuotannon (olen lukenut vasta ensimmäisen), P. Augustinuksen (Jumalan valtion olen lukenut, tunnustuksia en...), Rene Descartesin tuotannon, josta en ole lukenut mitään.
Tällä hetkellä olen kiinnostunut Babylonian Talmudista, jota tarkastelen englanninkielisenä koneennäytöltä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tietenkin Raamattu on Number 1. Olen lukenut sadottain lähetyssaarnaajien ja uskovaisten elämäkertoja. Ne ovat mielilukemistani. Myös opetuskirjallisuutta ja olen tutustunut myös eikristilliseen ja filosofiseen kirjallisuuteen.
Olen lukenut ihmisten elämäntarinoita kun ja miksi he tulivat lopulta uskoon, kiinnostava oli esimerkiksi: Olin noita.
Doreen Irvinen ankea lapsuus johti hänet alamaailman pimentoon. Hänestä tuli ilotyttö, striptease-tanssija, saatananpalvoja ja lopuksi mustien noitien kuningatar. Koko synkän uransa ajan Doreen säilytti salaa "kiellettyä kirjaa", Raamattua, jonka merkitys lopulta ratkaisi hänen elämänsä.
Vaikka hän aluksi vihoissaan repi kokousilmoituksia ja eksytti taikuuksilllaan jopa kuulun saarnamiehen, hän ei voinut vastustaa laulua: Kukaan ei mua hoivaa niin kuin Jeesus.
Doreen muuttui noidasta evankelistaksi — ei yhdessä yössä vaan monien taistelujen kautta.
http://www.paiva.fi/?sid=30003&tuoteid=4793
Olen lukenut tuon Olin noita kirja jo 70-luvulla ja toisen kerran viime kesänä.
En ole lukenut minkään uskonnon pyhää kirjaa läpi ja tuskin tulen lukemaankaan. Muuten olen kyllä lukenut uskonnollisiakin kirjoja, jos esim. Paavo Rintalan Jumala on kauneus luetaan uskonnolliseksi kirjaksi.
Tietopuolisia, uskontoja käsitteleviä kirjoja olen lukenut joitakin,mutta en ole tuntenut koskaan suurta tarvetta alkaa porautua noihin laajemmin.
En ole "pyhiä kirjoja" lukenut ensimmäistäkään, mutta itse uskonnoista kertovia olen lukenut jokusen.
Suottako niitä edes kannesta kanteen lukemaan - yhteenveto riittänee.
Olen lukenut useita. Saarnaajan kirja on pirteydessään kyllä yliveto.
About sama lista kuin aloittajalla. Siihen päälle vielä alkuperäiskansojen mytologioita ja muuta sellaista.
Ennenkuin tulin uskoon, luin tuhannen ja yhdenyön tarinat, muuta kiinnostavaa ulkomaalaista tarustoa en ole löytänyt enkä lukenut. Nyt olen tietenkin lukenut Raamatun.
Lukuihmisenä luen kyllä paljon : kaunokirjallisuutta ja tieteen julkaisuja, ym.
Raamatun olen lukenut läpi pari kertaa.
Sitä ennen tutkin evankeliumeja ja Johanneksen Ilmestystä, yms. kohtia, joihin uskonnonopetuksessa ja milloin missäkin viitataan.
Tunnustuksellisessa Hengessä kirjoitettu "Suuri Väriraamattu ja Pyhän Kirjan maailma" löytyy hyllystäni. Olen lukenut siitä monien Raamatun kirjojen taustaa selittävät osat.
Pekka Reinikaisen "Unohdettu Genesis"- kreationismipläjäyksen olen kahlannut läpi,
Samoin Kimmo Pälikön "Taustaa"- sarjan.
Jäteasemalta pelastin jehovantodistajien "Kuinka voit elää ikuisesti paratiisissa Maan päällä?", tuohon on hauska viitata kun Jehovantodistajat piipahtavat.
Vartiotornit Ja Herätkää- lehdet aina luen, kun todistajat niitä tuovat.
Mustan Raamatun luin joskus internetistä.
Uskontoa sivuaa myös ex lääninrovasti Risto Heikkilän "Kun minä katselen taivasta".
Esko Valtaojan ja Juha Pihkalan keskustelukirjatkin ovat hyllyssäni ja luetut.
Raamatun pariin kertaan kokonaan ja osia siitä varmaan kymmeniä kertoja.
Useiden suomalaisten herätysliikkeiden perustajien elämänkertoja.
Lutheria jonkin verran mm. Sidottu ratkaisuvalta ja koottujen teosten ensimäinen osa.
Suuren määrän "hartauskirjallisuutta" mm. Urho Muromaa.
Urpo Harvaa ja K.V. Laurikaista, jotka tieteen ammattilaisina yrittivät ainakin jollain tasolla tieteen ja uskonnnon yhdistämistä.
Valtaoja-Pihkalat uudempana.
Ei-kristillisiin oppeihin olen tutustunut vain satunnaisesti. Kristittynä ei kiinnostanut ja agnostikkona vielä vähemmän.
Kalevalan olen sentään lukenut pariin kertaan läpi ja sehän käsittelee myös muinais-suomalaista uskontoa.
Nyt kuulokkeissani soi "hengellistä musiikkia". Satuin löytämään tuubista Starvinskyn "Symphony of Psalms". Vaikka olin nuorena klassisen musiikin fani (muun hyvän musiikin lisäksi), en edes tiennyt Igorin tuollaista säveltäneen. Orkka ja kuoro laulamassa Psalmeja. Sanat lienevät latinaa, joka on minulle lähes täyttä hebreaa.
Näin pääsee virittymään palstan henkeen.
"Ei-kristillisiin oppeihin olen tutustunut vain satunnaisesti. Kristittynä ei kiinnostanut ja agnostikkona vielä vähemmän."
Koraanin suomennos jos tulee joskus sopivan edukkaasti vastaan, pitänee hankkia ihan yleissivistyksen vuoksi.
"Kalevalan olen sentään lukenut pariin kertaan läpi ja sehän käsittelee myös muinais-suomalaista uskontoa."
Tokihan Kalevalan olen lukenut, kuten myös Gilgames- eepoksen.
Koraanin saa muuten kirjastosta, joten siitä ei tarvi maksaa. Se on mielenkiintoisen samankaltainen raamatun kanssa. Luultavasti siksi että on aika pitkälle kopiota raamatusta.
Pitäisikö tuo Koraani tai ainakin osia siitä lueskella ihan yleissivistyksen vuoksi? Nuoruudenaikainen tuttavani tenttasi Kairon yliopistossa Koraanin ensimäisen osan ja tietenkin arabiaksi. Minulla on käsitys, etteivät tiukan linjan muslimit hyväksy käännöksiä, vaan heille ainoa oikea Koraani on arabiaksi kirjoitettu.
Koraanin ja Raamatun sukulaisuus on toki minullekin tuttu. Samoja profeettoja, samat kantaisät ja sama Luoja Jumala Allah. Lähi-idän alueen kolme suurta uskontoa ovat itse asiassa yksi.
Mielestäni pitäisi, kunhan aikaa/mielenkiintoa liikenee. ko. kirja kun vaikuttaa maailmassamme aika voimallisesi.
Tietysti kaikki uskontojen pyhät kirjat voi sivuuttaa sillä, että kyllähän maailmaan humpuukia mahtuu, kaikkeen ei kannata perehtyä.
Koraanissa ilmeisesti on mielenkiintoinen versio Jeesuksen elämästä.
Mooseksen kirjat tietääkseni sisältyvät myös Koraaniin.
Lähdenpä käyttämään muksuja pulkkamäessä...
Tuo että tuon alueen 3 pääuskontoa ovat yksi ja sama asia on periaatteessa totta. Harvoin korostetaan sellaisia asioita että kristinusko on alunperin juutalainen kultti ja vielä 1000-luvulle islamia pidettiin kristinuskon monofysiittisenä lahkona. Erot näiden kolmen välille ovat huomattavasti nuorempia kuin usein tiedetäänkään. Esmi. ristiretkien aikaan tapahtui useinkin niin että muslimit ja juutalaiset puolustivat kaupunkia yhdessä kristittyjä vastaan. Sinälläänhän näissä kirjoissa on erojakin, mutta ne ovat hämmästyttävän usein narratiivisia.
Raamattu on tullut luettua kerran kokonaan läpi kannesta kanteen ja Koraanista suuren osan. Popol Vuh (Maya intiaanit) on tullut luettua samoin Tao Te Ching, Tiibettiläisten kuolleidenkirja ja joitakin Zen-budhalaisten tarinoiden kokoelmia (suomeksi Pyhä kilpikonna laahaa häntäänsä). Mahabharataa en ole häpeäkseni lukenut.
Jossain vaiheessa olin kiinnostunut vanhoista klassikoista ja Gilgamesh, Ilias&Odysseia ja vaikka Eddan Jumalrunot sisältävät nekin paljon sen aikaiseen uskontoon liittyvää tarustoa.
Ja tulos siis on että olen ateisti.
Vähän, Raamatun pääosin kyllä ja katkelmia muistakin pyhistä kirjoista. Joitakin uskontoja yleisimmin käsitteleviä kirjoja olen lukenut mutta ateistien auktoriteeteiksi väitetyt Hitchensit ja vastaavat ovat lukematta pl. kotoiset uskontokriitikkomme Valtaoja ja Enqvist joiden kirjoissa uskonto ei yleensä ole kuitenkaan se kantava teema joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.
Eepä ennee juur ollenkaan oo tullu luettua uskonnollista kirjallisuutta. Kyllä sitä -60 luvulla
kansakoolussa virsiä opeteltiin ulukoo muistamaan ja katekismusta luettiin etu- ja takaperin.
En sitten tiiä mitä hyötyä tuosta kansakoolu aekasesta uskonnon jankkoomisesta elämässä on ollu. Niitä kymmentä käskyä oon kyllä yrittänny aenakii melekeen 80 rosenttisesti noovattoo.
Enemmin harmittaa kun en oppinu kertotaalua ihan kokonaan ulukoo. Opettaja sano, että vaekka hän tulloo keskellä yötä kysymään paljonko esmerkiks on vaekka 8x7 niin oekee vastaan on tultava sillä sekunnilla.
Rakennuksilla oon töetä tehny ja siellä jos missä tarvitaan kertotaalun ossoomista ja hyvvee
piässä laskutaetoo.
Olen lukenut sekä 1933/38 että v. 1992 Raamatun monta kertaa kannesta kanteen. Lisäksi olen lukenut paljon teologisia kirjoja ja hartaus- sekä opetuskirjallisuutta (luterilaista, katolilaista ja 7. päivän adventistista).
Koraania olen joskus hieman selaillut. Muiden uskontojen kirjoja en ole lukenut.
Olen ateisti, mutta olen lukenut Raamattua sinäkin aikana aika paljonkin. Ateismi-aikaa ennen luin kristillistä kirjallisuutta, sekä siis sitä Raamattua.
Muut uskonnot ovat tuttuja vain siten mitä raportoidaan, ja mitä ne sisältävät.
Raamattu noin 5-6 kertaa, Koraani kerran, Saatanallinen Raamattu muutaman kerran, Aradia - noitaevankeliumi kerran, Musta Raamattu kerran, Mormonikirja kerran, Bhatavagita kerran, Tiibetiläistä ja Egyptiläisten kuolleiden kirjaa en ole vielä kerennyt lukaista, noitien Raamattu kerran, Aleister Crolweyn Lain kirja kerran. En välttämättä ole muistini kannalta laittanut tähän kaikkia uskonnollisia teoksia mitkä olen lukenut.
Mietin tässä että voidaanko Kalevala laskea mukaan, koska siinähän on myös uskonnollinen pohjavire?
Entä Tolkienin Silmarillon? Siinä Tolkien hahmottelee Keskimaan "lajien syntyä" ja siten tunnetun taruston uskonnollisia juuria. Keksittyähän se on, mutta miten se silti eroaa muista uskonnoista?
Kyllä kai kansalliseepoksiakin voi laskea. Niistä olen valitettavasti lukenut vain Beowolfin ja Kalevipoegin.
Lisään aloitukseen, että olen lukenut myös Egyptiläisen kuolleiden kirjan, gnostilaisevankeliumeja ja Vanhan testamentin apokryfikirjat (v. 33 -suomennos) sekä osittain Oulun profetia nimisen lahkon ihanan kirjan "Suomi, sinun pelastuksesi on Minun Poikani veressä", jossa kerrotaan mm. ohje syövän hoitoon ja sanotaan, että Venäjä antaa Suomelle turpiin jos kohta ei 800 000 rukoile Jumalaa. Samalla käskettiin rukoilemaan Norjan puolesta, sillä norjalaisten lukumäärä ei ihan riittänyt niin Jumala toivoi että Suomen rakkaat esirukoilijat muistaisivat norjalaisia rukouksissaan.
Kalevala ja Gnostilaiset Evankeliumit jäi iselläkin välistä sanomatta. Kalevala ainakin sen 3-4 kertaa tullut luettua.
Uskovaiset väittävät että uskonto ei ole opittua vaan tulee sisältäpäin. Joten enpä ole koskaan avannut niitten kirjoja mutta eipä ole sieltä sisältäpäinkään mitään hihhulontia näkynyt.
Mutta ihan lyhyesti sanottuna mulla on elämä joten en tarvi uskontoja !
On myös uskonnollisia liikkeitä, joissa väheksytään raamatun lukemista, mutta perustellaan kaikki Raamatulla.
"Usko syntyy kuulemisesta", uskovan pitää siis vain kuunnella saarnamiehiä, mutta ei avata itse Raamattua.
Näin kotiseutuni voimallinen herätysliike.
www.audiopankki.com On mahdollista myös kuunnella kirjallisuutta.