Miten reagoit jos s24:n aloituksessa tai tavallisessa puheessa on paljon kiroilua?
-terästät korviasi/silmiäsi ja otat asian vakavammin?
-torjut koko aloituksen/puheen, etkä kuuntele?
- karsit mielessäsi kirosanat ja keskityt kuuntelemaan/lukemaan mikä oli asian ydin?
-muutut vihaiseksi ja alat itsekin kiroilla takaisin ollen eri mieltä?
- alat kiroilla itsekin, ollen samaa mieltä?
-jotain muuta, mitä?
-terästät korviasi/silmiäsi ja otat asian vakavammin?
-torjut koko aloituksen/puheen, etkä kuuntele?
- karsit mielessäsi kirosanat ja keskityt kuuntelemaan/lukemaan mikä oli asian ydin?
-muutut vihaiseksi ja alat itsekin kiroilla takaisin ollen eri mieltä?
- alat kiroilla itsekin, ollen samaa mieltä?
-jotain muuta, mitä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yleensä ensimmäinen reaktio on, jos joku aikuinen kiroilee: "ääh, liikaa teinimäistä tunteilua, en jaksa lukea/kuunnella". Koska lapsuuden kodissani ei kiroiltu (ei edes isä, tai itse asiassa varsinkaan hän), minulle kiroilu on lähinnä sellaista, jota olen kuullut pikkupojilta/teinipojilta tai -tytöiltä. Eli se vaikuttaa lapselliselta ja turhan impulsiiviselta, sekopäiseltä, vauvamaiselta käytökseltä aikuisella. Oma mies kiroilee ajoittain liikenteessä/tietokoneen tai muun teknisen laitteen/vaikeasti syttyvän uunin/ jonkun tv.stä tai lehdestä nähdyn uutisen takia. Se ärsyttää itseä, kun en ole tottunut, että se on aikuisen käytöstä. Yleensä hänen kiroillessaan suljen korvani kokonaan ja odotan sitä, että hän sanoo asiasta rauhallisesti, normaaliin ääneen sävyyn. Silloin vasta "avaan korvani" asialle.
Joskus todella harvoin saatan kiroilla takaisin, ihan piruuttani. Silloin reaktio on yleensä tyrmistynyt: "ei tarvi kiroilla sentään". Hah :D Niinpä..
Onneksi äitisi, isäsi, setäsi, tätisi, mummosi, vaarisi, lapsesi, serkkusi jne. ovat täydellisen sivistynyttä väkeä.
Ai, sinun mielestäsi sivistys ja kiroilu liittyvät yhteen? Minusta ei. Kyse on lähinnä opitusta tavasta tai paheesta. Kiroilemattomuus tuskin koskee esim. serkkujani, mutta ei se minua mitenkään häiritse. Ei myöskään kavereiden kiroilu.Kerron vain, miksi kiroilu kotonani tuntuu oudolta. En ole edelleenkään täysin tottunut siihen, johtuen lähinnä vanhemmista, jotka eivät, syystä tai toisesta, kiroile.
Äitisi ja isäsi ovat niin täydellisiä. He ovat kasvattaneet täydellisen suvaitsevaisen lapsen, joka sietää jopa kiroilua mutta kummeksuu sitä suuresti oman kattonsa alla.
Kerron heille terveisesi! Ilahtuvat varmasti:)
Muutun vihaiseksi ja kiroilen takaisin. Vituttaa kiroilevat ihmiset, koska kiroilu kuulostaa niin naurettavalta ja vähä-älyiseltä. Kirjoitettuna se ei häiritse.Vaikka olisin samaa mieltä kiroilevan kanssa, muutan mielipidettä, jos joku kiroilee tarpeeksi juntisti.
Kiroilevat ihmiset ovat kuin vammaiset. Olen suvaitsevainen ja hymyilen, olen etäisen ystävällinen. Mutta rehellisesti: en minä heidän kanssaan aikaa viettäisi viittä minuuttia pidempää. Koskaan ei voi tietää, koska impulsiivinen, itseään hillitsemätön kiroilija saa raivarin ja alkaa riehua ympäriinsä tai puhua alapääjuttuja, kaivaa molonsa esiin tai paskantaa keskelle tietä.
Paljon kiroilevat ovat hidasjärkisiä, sillä "voimasanoojen " käyttö todellisuudessa laimenta viestiä helpommaxi ymmärtää ja kirosan aikan on aikaa etsiä see oikea sana