Puolison syyllistäminen

Mielestäni tuossa suhteessa oleminen ei ole kiltteyttä. Ennemmin tuntuu, että teet pahaa itsellesi. Et ehkä näe miten vinoutunut teidän suhteenne on. Ei hyvässä parisuhteessa lytätä, haukuta ja etsitä syyllistä. Ennemmin pitäisi olla molemminpuolinen kunnioitus, yhdessä tekemisen meininki ja välittäminen.

Koita katsoa suhdettanne ulkopuolisen silmin. Ulkopuolinen aivan varmasti ihmettelisi, että miksi annat toisen käyttäytyä noin sinua kohtaan. Oletkin jo lähtenyt pohtimaan tilannettasi. Se on hyvä alku parempaan loppuelämään!

Sanonko ma mitä!!!!!!!!!!

Äkkiseltään ei vaikuta ihan tasapainoiselta persoonalta, tulee mieleen oma exä ja kun sitä tapausta aikani pähkäilin löysin viimein vastauksen aina vaivanneeseen kysymykseen: "Miksi?"

Googlettelepa huvikseen narsismia ja muita luonnehäiriöitä...

Vastaan tänne saman kuin toisella palstalla..
Hei!

Ei varmasti vika ole vain sinussa! Älä anna miehen nujertaa itseäsi, muuten menee vain pahemmaksi.

Olen itse ollut suhteessa, jossa jokainen erimielisyys päättyi siihen, että minussa on vikaa.

Meillä oli juuri tuollaista, että kun huomasin hänen alkavan hermostua, yritin vetäytyä tilanteesta. Kokeilin vaikka mitä tapoja, mutta aina sama lopputulos. Mies kiihdytti itsensä hirveään raivoon ja alkoi järjetön solvaaminen. Kun oli saanut raivon purettua oli vaan hiljaa ja kuin mitään ei olisi tapahtunut. Illalla nukkumaan mennessä saattoi jopa yrittää, että miten ois? Ja kun (omasta mielestäni hyvin ymmärrettävistä syistä ei huvittanu) sanoin ettei nyt. Niin sitten saattoi alkaa uusi huutokierros pihtaamisesta ja lopulta olinkin jo huora.

Tajuaahan siinä tilanteessa itsekin, ettei tää oo normaalia. Ja se tekeekin niin tukalan tunteen, ku toinen ei näe asiaa samoin ja tilanteesta ei päästä keskustelemaan.

Lopulta sainkin vahvistuksen, että miehen käytös liittyi persoonallisuushäiriöön ja ymmärsin, ettei parempaa ole tulossa. Helppoa ei ollut lähteä, kun sitä hyvää puolta siitä ihmisestä niin rakastin.

Tsemppiä sulle, älä anna miehesi murentaa itsetuntoasi!!! Hae itsellesi tukea jostakin, älä jää murehtimaan yksin! Äläkä missään nimessä häpeä, vika ei ole sinussa!

Sekopaatteja riittää joka lähtöön, kenenkään EI ole pakko tuhlata elämäänsä tuollaiseen henkiseen piinaan!

Olet aivan varmasti jo puhumisesi puhunut monen monta kertaa.
Et voi enää lisätä mitään mitä mies ei ole jo kuullut monta kertaa.
Miksi valitset elää tuon miehen kanssa? Saatko siitä jotain siarasta tyydytystä tullessasi haukutuksi ja henkisesti latistetuksi kerta toisensa jälkeen?
Tarvitsetko sinä tuollaista tunteaksesi olevasi marttyyri ja siten jonkinlainen korkeatasoisempi olio?

Olisiko ensiksi aika muuttaa mielenkulkuasi terveempään suuntaan.
Tarve tulla litistetyksi henkisesti EI ole tervettä! Poista tuo halu kokonaan ajatuksistasi.
Luojamme on suonut meille jokaiselle toimivat aivot joilla jatellaan ja toimitaan itseä eteenpäinvieviksi ja kehittäviksi. Aivot joilla tehdään VALINTOJA jotka ovat hyväksi itselle ja muille.
Sinä olet heittänyt sioille tuon valtavan VALINNAN ! Miksi? Meidän jokaisen elämäntehtävänä on elää henkisesti hyvin ja kauniisti. Miksi sinä VALITSET elää toisin? Miksi sinä VALITSET kuvailemisesi miehen elämääsi? Miksi?

Jätä se lapsellinen sika! Älä pilaa elämääsi enää yhtään sekuntia moisen luuserin seurassa!

meilläkin asiat kärjistynyt siihen pisteeseen että ero tulee...minä olen murheellinen ja itkeskelen vaikka tiedän että tuon ihmisen takia ei pidä itkeä. ehkä enemmänkin tunnen pettymystä ja sitä että toinen sanoo kaiken olevan minussa vikana, että hän on kaikkensa tehnyt ja nyt se on loppu kun minä en voi muuttua. hän on vain vittuuntunut tähän kaikkeen eikä tunne yhtään pahaa oloa omien sanojensa mukaan. olen henkistä ja fyysistä kuritusta sietänyt jo liian kauan ja tiedän etä pitää lähteä, mutta se että toinen lähettää välilä signaalin että vielä on tunteita herättää minussa toivon jota ei saisi enää olla,koska tiedän että kaikki on jo menetetty eikä mitään voi enää pelastaa. se vaan on niin vaikka kuinka olisin muuta halunnut. mutta se pitää tajuta että jos toinen ei voi alkaa avoimesti miettiä mitä itse on OIKEASTI tehnyt ja sanonut...kyllähän minä tiedän ja olen myöntänytkin että tottakai tämä kaikki paska on saanut minustakin esiin hirviön,mitä muutakaan voi kuvitella tuolla käytöksellä saavuttavan.mutta onko se siis kaikkensa yrittämistä niin enpä sitten tiedä kuka tässä on ja mitä...