Puolisen vuotta eron jalkeen minulla oli tunne, että olen jo käsitellyt eron, ja kaipasin uutta kumppania. Tapailinkin muutamaa, mutta ei sitten kuitenkaan oikein syttynyt kipinää. Nyt kun aikaa on kulunut jo noin puolitoista vuotta, huomaan, että en kyllä olisi ollut silloin ensimmäisellä kerralla ollenkaan valmis henkisesti uuteen suhteeseen, kun en ole vielä nytkään. Se ero että nyt sen tiedostan. Moni sanoo käsitelleensä eron jo liitossaan, ja voi näin ollakin. Omalla kohdallani vasta nyt tajuan, että en olisi kyennyt edes "laastarisuhteeseen". Ymmärrän nyt paremmin, kun käsketään malttamaan ja asumaan jonkin aikaa yksinään. Voi ajatella, että entinen huonoksi käynyt liitto oli häkki, ja nyt pitää saada venytellä ja kokeilla siipiään, ettei sujahda yhtä rajoittavan häkin luukusta sisälle vai siksi, että vapaus pelottaa.
Onko päässyt erosta yli vaikka luulee niin?
siiville
611670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Nuo asiat ovat kaikki niin yksilöllisiä. Kuten sanottua, koskaan ei voi tietää milloin se sopiva kohdalle tulee. Joillekin se voi tulla jo ennen varsinaista eroa, joillekin vuosien päästä erosta ja joillekin ei enää koskaan. Sinä et vain ole tavannut vielä sitä oikeaa. Ja toisaalta eri ihmiset käsittelevät asioita eri tavoin, osalla menee aikaa toipumiseen enemmän ja osalla vähemmän.
Osa tarvitsee yhden yön juttuja ja laastareita, osa selviää ilman. Tärkeää on, että asian käsittelee hyvin ja uudelle kumppanillekin asian voi esiin tuoda, mutta ilman turhan suurta lastia menneisyydestä. Itse en ainakaan vierelleni haluaisi ihmistä, joka analysoi kaikkea ja epäilee kaikkea. Tottakai uusi suhde voi epäonnistua ihan niinkuin mikä tahansa muukin suhde.
Täyttä paskaa. Yksilöllisesti sanon, että laittakaa korvienväli kuntoon!!!
Yksilöllisesti sanon, että sun korvienväli tarvii tohtoria mitä pikimmin. Aloita siitä.....
Mikäli edellinen suhteesi oli pelkkä riippuvuussuhde, niin on turha hypätä uuteen riippuvuussuhteeseen. Siinä vaan kidutat niin itseäsi kuin toistakin osapuolta. Suosittelisin ensiksi hoitamaan tuon mahdollisen riippuvuutesi alta pois ja vasta sitten arvioimaan tilannetta uudestaan.
Siis miten nämä kaikki kirjoitukset täällä ovat menneet riippuvuussuhteista horisemiseksi. Älkäähän nyt yleistäkä kaikkia suhteita riippuvaisuussuhteiksi. Lisäksi nämä ihme aikakeskustelut. Mistä ihmeestä sinä jonkun tuntemattomamman ihmisenkin tavattuasi tiedät, että mitenkä hän on selvinnyt ties minkälaisista elämänkohtaloista. Kannattaa varmaan tehdä sellainen satakohtainen "testiluettelo" millä selvittää tulevan kumppaninsa kaikki piirteet jo ensimmäisillä treffeillä. Siis oikeesti, kaipaisin ajatustenvaihtoa täällä enkä pelkkää jankkaamista.
Tuosta riippuvuudesta. Ei ole ihan sattuman kauppaa millaisesta ihmisestä tulee läheisriippuvainen, ihmisen persoona siihen vaikuttaa eniten. Lisäksi kaikki läheisriippuvaisetkin ovat erilaisia. Eikä tavanomaisesta läheisriippuvuudesta ole aina edes kovin paljon haittaa suhteelle. Siinä se menee kuten muutkin "paheet" tai sairaudet, yliherkkyydet.
Niin..kyllähän nämä toki ovat aika yksilöllisiä asioita.Omakohtaisesti on käynyt sekä että.Ensimmäisestä varsinaisesta suhteesta,8v kesti,toivuin kolmisen kuukautta kunnes kohtasin mukavan Tyttösen jonka kanssa seurustelin n. vuoden verran.Silloin en ollut valmis kuitenkaan,tai paremminkin en ollut päässyt vanhoista asioista vielä yli..eli ikävästi sanoen,laastarisuhde..minkä kokemattomana tajusin vasta kun jo oltiin alettu seurustelemaan.Käsiteltiin kuitenkin asia kyseisen upean ja ymmärtävän Naisen kanssa.Tie oli kivinen,nihkeä,eikä itkultakaan vältytty mutta se kannatti tehdä.Tämä tapahtui -06 -07 aikoihin ja ollaan nykyään edelleen väleissä kyseisen Naisen kanssa joka itseasiassa oli mennyt hiljattain naimisiin. = ) Olen vilpittömästi onnellinen Hänen puolesta.Sittemmin vuosien saatossa olen itse alkanut suhteeseen avioeron läpikäyneen,muttei selvästikään loppuunkäsitelleen Naisen kanssa.Ja samoinlailla,muutaman kuukauden seurustelun jälkeen,hänen entinen kumppani tupsahteli puheissa ja eri tilanteissa niin useasti tapetille että oli parempi antaa meidän jutun olla..ja antaa toisen tehdä tilit selväksi tunteidensa kanssa rauhassa.Erottiin.Hän ei itse asiaa koskaan myöntänyt,mutta perustuen omiin kokemuksiin ja erittäin toimivan tunneälyn omaavana miehenä se ei jäänyt epäselväksi.Pettymys oli valtava ja tällä kertaa hoidin tunteeni yksin,ilman ketään uutta, kuntoon ja tässä sitä porskutetaan jälleen..leuka pystyssä eteenpäin! = D Menneestä oppineena ja...noh,ehkäpä viisastuneena en halunnut enää ketään uutta satuttaa ns. laastarisuhteen muodossa vaan käsittelin menetyksen/suhteen päättymisen itsekseni...ja huomasin ettei niihin kuole vakka ne pieneltä kuolemalta tuntuikin silloin.Näin meni mulla..
Just juu, ajattelin ihan samaa.. Mistä hitosta tuo keksi tuon "riippuvuussuhteen"?? Jos hänellä on ollut "riippuvuussuhde", niin se on hänen ongelmansa. Mutta aloittajalle sanoisin, että jos nyt tuntuu siltä, että olisi kiva löytää kumppani, niin se on siinä. Olet päässyt erostasi ohi ja on aika jatkaa eteenpäin.
Sen tietää vain itse. Joku pääsee hetkessä yli, jollain kestää paljon kauemmin. Paljon riippuu myös siitä miten ero, muutot sun muut on hoitunut.
En usko kenenkään olevan valmis uuteen suhteeseen moneen vuoteen, kyllä ero niin rankka juttu on. Toki jokainen kaipaa keskustelukumppaneita ja kyllä se yksinäisyyskin on ikävää elämää, mutta siihen ei todellakaan tarvita seksikumppania, vaan todellisia ystäviä, joiden kanssa on ilo olla yhteisessä tekemisessä, harrastuksessa ja monelle se olisi parasta, että olisi omaa sukupuolta oleva henkilö, silloin tuo seksi ei sotke asioita, eikä harhauta liian aikaiseen parisuhteeseen.
Itse ajattelen, josko enää koskaan haluaisin parisuhteeseen kiinteästi, tuskin. Minusta hyvät ystävät korvaavat hyvin paljon, sellaiset, joiden luokse voi mennä vaikka keskellä yötä tai pitää yhteyttä vailla minkäänlaista pelkoa loukkauksista.
Niin ihmiset on erilaisia ja seksualisuudeltaan myös erilaisia. Laajan ei parisuhteessa ollessakaan niin perusta seksistä.
Minusta seksi on ihmisen perustarpeita. Se vaikuttaa niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin ja kyllä ihminen drinkin jälkeen seksiä tarvitsee. Nimenomaan silloin on hyvä asia tuntea myös kroppansa ja olla jollakin lailla sinut senkin asian kanssa.
Piti olla eron jälkeen, ei drinkin jälkeen no miksei senkin jälkeen.
Taidat olla sienestäjiä. Ensin juotattia ja se perään naitattia.
Haloo! Mikään ei ole niin rankka juttu, että siitä yli pääseminen kestää vuosia! Ihan tajuton väite. Meinaatko, että elämän on mielestäsi ihan PAKKO mennä pilalle, jos (tai kun!) tapahtuu jotain?
Seksistä: se vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin kaikin puolin, kohentaa niin mieltä kuin kroppaakin. Vain aseksuaaleille sopii seksittömyys.
Kyllä kuule seksikumppanikin voi olla todellinen ystävä! Seksikumppanin kanssa voi myös keskustella, luotettavasti. Tietysti seksiä voi olla vain seksikumppanin kanssa, ilman ystävyyttä ja muuta kovin henkistä. Et taida olla ihan sinut seksuaalisuutesi kanssa 5678.
Tyypillistä. Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäistä. Minä haluan ihastua ja haluta toista enemmän kuin mitään maailmassa. Minä haluan, että minua halutaan niin kuin ei koskaan mitään. Minä haluan ihmisinen, jonka kanssa haluan alkuu olla joka ikinen sekunti. Minä haluan mittiä tätä ihmistä yötä ja päivää, ja hetkeä jolloin kohtaamme. Siihen ei käy ystävä tai lattea seksikumppani. Minä haluan miehen, joka saa minut heräämään onnellisena uuteen päivään uteliaana. Siihen asti ystävättärein kanssa on paljon hauskempaa. Siihen asti en travitse mitättömiä ihmiskovikkeita. Minua ei tyydytä latteudet, ystävät, eikä mitättömyydet.
totuutta etsimässä Kirjoitat juuri niin kuin asia on Olen ihan samaa mieltä
"Minä haluan miehen, joka saa minut heräämään onnellisena uuteen päivään uteliaana."
Minä taas herään jokaiseen uuteen päivään onnellisena ja uteliaana, aina. Näin tein ennen nykyistä miestäni, ja teen edelleen.
Seksikumppanin kanssa seksi voi olla kaikkea muuta kuin latteaa!
Omituista kun sanoit ettei sinua tyydytä latteudet, mutta toisaalta kerrot ainoastaan niitä haluavasi. "Minä haluan ihastua ja haluta toista enemmän kuin mitään maailmassa......"
Oikeasti et halua ja kaipaa toista ihmistä, haluat vain ihastumisen tunnetta.
Seksi on todella tärkeää, etenkin parisuhteessa. Pelkästään seksisuhteessa tietty on seksiä, mutta parisuhteen erottaa ystävyyssuhteesta ainoastaan seksi.
totuutta_etsimässä. Sinua ei taida tyydyttää yhtään mikään, koska et osaa päästä irti uskomuksistasi ja haaveistasi. Kun aikaa kuluu, et lopulta enää edes siedä yhdenkään miehen läheisyyttä. Ällöjä kaikki. Ei täytä kriteereitäsi. Silti jatkat haaveilua unelmiesi prinssistä.
Saahan sen elämään noinkin kulumaan.
Ai ei löydy?
Minun kriteerit on täyttänyt tähän asti kolme ihmistä. Yksi niistä oli entinen puolisoni. Minun ei tarvitse olla sellaisten kanssa, joita en halua aivan helvetisti.Voin olla ilmankin. Oletan, että olen loppuelämäni.
Olen erimieltä. Ainakin omassa parisuhteessani oli enemmänkin eroja pelkkiin ystävyyssuhteisiin verrattuna.
Toive ajatteluu ei tuolaasia miehiä ole olemassakaan, jäät yksinäiseksi.
Mikäli juotatti sattuu löytämään useamman yksilön ryppäänä, on se nimeltään RyypätKääpä
Voihan parisuhteessa olla rakkauttakin. Tai voi ystävyydessäkin olla rakkautta, mutta yleensä paljon vähemmän.
5678
"En usko kenenkään olevan valmis uuteen suhteeseen moneen vuoteen, kyllä ero niin rankka juttu on. Toki jokainen kaipaa keskustelukumppaneita ja kyllä se yksinäisyyskin on ikävää elämää, mutta siihen ei todellakaan tarvita seksikumppania..."
Olin heti valmis uuteen suhteeseen, olinhan jo lähes 50v, tehnyt eroa exästä 5 v. Miksi ihmeessä olisin viivytellyt? Sekstailukin kannattaa silloin, kun se vielä (mieheltä) parhaiten onnistuu. Ja kiinnostaa!
Moi surusta sanotaan, että vie vähintään 2 vuotta toipuakseen edes vähän. Minä sekä puolison kuoleman, että eron kokeneena sanoisin että ovat kummatkin niin raskaita koetuksia. Että pitää antaa itselle aikaa toipua. Järki ja tunteet käsittelee asioita ihan eri tahdissa. Tunnepuolella jopa 10 vanha trauma voi olla muistissa tuoreena. keskusteluapua kannattaa hakea tutut ja ammattiapua. Ja erilaiset eroseminaarit yms. jossa käsitellään omia tuntoja ja omaa itsetuntoa. On niin henkilökohtaisia asioita ettei kannata paljoa verrata. Me olemme toisia varten täällä. Tukekaamme siis toisiamme minkä osaamme. Mutta ei ole yhtä oikeaa tapaa tai aikaa. Kaikki riippuu niin monesta. On myös paljon hyviä aiheeseen liittyviä kirjoja. Käsittele asioita. Älä jää kiinni liikaa vanhaan. Kasva henkisesti Älä katkeroidu. Kaikkea hyvää elämääsi jatkossa. Harrasta ole ystävien kanssa . älä jää yksin ettet katkeroidu.
Niin tuossa oli aika vahvana avainsanana MINÄ. Oikeastaan jos tarkkoja ollaan niin MinäMinäMinäMinäMinä...
Se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi tai toimi toiselle. Joillain ihmisillä on samanlaisia haluja toisilla ei. Voihan se toinen puhua aidan seipäistä jos toinen puhuu vaikka tiilimuurista ja silti he molemmat viittaavat samaan asiaan.
Sekä ihmisiä, että ihmissuhteita on niin paljon erilaisia ettei ole olemassa mitään yhtä lääkettä tai toimintatapaa joka sopii kaikille. Se ihminen jonka kanssa tulee onnelliseksi voi olla jotain aivan muuta kuin ne haavekuvat jotka etukäteen on taakaksi rakennettu tai sitten ihminen voi olla onnellinen ihan itsekseen.
Roikut menneessä. Jätä se erosi jo vihdoin ja viimein taakse.. Kirjoitat "moneen vuoteen".. Itse sanoisin, että maksimissaan vuosi ja jos on ollut vaikea liitto (alkoholismi, pahoinpitely jne) se vie useamman vuoden, mutta tuossa tapauksessa pitää hakea ammattiapua. Toiset ihmiset, kuten sinäkin olet niitä marttyyrejä, jotka saavat jotain kiksejä ja märehtivät ja piehtaroivat erostaan (vaikka siitä olisi jo useita vuosia) ja samalla kiusaavat niillä jutuillaan kaikki läheisiään jotka vähääkään vaivautuvat kuuntelemaan. Itse olen samaa marinaa kuunnellut kolme vuotta, mutta onneksi se loppui, kun tuli kaveriin pesäero
Aivan. Kun määrittelee kumppaninsa tiukasti tiettyihin "minä haluan" -raameihin, niin ollaan etsimässä kovin vahvasti sellaista, mitä ei uskota löytyvänkään.
Seksi on ainakin parisuhteen liima. Jos se puuttuu, niin parisuhde ei pysy kasassa. Ellei molemmat ole aseksuaaleja.
Ihmiset usein unohtavat, että omassa erossa käsitellään omia asioita, omia tunteita, traumoja, menneisyyttä ym. Tämä tekee jokaisen eron niin henkilökohtaisesti. Joku täälläkin ihan tosissaan kai väittää, ettei joku toinen ole saattanut käsitellä eroaan, jos se on tapahtunut "liian nopeasti" Tai joku ei voi olla eronsa jälkeen oikeasti onnellinen vuosikausiin. Pitäisi pyhittää elämä vuosiksi "eron käsittelyyn". Eihän sellaista kukaan terve ihminen jaksa. Elämässä ei kannata unohtaa elämistä, "Elämä on ihmisen parasta aikaa."
Eron käsittelyyn menevä aika on hyvin henkilökohtainen, riippuen ihan kaikesta. Huomattava myös, että eron käsittely ei ole kovinkaan juhlallinen tapahtuma, jolle pitää omistautua täydellisesti. Yleensä käsittely hoituu hyvinkin kaiken muun elämän ohella. Työn, perheen, ystävien, harrastusten lomassa. Jopa silloinkin, kun on uusi kumppani. On kerrassaan välttämätöntä, että erosta toipuakseen tekee samalla mukavia, mielenkiintoisia asioita, sellaisia, joista pitää. Viettää myös aikaa sellaisien ihmisten kanssa, joiden seurassa on hyvä olla. Jos on onni kohdata uusi kumppani, niin hänen kanssaan vietetty aika on vain plussaa.
Sen kyllä huomaa, että olet vältellyt ja jättänyt käsittelemättä asian. Se voi tulla vastaan joskus, kun huomaat olevasi vastapuolen asemassa. Jätä höllät sanasi sinne. Täällä tuskin ketään liikauttaa se miten elät nyt. Olet sterotypia ihmisestä jolla on liian mukavaa ajattellakseen pettämiään ihmisiä.
Hienoa sinä totuutta_etsimässä, kun noin hienosti tuomitset toisen. Olet varmaan parempi ihminen kuin tuo edellinen kirjoittaja.
Tiedätkö, että jättäjästä voi tuntua helkkarin pahalle ja on voinut tuntua pitkään jo liittonsa aikana. Pakko siinä on vaan yrittää arkihommat hoitaa.
Ja jos sinä vain odotat sitä oikeaa kohdattavaksi niin tee toki niin, mutta anna muiden tehdä toisella tavalla. Voihan sitä oikeaa odotella, mutta kait sitä seksijuttuja ihmisellä olla ennen sitäkin. On muuten jännä juttu se, että itse olen oikein parisuhdeihminen ja liitän seksinkin parisuhteeseen ja sitoutumiseen noin yleisesti. Sitten elämäni aikana ja osassa suhteissani nuoruudesta lähtien miehet ovat toitotelleet etteivät halua sitoutua eivätkä ehkä liika tunteita, mutta kuitenkin he ovat loppujenlopuksi olleet niitä, jotka sitä ovatkin haluaneet. Jos siis joku haluaa vain seksisuhdetta, voi jossakin tapauksessa suojella tätäkin ihmistä.
Sanoinko pettäneeni paljon ihmisiä? Ihan naurattaa ilon ja mukavan vastaisuutesi. Jos sinusta on kiva pitää ikävää, pidä toki, mutta kaikessa rauhassasi.
"Suomalaiset ovat hyvin harrasta kansaa
ne kirkonmenot aina aikaan saa
oli seurat, sirkus taikka huumoria hurttia
on naamat kuin ois syöty yoghurttia
Päppäpädäpäädäppäppää
nyt pidetään ikävää
Tyttytydytyydyttyttyy
niin sielu tyydyttyy
(2x)....."
"Se oikea" on yksi sinkkuuden myyteistä. Kuten sekin, että sinkun on saatava jotain valmiiksi, ennen kuin on valmis sitoutumaan. Suuri osa ei ole koskaan valmis. Tässä ketjussa tämä on erittäin hyvin havaittavissa. Täytyy käsitellä eroa loputtomiin, aivan rajattomasti. Missään tapauksessa ei (muka) voi aloittaa uutta parisuhdetta.
"Jos sinusta on kiva pitää ikävää, pidä toki"
Jos sinulla on hypomaniaa, niin luule toki oma aikasi että elämäsi tulee siitä onnelliseksi. Viisi-kymmen vuotta myöhemmin tulet huomaamaan, että olet tuhonnut sekä oman , että läheistesi elämän. Heidän, jotka eivät tänään vaikuta olevan ollenkaan tärkeitä sinulle.
Ei ole hypomaniaa, jos on onnellinen, osaa tehdä omassa elämässään päätöksiä, ei jää murehtimaan menneitä. Antaa itselleen ja toisille anteeksi.
En ole tuhonnut omaa enkä läheisten elämää. Miksi niin kuvittelet? Ihan pelle väite. Jo aikuisten lasten kanssa välit on aina olleet kunnossa. No problem. Heidän välinsä nykyiseen mieheeni ovat myös. Ehkä jopa paremmat kuin omaan isäänsä. Minun välit lasten isään, exään on kunnossa, vaikkemme todellakaan bestiksiä olekaan. Hänen sukulaisiinsa pidän enemmän yhteyttä.
Viidenkymmen vuoden päästä olen yli satavuotias. Toivottavasti olen vielä hyvässä kuosissa, maanpinnan yläpuolella...
Aina on omassa asemassa, ei vastapuolen. Koska kumppanista tulee "vastapuoli", erossako? Ei sekään ole pakko, jos niin ei halua.
No Johan pomppas! Jos sinä olet onnellinen, niin silloin lehmätkin lentää. Vaikea käsittää, miten onnellinen ihminen välittäisi tulla jakamaan happamia lausuntojaan reppanille petetyille. Ei ole vaikea ymmärtää, että sinulla on paljon vaikeampaa kuin välität itsellesi edes tunnustaa. Ei mene läpi enää minulle. Sen verran olen ihmisluonnosta oppinut tänä aikana, jolloin ihmisten luonto on tullut esiin rumimmillaan.
Sitten kun ei ole enää varaa mennä itseensä, tartutaa lillukan varsiin. Miettippä nyt edellistä.
Ihan asiallisiakin kirjoituksia sinulla totuutta_etsimässä. Toisten ihmisten onnellisuus ei kuitenkaan ole sinun käsissäsi. Jos joku on onnellinen, niin sitten hän on. Niin, ja onnellinen voi olla, vaikka olisi kohdannut elämässään suuriakin vaikeuksia.
Tiedättekö muuten, että yksi merkittävimpiä parisuhteen tuhoavia juttuja on kontrollointi.
Elämä opettaa teitä kontrolloijat. Te kontrolloitte koska voi aloittaa uuden suhteen eron jälkeen, koska olette valmiita siihen, kontrolloitte koska on aika tehdä lapsia... Ei elämä mene noin, elämää ei voi kontrolloida. Tulee muuten aika suuri pudotus, kun eteenne tulee asia mitä ette voikaan kontrolloida. Pitäisi osata elääkin.
Olen muuten itsekin oppinut tätä jonkinverran kantapään kautta.
Joo, ei voi kontrolloida elämää, ei kuolemaa. Elämä on lyhyt.
Erosta voi päästä yli hyvin nopeasti, tai vähän hitaammin. Jos sinulla ei "syttynyt kipinää" tapailemasi ihmisten kanssa, niin ei sillä ole välttämättä mitään merkitystä eron käsittelyn kanssa. Ei vain aina syty kipinää, vaikka sinkkunakin tapailisi useampaa! Miksi varatuilla sitten syttyisi?
Eikun eronneilla
Mistä kipinästä tapailemansa ihmisen kanssa everyday kirjoittaa? Mihin viestiin kenelle vastasit, ei pysy kartalla.
Everyday:n vastaus oli mitä ilmeisemmin alkuperäiseen ap:n viestiin, jossa luki näin "Tapailinkin muutamaa, mutta ei sitten kuitenkaan oikein syttynyt kipinää."
Eihän se kipinä aina syty. Ja se on varmaa, että jos itse vain sanoo haluavansa uuden kumppanin, niin mönkään menee. Sitä täytyy todella tahtoa ja tuntea haluavansa. Vieläpä sekin millaista kumppania etsii, sekä myös sitä millaiselle kumppanille ajattelee itsensä sopivan. Tuossa viimeisessä menee todennäköisimmin metsään, jos jossain menee.
Aloittaja vastasi itse omaan kysymykseensä.Näinhän se on, aikaa se ero ottaa...toisille se käy nopeammin, ehkei sitten niin kummoine suhde ole ollutkaan ja toiset käyvät sitä läpi pitempään. Ehkä yksi hyvä tapa huomata päässeensä entisestä eroon, on vaikka tajuta, että mitähän ihmettä sitä näki siinä ihmisessä...
minusta pitäisi olla rakkaus, eikä vain että on mies
Mathilde
Kyllä. Ilman molemminpuolista rakkautta parisuhde ei toimi. Tietty siihen tarvitaan rutkasti muutakin kuin rakkautta.
Luulisi sen nyt tietävän, onko yhä rakastunut eksäänsä vai ei. Se kun on sellainen joko tai -tyyppinen juttu. Ehkä juuri siinä siirtymävaiheessa, kun rakkaus on loppumassa, voi olla asiasta epävarma, mutta aika pian se selviää.
Erosin vuosi sitten ja hyppäsin melkein heti suoraan eron jälkeen uuteen suhteeseen ja se oli ihanaa. Tosin olin käsitellyt eroani etukäteen avioliitossani jo pitkään. Olen hyväksynyt sen, että avioero on asia, joka kulkee tavallaan aina mukananani ja sen käsittely ei tulee koskaan loppuun suoritetuksi mutta sen kanssa voi oppia elämään. Koitan löytää elämääni uusia asioita ja jos vastaan tulee taas joskus ihana ihminen olen valmis "hyppäämään" uuteen rakkauteen ja katsomaan mihin se voi johtaa. Elämään kuuluu virheet, sydänsurut ja uudet alut. Tsemppiä ja toivottavasti löydät elämääsi sen mitä kaipaat.
Laastarisuhde parantaa antaa palaa vaan ja vaihtaa joka viikko kumppania niin joku se niistä saa jäädä elättämään mua ja viittä kakaraani.
Itse tiedän päässeeni exästä yli siinä vaiheessa kun voin katsoa hänestä otettuja kuvia tuntematta mitään. Ei rakkautta, ei vihaa, sillon tiedän olevani 100% vapaa.
Kesällä tulee 20v erostani mutten ole vieläkään päässy siitä yli.Lapsenlasten kautta se tuntuu taas entistä tyhmemmältä.
Nykymaailma on kumma hömpötyksineen ja eroineen. Oma isovanhempani ja ystävienikin isovanhempia menettivät kumppaninsa (kuolema) suhteellisen nuorena osa jo alle viisikymppisinä eivätkä he koskaan ottaneet uutta kumppania tämän jälkeen, vaikka osa eli yli 90-vuotiaaksi. He olivat kokeneet sen suuren rakkauden, joka eli heissä puolison kuolemankin jälkeen. Eikä entiseen aikaan erottu, herranjestas sentään, silloin pidettiin yhtä kun niin oli luvattu. Menkääpä ihmiset itseenne ja unohtakaa tuollaiset erohömpötykset.
Ja jos ei eroa niin ei toivu erosta koskaan.
No olipa vertaus, tuo häkki... oikein alkoi ahdistaa. Avioliittoni ei olisi kestänyt päivääkään, jos olisin tuntenut olevani häkissä. Vapaus ja itsemääräämisoikeus se on puolisonkin kanssa.
Itse käsittelin eroni jo erittäin hyvälle mallille ex-liiton aikana. Olen aina viihtynyt yksin kuin myös hyvässä seurassa. Kun puoliso ei enää ole hyvää seuraa, ihan oman energioiden ja tasapainon kannalta on parempi erota.
Yritin kommentoida jo kerran, mutta viesti katosi nettitaivaaseen. nyt vaan lyhyesti: Käsittelikö myös puolisosi eron liiton aikana?
Kerroitko selkeästi, että aiot erota?