Ensimmäisen kerran petetyksi tuleminen satutti todella ja romhadutti, toipuminen siitä vei vuosia ja luottamuksen palauttaminen oli kovilla. Siitä on nyt monta vuotta jo, kunnes jälleen selvisi, että miehellä on uusi sivusuhde. Nyt ei enää satuta, suututtaa vaan niin pirusti. Leikkiäkö tämä sille vain on, ihailuako se kaipaa, vai joko se vihdoin on tajunnut ettei meistä tulekaan mitään. No asian otin esille niin tämäpä sanoo että vainoharhainen olen, mitään ei ole tekeillä. Ei heillä suhdetta ole. Eipä tietenkään, muuten vaan on pitänyt yhteyttä salaa toiseen naiseen. Tosin merkit olleet ilmassa jo pidemmän aikaa. Sitä vaan kerrasta oppii herkemmäksi ja vaistoaa milloin asiat eivät ole kohdillaan. No mitä sitten tehdä asian kanssa, toteuttaa aiempi uhkaus että oli viimeinen kerta se ensimmäinen pettäminen vai antaa olla vai ryhtyä hankalaksi. Puhuminen ei auta mitään, suuttuu heti kun ottaa asian esille. Olen itse jo edellisestä kerrasta sen verran viisastunut ja aikuistunut, että olisin asian halunnut puhumalla selvittää jotta voi aidosti ja oikeasti tehdä niitä ratkaisuja mitä tulevaisuuden eteen pitäisi tehdä, mutta kun vaikenee kun muuri ja ei halua puhua vaan kieltää kaiken niin mitenkäs tästä mitään pystyy selvittämään suuntaan tai toiseen. Tehdäkö sitten omat johtopäätökset niillä tiedoilla mitä on, kyseessä kuitenkin koko perhettä koskevat päätökset jossa muitakin osallisia kuin me vai panna ukko selkä seinää vasten.
Toinen kerta
january2015
8189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos jonkun pitäisi lähteä, se olisi sen ukon. Lasten pitäisi saada jatkaa omaa elämäänsä. Mutta jos on talous, talot yms. yhteistä ns. elämää, on se vaikeampaa kaikille. Ikäväähän tuo on ja osoittaa mielestäni sen, että kerran petturi, aina petturi...Tämä perustuu mm. siihen, että eräät pettäjät ovat sanoneet, kerran petettyään, ettei se toinen kerta enää merkitse, koska tavallaan se petturin tie on jo avattu. Itse en luottaisi enää hetkeäkään. Joko valittava pettäjämies tai ero, kaksi tietä....ei kannata enää uskotella, ettei pettäisi...kenties joskus vanhana voisi olla jo uskollinen...
Niin, olet luultavasti oikeassa. Vaikka ei tämä veto häneltä mitenkään yllätä, kerran petturi on ilmeisesti aina petturi. Ainoa mikä tässä risoo on se ettei ole sen vertaa aikuinen että osaisi asiasta edes puhua kun se kerran jo tiedossa on vaan kieltää kaiken. Mitä sillä muka voi voittaa.
Niin kuulostaa tutulta tää kuvio, kuin omasta elämästä ja tuo viimeseen asti kieltäminen vaikka selkeet merkit.niin luuseritouhua!
Minä tein kertomastasi sen johtopäätöksen, ettei mikään muu auta paitsi ero. Jos nimittäin uskollisen miehen haluat.
Lienee selvää - tuo ukko ei tule koskaan tunnustamaan.
Mitä sinä itse haluat? Olosuhteissa, että tiedät, että mies ei koskaan tunnusta.
Miten haluat omaa elämääsi jatkaa? Kylmässä liitossa lasten vuoksi? Vaihtoehto on, että aloitat selvittämään eroon liittyvää prosessia.
Aloita kirjoittamaan päiväkirjaa, se auttaa selkiyttämään omia ajatuksiasi. Siihen voi kirjata ylös valheet ja epäselvät selitykset. Että ukko ei voi jälkimanipuloida sinua uskomaan omia selityksiään.
Ihan selvä tapaus, eroa miehestäsi. Miksi jatkaisit moisen ison lapsen kanssa?
Hyi, onpa inhottava mies. Tuolla jossain on varmasti joku oikeasti ihana, joka ei koskaan särje sydäntäsi. Lähde etsimään häntä siis, ja unohda b-luokan valehtelija. Ansaitset parempaa. Petturit ovat mielen kehitykseltä taantuneita.
Kannattaa lähteä ja etsiä oma elämä. Olet ansainnut parempaa. Tulet huomaamaan että itsarvostus kohoaa kun olet omillasi. En tiedä onko teillä pieniä lapsia mutta huonosta suhteesta kärsivät lapsetkin pidemmän päälle.