Menimme naimisiin n. 16 vuotta sitten. Täysin rakastuneina! Lapsi oli jo siinä vaiheessa ja kaksi tuli lisääkin heti piakkoin.
Rakastuin miehessä siihen, että hän oli niin hiljainen ja ajattelin, että kun hän puhui niin vähän, että hän on tosi viisas ettei jaksa kaikkeen ottaa kantaa. Hän puhui vain viisaita, näin ajattelin.
Valitettavasti luuloni oli väärä. Mies ei ollutkaan kauhean viisas vaan aivan johdettavissa työpaikaltaan (sukulaisfirma). Teki yli 12 tuntisia päiviä aina. Lapsia kun syntyi lisää soitin työnantajalle (joka sukulaisia siis!) ja sanoivat, että tekee ihan vapaaehtoisesti tälläista työmäärää. Mies taas sanoi ettei voi vaikuttaa mitenkään.
Tätä vatvontaa kesti n. 10 vuotta. Mies aina töissä, itsellä ei koskaan (EI KOSKAAN!) vapaata. Olin niin kiukustunut vuosia ja sitten tein lopulta sellaisen teon, että ero tuli. "Petin" miestäni. Petin vanhan poikakaverini kanssa (oikeastaan mitään ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka siltä näytti!)
Mutta ero tuli siis. Mutta en ole päässyt yli siitä vaikka aikaa on kulunut jo vaikka kuinka paljon.
Nyt olen siis ollut yh:na jo vuosia. Edelleen rakastan lapsieni isää. (jolla uusi lapsi uuden naisen kanssa). Olen joskus luvannut rakastaa kuitenkin yhtä tiettyä miestä lopun elämäni. Mitä ihmettä teen? Olen aina ajatellut, että kun jotain lupaa, se pitää pitää, mutta entä kun erotaan, kuinka voi jättää niin ison lupauksen taakseen? Itken nykyään aivan hillittömästi kirkkourkujen alkaessa soimaan, en kestä enää niitä...:(
Rakastuin miehessä siihen, että hän oli niin hiljainen ja ajattelin, että kun hän puhui niin vähän, että hän on tosi viisas ettei jaksa kaikkeen ottaa kantaa. Hän puhui vain viisaita, näin ajattelin.
Valitettavasti luuloni oli väärä. Mies ei ollutkaan kauhean viisas vaan aivan johdettavissa työpaikaltaan (sukulaisfirma). Teki yli 12 tuntisia päiviä aina. Lapsia kun syntyi lisää soitin työnantajalle (joka sukulaisia siis!) ja sanoivat, että tekee ihan vapaaehtoisesti tälläista työmäärää. Mies taas sanoi ettei voi vaikuttaa mitenkään.
Tätä vatvontaa kesti n. 10 vuotta. Mies aina töissä, itsellä ei koskaan (EI KOSKAAN!) vapaata. Olin niin kiukustunut vuosia ja sitten tein lopulta sellaisen teon, että ero tuli. "Petin" miestäni. Petin vanhan poikakaverini kanssa (oikeastaan mitään ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka siltä näytti!)
Mutta ero tuli siis. Mutta en ole päässyt yli siitä vaikka aikaa on kulunut jo vaikka kuinka paljon.
Nyt olen siis ollut yh:na jo vuosia. Edelleen rakastan lapsieni isää. (jolla uusi lapsi uuden naisen kanssa). Olen joskus luvannut rakastaa kuitenkin yhtä tiettyä miestä lopun elämäni. Mitä ihmettä teen? Olen aina ajatellut, että kun jotain lupaa, se pitää pitää, mutta entä kun erotaan, kuinka voi jättää niin ison lupauksen taakseen? Itken nykyään aivan hillittömästi kirkkourkujen alkaessa soimaan, en kestä enää niitä...:(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.