Ystävyyden merkitys

Itse haluan ensiksi tuntea "himoa" toista kohtaa ja toivon mukaan syventää tunteita. Ystävyys kehittyy ajan kanssa. Luottamus on erittäin voimakas sana, mutta erittäin hauras. Luottamuskin kasvaa, kun näyttää olevan sen arvoinen.

Minä en himoa edes tunne ilman minkääntason ystävyyttäkään. Ja jos ystävyys loppuu, loppuu himotkin. Eikä voi olla rakkautta ilman ystävyyttä. Ystävä voi olla ainoastaan ihminen, josta pidän, eihän voi olla rakastunutkaan ihmiseen, josta ei pidä!

Ystävyys ja rakkaus ovat kaksi eri asiaa. Voit olla ystävä jollekin, mutta et rakasta häntä. Ja voit rakastaa jotain, mutta ei hän ole sinun ystäväsi. Onhan niin, että ns. rakkaus on sokeaa, ja rakkauden kohdetta ei voi valita, se iskee kuin moukari eräänä päivänä, jos iskee ja siinä sitä sitten ollaan, sanoivat muut, mitä tahansa. Sitten eräänä päivänä tajuaa, että oli suorastaan idiootti, kun meni rakastumaan sellaiseen, joka ei ansaitse rakkautta, ystävyydestä puhumattakaan. Tietysti voi olla ystävä rakkaalleen, mutta näissä on eroja...Hyvä ystävä taas, niitä on harvassa, joillakin ei ollenkaan. Joskus kuvittelee omaavansa hyvän ystävän, kunnes huomaa, ettei se mikään ystävä ollutkaan, melko tavallista tämäkin. Esim. omalta kohdaltani, en voi sanoa, että omaisin yhtään ystävää, kavereita kylläkin tai tuttavia, hyvän päivän tuttuja, mukavia ihmisiä. En edes tiedä, haluaisinko sellaista ns. sydänystävää, jolle latelisin kaikki asiani, ei ole oikein tarvetta, pärjään kyllä. Enemmän saisi varmaan kuitenkin olla sellaisia tuttavia, joiden kanssa viettää aikaa ja keskustella, kenties käydä jossain jne. mutta ajankohdat ja elämäntilanteet ovat meilläkin aika erilaisia. Kaippa tässä elämässä on toisaalta käynyt sen verran varovaiseksi noiden ns. ystäviksi luultujen kanssa, että pidän sellaista välimatkaa...