Kun uskottomuus rikkoo parisuhteen, tai on selvä oire parisuhteen toimimattomuudesta, niin kertokaa uskottomat, miksi ette eroa ENNENKUIN petätte?
Uskottomat ja parisuhde
Hölmöläinenpettää
45631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Hyvissä ja toimivissakin parisuhteissa käydään vieraissa. Pettäminen ei aina ole seurausta huonosta parisuhteesta. Ongelma on pettäjän pään sisässä. Ei kenessäkään muussa. Eikä pettäminen ole koskaan puolison vika. Pettäjän oma päätös.
On ihmisiä, joille ei vaan yksinkertaisesti riitä oma puoliso. Hakevat jännitystä elämäänsä, erilaista seksiä kuin mitä puolison kanssa on. Mä en vaan tajua, miksi ei sille omalle puolisolle voi fantasioitaan ja toiveitaan esittää esim. seksissä? Miksi on helpompi vieraamman kanssa antaa mielikuvitukselle valta?
Ongelma pettäjän pään sisällä? Tuohon sanoisin, ettei uskottomuus ole uskottomalle mikään ongelma, vaan nimenomaan petetylle. Tietysti jos kyse on seksiaddiktin seksisuhteista, saattaa vieraissa juokseminen tuottaa hänelle itselleenkin paljon päänvaivaa, ahdistusta.
Ei kukaan petä jos on tyytyväinen parisuhteeseen.
Pettäminen on seuraus huonosta tai pettäjälle huonosta suhteesta.
No ei kai niiden "kakkosten" kanssa harrasteta sen kummempaa seksiä, kuin puolisonkaan kanssa! Mitä ihmeen harhakäsityksiä naisilla on, että "kakkosten" kanssa piiskat heiluu ja käsiraudat kilisee kun fantasioita toteutetaan? No joo, ehkä joissain parisuhteissa kaikki seksi on sitten pelkkää fantasiaa, kun mies tumputtaa yksin suihkussa, koska vaimo ei anna. Ainakaan itse ole koskaan kuullut varattujen kavereiden tehneen mitään "spesiaalimpaa" toisten naisten kanssa. Ihan perusjyystöä, tavallista seksiä. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan muuta halua. Edes ne pettäjät. Ne haluaa vain seksiä ja jos sitä ei kotona saa, niin sitten saa muualta.
Kun joku tietentahtoen menee toisen kanssa sänkyyn sukupuoliyhdyntään, on siinä tietoisesti jätetty, unohdettu se oma puoliso. Kun sen pystyy tekemään, ei todellakaan välitä siitä puolisostaan, se on kuin ilmaa tai vielä pahempaa....ei edes sitä...se on samantekevää...Joten, ihmettelen kyllä, että pettäjille eräät antavat anteeksi, koska eivät he oikeasti sille pettäjälle merkitse. Näille pettäjille merkitsee vain väliaikainen rauha, jotta pääsevät taas mielipuuhaansa, pettämiseen....
Miten voi olla hyvä ja toimiva parisuhde, jos pettää? Hyvään ja toimivaan parisuhteeseen kuuluu oleellisesti se, että kumpikaan ei halua pettää. Jos jommallekummalle tulee pettämishaluja, suhdetta ei enää voi sanoa hyväksi ja toimivaksi.
Ei voi olla hyvä. Minkä vuoksi petetylly on tärkeää uskotella petturin vielä rakastavan ?
Juuri näin. Varmaankin nämä pettäjät pitävät liittoaan hyvänä ja toimivana ja siksi pettävät, sehän kuuluu mitä ilmeisemmin heidän mielestään siihen hyvään ja toimivaan liittoon, kuinka naurettava väite. Itseään voi myös pettää, samalla kun pettää puolisoaan, siinähän on petosta kerrakseen..
Mikäli petturille ei oma puoliso riitä, vaan haluaa haaremin, olisi se rehellistä kertoa myös puolisolleen. Jos asiassa ei pettäjän mielestä ole salaamista, miksi sitten se salaa tekee. Kertokoon nyt vain sitten silmästä silmään rehellisesti vaikka sanoilla: et riitä yksin minulle, minulla pitää olla toisiakin sänkykumppaneita....siitä vaan kertomaan...
Jos pitää elämässä olla jännitystä, hakekoot jännitystä kaipaavat sitä muulla tavalla, kuin parisuhteissa ja puolisoa huijaamalla.
Pettäminen on lapsellista ja toisen ihmisen hyväksikäyttöä.
Parisuhde on muutakin kuin seksiä. Uskottomuus taas lähinnä seksiä, tai jotain sellaista henkistä ekstraa mitä parisuhteesta puuttuu. Tuon "muun" takia ei parisuhteesta erota. Sitä ei tiedä uskoton itsekään heti mistä salasuhteessa on kysymys. Onko se vakavaa, harrastus vai mitä ihmettä. Harva viitsii erota "varmuuden vuoksi", ettei vain olisi kumppanilleen uskoton. Sehän olisikin surkuhupaista.
Uskottomuus on aina epärehellistä, mutta sen puolustajia löytyy vaan. Avioliitosta puuttuu perusta, jos luottamus puuttuu.
Avioliitosta puuttuu luottamus usein muutenkin, ei vain uskottomuuden vuoksi. Ihmiset elävät mitä erilaisimmissa liitoissa, mitä kummallisemmista syistä. Usein vain laiskuuden vuoksi, kun ei viitsitä erota. Miksi vain uskottomuuden vuoksi puuttuva luottamus on kamalaa? Luottamus puuttuu hyvinkin usein ainoastaan sen vuoksi, että tietää toisen uskottomuudesta. Uskottomuutta ei tarvitse mitenkään puolustella. Se vain joskus, usein, on tosiasia, jolle ei voi mitään.
En jäisi liitton, jossa luottamus ei ole tärkein asia. Uskottomuus ja luottamus ei sovi samaan liittoon.
Varmaa ainakin on että uskoton ihminen ei rakasta puolisoaan.
Aivan niin
Ei välttämättä ole niin. Ihmiset tekevät joskus päättömiä asioita.
itse kokemuksesta toisena naisena kerron,miehen menettämisen pelko ja mukavuudenhalu ja että arki rullaa.ei muka lasten takia eroa kun lapset pieniä,sitten yhteinen vaivalla saavutettu omaisuus.mä toisena naisena olen tässä joka tyhmyyttään ollu patjana kun kotona vaimo elää vain lapsille.sen sanon että mieluummin vähemmän rahaa ja vapaa ja onnellinen kuin että jonkun omaisuuden takia jo loppuelämä suunniteltu vaikka ei onnellinen oliskaan.
Itse olen tullut siihen tulokseen että kyllähän se mies vaimoaan rakastaa vaikka muuta väittäisi.ei kukaan pelkän omaisuuden ja lasten takia jää kärsimään
Omaisuuden takia juuri. Rakkaudesta ei ole ollut piiruakaan jäljellä vuosiin! Mutta kun pitää erossa omaisuus puolittaa toinen kiristää ja toinen kituu!!!
Jos raha on maailmassa tärkeintä, oma valintasi. Älä sitten valita.
Oikeasti, monelle rraha taitaa olla itsetekosyy. Saa sitten luvan parjata petettyä ja saa itselle selityksen omaan p**maisuuteeensa. Mieti vielä toisen kerran hei.
Juuri. Tekevät päättömiä asioita, haluavat kokeilla, ovat uteliaita jne.
Raha raha...se on siis valintasi, älä valita, vaan nauti nyt siitä rahasta.
Siis NIIN tavallinen tekosyy: ei erota, kun on lapsia. Ollaan salasuhteessa, kun vaimo ei anna. Pah.
"kun kotona vaimo elää vain lapsille"'
Mistä sinä voisit edes tietää, miten vaimo elää - omassa kodissaan?
Uskottomuus on aina tapauskohtainen. Ei voi poissulkea asioita tai määritellä yksittäistä syytä. Yksi asia mikä on yhteistä tässä on se, että uskottomuus on aina kuitenkin uskottoman oman pään sisällä tapahtuvan asian konktetisoituminen.
Ei siitä enää mitään tule, jos on pettänyt. Se on kuin pilalle mennyt keitto, jota syö, jos on pakko, nälkäänsä....Turha yrittää hahmotella jotain ihmeellistä uuden alkua, se on mielikuvitusta ja onnetonta, kun ei tunnusteta tosiasioita. Kerran pettäjä aina pettäjä, niin se menee....Eräät eivät vaan pääse irti entisestä, pilalle menneestä, vaan roikkuvat siinä hautaan asti....onhan sekin joku valinta.
Eka kommentoija puhui asiaa. Pettäminen on yksinomaan pettäjän päässä johtuvien syiden aikaansaannos. Ehkä kriisi itsensä kanssa tai jotain. Ei oikeutuksia.
Itse ihastuin, ehkäpä rakastuin piste. Varsinainen seksiin antautuminen tapahtui vasta sitten kun luovuin ajatuksesta ja käsitin että tästä tunteideni kohteesta ja minusta ei koskaan voisi tulla paria. En osaa selittää. Kai halusin olla yhtäaikaa uskollinen molemmille omalla tavalla (älytöntä).
Nyt kun sitten tein mitä tein, älysin miten itsekäs olin ja että miten hyvä puoliso mulla onkaan, ja teen kaikkeni että voimme tulevaisuudessa olla onnellisia. Ehkä parisuhteemme tarvitsisi tämän kriisin jatkuakseen.
Nämä on vaikeita asioita ja pettäminen on aina väärin, oli lopputulos mikä hyvänsä.
Ehkä olen kyyninen... mutta mielestäni pettäminen ei ole aina väärin. Tuossa sinun tapauksessa kyllä, mutta onko silläkään lopulta mitään merkitystä? Tulitpahan viisaammaksi, kokemus karttui.
Mikä sai sinut huomaamaan, että sinulla onkin hyvä puoliso? Entä ihastuksesi kohde, näitkö hänet ajan kanssa rehellisimmin silmin?
Kommentti tuohon "mutkun" ja sinun viestiin: 1. uskottomuuden/ihastuksen jälkeen ei välttämättä vielä ymmärrä mistä itsellä kiikastaa, miten parisuhde on vinksallaan. Mikä kriisi itsellä on, mitä oikeastaan haluaa, mitä arvostaa.
Tiedän useita kaltaisiani tapauksia, joissa ihastutaan rankasti ym. Silti etsitään ja kaivellaan puolisosta vielä parhaita puolia, verrataan ihastuksen kohteeseen. Lopulta lopetetaan sivusuhde, kun on huomattu puolison olevan hyvä. Tätä samaa asiaa "meillä on kaikki hyvin" on ehkä jankannut itselleen päähän jo vuosia ihan toisissa yhteyksissä, kuten pettymyksissä, joita saattaa olla olla kertynyt ihan ymmärrettävistäkin asioista monta "säkillistä" varastoon.
Vasta ehkä sitten, kun ihastuu toistamiseen "enemmän kuin ikinä", tai alkaa harrastaa seksisuhteita, ymmärtää itsekin, ettei suhteessa todellakaan "ole kaikki hyvin". Kun oikein tarkasti ajatteli, ja rehellisesti, mikään ei ollut hyvin. Sitä vain on niin kovin vaikea itselleen myöntää. On järkyttävää herätä todellisuuteen.
Silmäni avasi se kun tunteet laimeni, näin taas oman mieheni sellaisena kun hän oikeasti on, enkä vaan niitä huonoja puolia. Vihdoin tajusin myös kuinka julma, tunteeton, koukuttava, manipuloiva valehtelija ihastuksen on.
Tämäpäiväjatulevaisuus. Toivon todella että asia ei ole kohdallani noin. Vaikka pienen kirpaisun tunsinkin sydämessäni tekstiäsi lukiessani. Onhan se myös joskus noin. Happy endii ootellessa kuitenkin..
Hyvin totta tuo, että uskoton yrittää usein viimeiseen asti, ehkä vähän päällekin, ajatella parisuhteensa, puolisonsa olevan hyvä. Hyvin tyypillisesti myös ensimmäisen ihastumisen jälkeen seuraa toinen, tai syrjähyppyjä. Vasta sitten alkaa todella miettiä mitä todella tärkeää puuttuu omasta parisuhteesta. Omasta kokemusta sanoisin, että se on läheisyys ja vuorovaikutus joissa on parisuhteen suurimmat puutteet. Yleensä ihmiset miettivät jotain käytännöllisempää. Kuten talous on suht kohdallaan, kiva koti, kumppani ei juopottele, ei ole väkivaltainen. Eli oikeastaan parisuhteelle välttämättömiä asioita pidetään hyvinä. Onhan nuokin toki hyviä, mutta hyvä parisuhde rakentuu niille kumppanin persoonan hyviin puoliin ja asioihin¨, sekä keskinäiseen kommunikointiin.
Tuohon ap:n kirjoitukseen vastaankin: elämä ei ole mustavalkoista, joko-tai. Yksi ihastus, tai etenkään syrjähyppy ei merkitse vielä mitään, mutta jostain se kertoo, uskottomalle itselle ainakin. Jos pelkästään erottaisiin uskottomuuden ajattelun vuoksi, ihastuksen vuoksi, seksin haluamisen toisen kanssa vuoksi, niin suurin piirtein kaikki parit eroaisivat.
"Vihdoin tajusin myös kuinka julma, tunteeton, koukuttava, manipuloiva valehtelija ihastuksen on"
Hyvin mielenkiintoista. Oletko miettinyt miksi ihastuit moiseen?
Ei uskottomuus parisuhdetta riko. Satunnaistapauksissa voi jopa parantaa, usein herättää uskottoman, etenkin naisen todellisuuteen. On tehtävä ratkaisu suuntaan tai toiseen.
Rakkaimpani ja kaikkien lasteni isä japaras ystäväni 25 v ajalta päätyi sitten panemaan huoria. Juu monikossa . Ja sanoo että meillä oli kaikki kunnossa.
Petettyäni ja siitä seuranneen kriisin aikana huomasin mikä vätys tämä mies lopulta oli. Hänen tapansa toimia avasi silmäni huomaamaan kuinka rehellinen, suoraselkäinen ja päättäväinen oma mieheni on. Onneksi mieheni päätti antaa anteeksi ja minulle uuden tilaisuuden.
Samaa minäkin mietin, kun puolisoni jäi kiinni. Pelkuruutta ja mukavuudenhalua. Mikäpä sen mukavampaa, kun vaimo hoitaa huushollin ja itse voi käydä vieraissa. Pelkuri on tosi helppo ulkoistaa - tavarat pahvilaatikkoon ja ukko ulos. Sitä saa mitä tilaa.
Olen päättänyt parisuhteeni, jättänyt mieheni jne. Mies ei ole kuitenkaan muuttanut pois omistusasunnostani lupauksistaan huolimatta. Siispä olemme mielestäni nyt vain ja ainoastaan kämppiksiä. Olen tämän myös selkeästi sanonut. Niinpä en koe mitään huonoa omaa tuntoa napsutellssani muita niin paljon kuin huvittaa. On miehen oma vika jos ei ymmärrä suoraa puhetta. Hän kyllä esittelee kavereilleen ja sukulaisilleen edelleen minut kumppaninaan. Siis mies on riippakivi.
Elämässä kuten parisuhteessakin asiat ovat aniharvoin yksinkertaisia, niin tai näin. Parisuhde voi toimia, vaikka toinen tai molemmat olisivat uskottomia. Parisuhde voi olla toimimaton, vaikka molemmat olisivat uskollisia.
Hyvin kiteytetty. Samaa mieltä.
Meillä meni niin että mies petti ensin. Sitten vaimo löysi rakkaudenopettajan. Mies olisi halunnut jatkaa feikkiavioo, joka ei vaimolle enää kelvannu.
Seuraavaksi vaimo halusi tämän opettajan itselleen, joka taas ei sopinu opettajan vaimolle eikä sen lapselle.
Niin tuli oppi käteen jätti open ja expetturimiehen. Kukaan ei kuollu, kärsinyt eikä hävinnyt. Näin joskus elämässä. Tosin miehet tässä tarinassa on edelleen katkeria, vaikka näin naisen näkökannan mukaan iteaiheutetuna. Oikein vaiko väärin ?
olen täysin samaa mieltä erotkaa vitun siat ja sit voitte naida ketä haluatte. minun aikuisen kokeneen miehen mielipide ehdottomasti jos nainen pettää täys lumppu mies vastenmielinen paska, ei vapaita liittoja voi olla jos rakastaa toista, olen ollut naimisissa kohta 20 vuotta ja aina yhtä kivaa touhuta ei normi ihminen kyllästy, pää voi kyllästyä silloin pää hoitoon.
Olen pettänyt kaikkia naisiani ,,pojan äitiä petin useita kertoja ulkomailla sekä loppuvaiheessa myös kotimaassa ,syy oli jos sellasta ikänään on se että puhumattomat ongelmat kärjistyi aikaan myöden siten että ,kunnioitus hiipui ja aloin tekemään reissuja yksin sekä kavereiden kanssa ulkomaille ,aloin seurustelemaan v1994 ja eka verran petin vasta v 2000 jne suhde päättyi jäädessäni kiinni v2009 ,,nykyään ollaan ok väleissä ,,nyt minulla on nainen jonka kanssa ollut 5v hän on päihdeongelmainen jne ,aluksi meillä meni hyvin 2v mutta sitten aloin pettämään muutaman kerran häntä kun mielessäni en näe suhteessa toivoa ,,mutta kas kas hänkin osaa sen saman homman eli pettämisen ja voin sanoa vituttaa saada omaa lääkettään :) nyt tehdään loppusuoraa suhteessa koska ei tässä ole mitään järkeä vaikka oikeasti hänestä pidän todella paljon ,,en ole koskaan nauttinut kenenkään kanssa sängyssä niin paljon ,,ja luulen että meillä jatkuu seksisuhde kaikesta huolimatta !