ottaisitko takaisin

En ottaisi, aika on kullannut muistoja, mutta jätän ne vaan muistoiksi.

Olen kääntänyt elämänkirjassani uuden luvun uuden ihmisen kanssa.

Ei, en ikinä voisi luottaa häneen enää. Ja opin ainakin sen, että kukaan ei enää koskaan saa kohdella mua niin huonosti. Sitä en tule hyväksymään. Kaiken pas..n jälkeen (alkaa olla puolitoista vuotta erosta) alan tajuta, että mulla on mahdollisuus. Vaikka olenkin töissäkäyvä reilu nelikymppinen kahden teinin äiti, mulla on mahdollisuuksia valita. Ei ole vaan pakko sietää ja jaksaa. Ja antaa toiselle saamatta itse mitään. Kaikille rikotuille voimia ja kaikkea hyvää, päästäkää irti menneestä. Niin vaikeaa kuin se onkin.

Kyllä ottaisin.Pilasin suhteemme juomisella.
Se mitä muutin lopetin juomisen,Exäni ei usko sitä
Olen ollut juomatta 2kk.Enkä aijo palata,siihen juomisen PASKAAN.
30V. JOIN JA OLEN PILANNUT NIIIN PALJON.

Ottaisin...erosta on kuukausi.. Vaikka tiedän etten voi häneen tippaakaan luottaa ja hän vain tuhoaa minut. Vei elämästäni 10 vuotta :( Silti, jos hän tulisi tuohon ovelle ja kertoisi tulevansa takaisin, ottaisin hetimiten. Tiedän olevani juuri niin heikko. Ikävä on vaan niin pohjaton... :(

Pitkän suhteen jälkeen, en ottaisi. Ero aiheuttaa niin paljon haavoja on sitten jätetty tai jättäjä, että ei voi toimia. Luottamus sellaiseen suhteeseen ei enää pelaisi.
Itse, kun en enää ole kaksikymppinen niin ratkaisut teen aina hyvin harkiten muutoinkin elämässä ja jos jonkun ratkaisun teen se pitää.

En ottaisi. Miksi? Ex on ex ja maailma on täynnä uusia mahdollisuuksia
Uusia ihania ihmisiä

ei todellakaan. Olen löytänyt paljon parempaa.

En ottaisi, emme ole oikeat ihmiset toisillemme. Kumpikin on nykyään onnellinen uuden kumppanin kanssa.

Koko tyyppi on aivan toinen ihminen johon aikanaan rakastuin. En siis ottaisi, paitsi jos se voittaisi lotossa..

En ottaisi, en missään tilanteessa.

Ottaisin heti jos saisian.

Kyllä, mutta sehän riippuu täysin ihmisistä ja suhteesta. Usein mitenhän asia taitaa olla kuitenkin niin, ettei entistä oteta takaisin. Musta on hyvä olla kriittinen ja hyvin tietoinen eroon johtaneista syistä, eikä ainakaan palata takaisin suhteeseen ilman pitkää harkinta-aikaa.

Mä erosin poikaystävästäni (päätös oli yhteinen, mutta poikkis koki enemmän, ettei halunnut enää suhdetta) kolmen vuoden jälkeen, mutta sittemmin olemme jatkaneet yhteistä taivalta. Se vaatii pirusti työtä ja avointa keskustelua. Mä en ottanut poikkistani ihan helposti kylläkään takaisin ja yli puolen vuoden ajan olin todella kriittinen ja epäileväinen. Mut poikaystävä oli sitkeä ja sinnikäs, halusi osoittaa että rakastaa ja näytti sen myös teoin. Nyt kuudes vuosi pyörähtää kohta käyntiin ja olemme molemmat onnellisia. Olemme oppineet keskustelemaan ja ilmaisemaan tunteita, niin negatiivisia kuin positiivisia, toisillemme paremmin.

Täytyy muistaa, että suhde alkaa eron jälkeen ikään kuin uudestaan. Vanhaan ei enää ole paluuta eikä voikaan olla, koska suhde ei voi missään nimessä toimia vanhoilla keinoilla. Yhteen palaaminen vaatii todella paljon sitoutumista ja näytöksen paikka on ainakin sillä osapuolella, joka on eroa halunnut/möhlinyt. Mutta loppu peleissähän parisuhde on kutienkin molempien asia. Kummankin on tehtävä sen eteen töitä.

En! Aikaa ei voi kääntää takaisin ainakaan nykyteknologialla..mitään ei voi tehdä toisin..en ole exääni nähnyt puoleen vuoteen ja pidän päätöksestäni kiinni ettei meillä ole mitään välejä tulevaisuudessa koska niitä ei olisi pitänyt olla koskaan.

Toki, noin sata kiloa kevyempänä ja huulet yhteen liimattuna. Nainen minun makuuni.

Puolen vuoden jälkeen valkeni minulle,kuinka häikäilemätön oli minua kohtaan. Käytti hyväksi ,touhusi selän takana. Maksatti kaiken minulle.Todellakin olin kaveri,jota käytti hyväkseen. En toivo kellekkään tulevalle uhrille samanlaista kohtaloa. Edes lapsia ei hoida.

Nyt kun olen ollut jo pitkään sinkkuna ja ns. pöly on laskeutunut, niin todennäköisesti ottaisin takaisin. En ollut onnellinen parisuhteessa, mutta en ole niin kauhean onnellinen yksinkään. Erityisesti yksinolossa pännii rahattomuus, sosiaalisten ympyröiden pienuus ja se, että puolisoni oli myös ystäväni. Yksin kävelylenkit ja muut eivät tunnu niin mukavilta.

Tällaiseksi on mielipide muuttunut, vaikka minä olin se, joka eroa halusi.

otin takaisin mutta aina vaan parin vuoden yhdessä olonkin jälkeen kadun sitä valtavasti, menee päiviä että en kadu, mutta suurimman osan ajasta tajuan että olemme molemmat niin erilaisia emmekä kumpikaan halua muuttua niin että yhteiselämä onnistuisi niin että molemat olisivat onnellisia! Mutta kumpikaan ei saa aikaiseksi tehdä asialle mitään, aika kuluu eikä kumpikaan avaa suutaan. tiedän olevani se joka ensin kyllästyy tähän hiljaisuuteen mutta silti sitä on vaikea murtaa näin yli 20 vuoden avion jälkeen. kuitenkaan emme tappele tms.. mutta emme myöskään keskustele niin kuin parit yleensä kai tekevät. nyt ahdistaa ajatus tulevasta kesälomasta, eri aikaan sekin aina! en halua myöskään olla katkera eläkeläinen jos nyt en saa suutani auki! kait se yksinolokin pelottaa tällä iällä, vaikka uskonkin selviäväni yksin. Mutta kun alkaa olla sairauksia jotka tulevat vaikuttamaan selviämiseen vanhempana, ei ole kivaa ajatella ettei siinä vieressä ole ketään auttamassa.

Olen miettinyt ja pohtinut asiaa monelta kantilta. Meidäntapaus on mieleen liittyvä ero. Eronneella ei ole kaikki kohdallaan,työ ,kaverit ym. Suhde lapsiin etäinen vaikka äiti. En sellaista vaimoa huoli jolla elämä ei kohalla. Mutta äiti on äiti ,lapset tarvivat tukea ja kannustusta,mitä he eisaa häneltä. Mukava ,iloinen vaimo oli ,mutta naks. Samomatta lähti,en tiedö kyinka yleistä tämä on ja mitä kukaan pystyy hänen auttamiseen tehdä. Siinä meni hyvä ihminen pilalle ja miten murrosikäiset saa kasvatettua. En itsekkään taida asioita ,tukea tarvisi kasvatukseen.

En ottaisi. Jos kalenteria voitaisiin kääntää taaksepäin liittomme alkuaikoihin, teksisin kyllä paljon toisin. Osoittaisin enemmän huomiota ja hellyyttä ja pitäisin jämäkämmin omia puoliani.

En ottaisi. Jos jotain voisi toisin tehdä olisin eronnut aiemmin.

Jos jotain voisin tehdä toisin, en edes aloittaisi yhteistä elämää, en ikinä, en hänen enkä kenenkään muunkaan kanssa.