Itsellä pari kokemusta mutta se oli yhtä sekavaa kaaosta ja säätämistä kun näillä naisella ei ollut elämä hallinnassa mitenkään. En ihmettele että on niin paljon yksinhuoltajia kun eivät ne osaa seurustella.
Oletteko seurustelleet yksinhuoltaja naisen kanssa
Nimimerkkimies
431333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
kyllä olen ja olen samaa mieltä. Terkkuja vaan Munkkaan, todella sekavaa toimintaa
Ikävää jos joutuu elättäjäksi tai sitten on näitä poikamiehiä jotka laskee perseellään näkee ja käy yksinhuoltajan jääkaapilla täyden palvelun talossa
Joo...yksinhuoltajamiehen ilonen 5v poikalapsi tuli samaan huoneeseen missä harrastimme seksiä. Jäi kyllä siihen niin seksi, lapsi kuin isäkin.
NO kannattaisi varmaan miettiä missä ja milloin harrastaa....
Olen tapaillut yh mamia kun ensin halusin nähdä miten se sujuu. Ekan 3 kk aikana nainen ilmoitti että haluaa muuttaa luokseni koska minulla isompi asunto ja sitten halusi naimisiin myös. Sanoin että on liian aikaista naimisiin että ainakin 3 vuotta pitää tuntea. Se teki päätöksen että en ole sille oikea ja jätti minut.
Älä Mika taas narraa. jo toisella nimimerkillä tässä ketjussa!
Tänne kirjoittavat miehet saavat vaivalla iskettyä jotain hullu-Huldia paikallisesta räkälästä ja vetävät sitten heistä johtopäätöksiä, millaisia ovat muka kaikki yksinhuoltajat ja millaista elämää viettävät.
En yksinhuoltajan, mutta parin naisen joilla oli yhteishuoltajuus, kanssa olen seurustellut. Olihan siinä omat haasteensa, mutta yllättävän nopeasti hommaan sopeutui. Ja kun muksut olivat välillä isällään, niin tutustumisvaiheessa oli jopa helpompaa sopia sellaisen mimmin kanssa tapaamiset vaikka koko viikonlopuksi, kun se oli heillekkin ns. vapaa-aikaa. Ja kun tunnettiin paremmin, niin kyllä niiden muksujenkin kanssa tuntui tulevan juttuun. Tosiasia on kuitenkin, että siinä "kilpailussa" olet aina kakkossijalla naisen lapsiin nähden, ja niin sen pitääkin olla.
Yksinhuoltajan kanssa oleminen olisi tietenkin vaikeampaa, koska siinä on vain se yksi henkilö huolehtimassa lapsesta ja arjesta. Yksi viestittelyn asteelle jäänyt nettideitti oli ihan yksinhuoltajan kanssa, mutta kaatui jo siihen, että tapaamista oli aika vaikea järjestää. Kun harva nyt haluaa lapsen läsnäollessä lähteä mihinkään deiteille vieraan ihmisen kanssa. Vaativa homma tuo yksinhuoltajuus, oli sitten kyseessä mies tai nainen. Hattua täytyy nostaa niille jotka arjen keskellä osaavat myös nauttia siitä oman lapsen tuomasta elämän ilosta. Itselläni ei lapsettomana ole oikeen minkäänlaista käsitystä siitä mitä se vaatii, mutta voisin kuvitella että paljon.
Hienosti kirjoitettu että nostat hattua yksinhuoltajille ! Ei kaikki yh:t ole jotain sossupummeja tai etsi miestä elättäjäksi. oon useamman lapsen yh ja en edes ottaisi ketään miestä elättämään itseäni ja lapsiani, enkä myöskään etsi lapsilleni isää vaan lähinnä miehenmallia tai mies olisi "hyvä kaveri" lapsilleni. Ja totta että lapset on monesti äidille/isälle ykkösasia, mutta kyllä siinä sydämessä on tilaa mies/naisystävällekkin jos vaan tunteet syttyy. Valitettavasti kun yksinhuoltaja yrittää seurustelua niin monesti siitä tulee sellainen kilpailukysymys eli mies on huimempi kuin lapset ja loukkaantuu jos aina ei hänen tahdon mukaan asiat mene. Ja sellaiseen hoopoiluun en itse ainakaan ala. Elän periaatteella että jos joku mukava tavis mies kohdalle sattuu joka ymmärtää lapsiperheen elämää niin ok ja jos ei niin osaan lasten kanssa näinkin elellä ilman sitä miestä. Iloista kevättä kaikille !
vastaan itse yksinhuoltajan näkökulmasta. Tai siis tarkasti ottaen olen yhteishuoltajuudessa, jossa lapset ovat minulla joka toinen viikko.
Asuin avoliitossa lapsettoman miehen kanssa. Mies empi tosi paljon seurustelua minun kanssa, koska hänellä ei ollut mitään kokemusta lapsista. Sanoin, että suhde ei voi toimia, jos tapaamme vain joka toinen viikko. Mies tuli mukaan lasten arkeen vähitellen. Pian elämä meni sellaiseksi, että kun lapset olivat minun luona, niin mies harrasti enemmän, teki ylitöitä ja tapaili kavereitaan. Minä ostin ja tein ruoat koko perheelle sellaisina viikkoina. Hoidin itse myös kaikki lasten harrastuksiin kuskaamiset.
Sitten kun lapset menivät isänsä luokse, niin mies osti ja teki ruoat meille kahdelle. Keskityimme silloin enemmän toisiimme. Tosin jouduin omat ylityöni keskittämään niille viikoille, kun lapset olivat isällään.
Meillä suhde toimi mainiosti. Parisuhteemme ei kaatunut lapsiin tai heistä aiheutuneisiin asioihin. Mies olisi voinut halutessaan olla enemmän lasteni kanssa, mutta hän itse halusi pitää etäisyyttä. Tietysti olisi ollut kiva, jos olisimme olleet enemmän kuin perhe, mutta eipä se tuntunut lapsiakaan haittaavan, sillä heillä on ihan OK isä ja oli harrastuksia ja kavereita tarpeeksi.
En pidä ollenkaan pahana, että mahdollisella tulevalla miesystävälläni olisi lapsia. Kyse on hyvin usein järjestelystä, että miten uusi kumppani otetaan osaksi perhettä.
Riippuu onko se lapsi joku kauhukakara vai hyvin kasvatettu. Ei minulla ole lapsia vastaan mitään.
Kohta vuoden, eikai tässä mitään ongelmaa oo ollu riippuu varmaan ihan henkilöstä miten pystyy sopeutuun. Enkä ole tästä mihinkään lähdössäkään
En menis yleistään löytyyhän niitä kellä ei oo elämä hallinnassa ihan joka kastista. Omaan näkemykseen monet olleet järkevämpiä ja kunnollisia koska joutuu arjesta huolehtiin ja tekeen isoja päätöksiä se jos joku kasvattaa. Yleensä juurikin niillä " bile prinsessoilla" on se elämä vähemmän hallinssa mutta en sitäkään yleistämään ala
"Elämä ei ole hallinnassa"- päätelmän tekee ainoastaan kokematon lapseton mies. Yh: n kanssa asiat ovat säätämistä ja hankalaa siksi, että hän huolehtii yksin lapsistaan ja silloin arjessa tulee koko ajan yllätyksiä ja esteitä tapaamisille.
Juu en nähnyt mitään ongelmaa seurustella yh kanssa ihan kunnollinen lapsesta hyvin huolehtiva nainen oli.
En ole, enkä haluaisikaan. Pitäisi kyllä varsinainen missi olla, että olisin kiinnostunut.
No huh huh... monenkohan kymmenen vuoden kuluttua oot aikuinen...Minä en olisi kanssasi edes vaikka maksettaisiin.
Parhaillaan eiköhän se riipu miehestä ja asenteesta pystyykö. On järkevä ja hillitty jalat maassa elävä nainen sopii minulle paremmin kuin hyvin verrartuna aikaisempaan tapailemaani bilettäjä rinsessaan oli aika draama kuningatar.
lapsettoman miehen henkinen kypsyys vaikuttaa ja onko valmis ja ymmärrystä tarvitaan juuri kahden Keskisen ajan järjestymiseen.
En ole, enkä pidä mahdottomanakaan miksen voisi seurustella yh kanssa siinä missä lapsettomankaan. Sitten kun joku nainen kolahtaa niin se on menoa sitten :p
Olen, jatkossakin tulen varmaan enemmän keskittyyn naisiin joilla lapsi/lapsia koska heillä on yleensä juuri elemä hallinnassa koska on yh oleminen raskasta mistä lapsettomilla ei ole tietoa kuvitellaan että lapset koko ajan hoidossa ja äiti jalat leveellä jossain mikä on aika kaukana todellisuudesta ja yleensä jos sattuu saamaan vapaata niin osaa ja on lupakin pitää hauskaa niinkuin muillakin ihmisillä on. Itselläni edellisestä liitosta yksi lapsi
Eiköhän se tosiaan ole niin päin, että yksinhuoltajalla on elämänhallinta todennäköisemmin kunnossa kuin lapsettomalla, koska lapsen kanssa ei todellakaan voi elää kuin pellossa.
Se on sitten eri asia että järjestyykö sitä aikaa olla kahdestaan, liekö sitten tämä asia jäänyt kaivamaan alkuperäistä.
Sellaisessa tilanteessa pitää molemmilta löytyä ymmärrystä ja joustavuutta. Jos ego ei kestä sitä, että lapsi on ykkönen niin sitten ei ole tarpeeksi kypsä muutenkaan sellaisiin touhuihin.
Itse olen yhteishuoltaja ja uusi emäntä myös. Molemmilla melkein samanikäinen poika. Välimatkaakin on, mutta silti olemme onnistuneet luomaan toimivan suhteen, joka etenee omalla aikataulullaan. Onhan se toki helpompaa ymmärtää toista kun molemmilla on jälkikasvua.
On minullakin elämäntilanne hyvin hallinnassa vaikka olen lapseton. En todellakaan elä "kuin pellossa", ihme yleistämistä.
Ihan samaa yleistämistä tapahtuu muillakin esimerkeillä, ettei nyt pidä itteensä ottaa..
En ole. Enkä myöskään tulevaisuudessa niin tee.
Tai sitten ne joilla on se elämä kondiksessa eivät sinua halua.
Osalla yhhejä on säätöä ihan p*rusti ja osa vetää ihan normisti.
En ole seurustellut yyhoon kanssa enkä seurustelisi.
Juu olen
Kyl luulis et yh ois tänäpäivän onnellinen, ko eienää pakkonaiteta jollekki rikkaal miehel niinku 40v sit....
Ja enempi yhkyi arvostetaanki tänäpäivän ko enne.
Miettikääpä hieman tarkemmin, miksi yh ylipäätään ON yh?
Olen jyrkästi sitä mieltä, että elatusmaksujärjestelmä on pakko lopettaa ja jokaisesta erosta, johon liittyy lapsia, on määrättävä laajennettu kuoleman tuomio lain nojalla. Lapsettomista eroista sama tuomio kolmannesta erosta.
Nykyinen huithapeli pelleily tuhoaa vuoren varmasti koko yhteiskunnan, koska ISÄN vastuu ja oikeudet on kaikkialla kriminalisoitu erittäin agressiivisesti. Miehen kaikki motiivit elää, on tuhottu. Pelkkä maksaminen ja orjuuttaminen ei takuulla riitä miehelle syyksi elää. Sanokoot femakot mitä lystää. Nykyehdoilla mies ei maksa, se ryyppää.
Mitä enemmän femakot käy tämän kimppuun, sitä selvemmin tulee toteen näytettyä esitykseni pitävän paikkansa ja olevan erittäin tarpeellinen.
Ks. myös: http://www.alkuperamme.blogspot.com/
Koko sivilisaatio ja ihmiskunta PERUSTUU siihen ja VAIN siihen, että miehellä on sukupuoliset oikeudet OMAAN vaimoon ja sitä kautta velvollisuus elättää pesueensa. Etätyönä siitä ei tule mitään. MIKÄÄN muu ei selitä olemassaoloamme täällä. Nyt tämä peruste on täysin romutettu jonkin hemmetin "tasa-arvo" vouhotuksen nimessä ja annettu ne oikeudet homoille, jotka eivät ikinä ole maailmaa rakentaneet, eikä rakenna vastakaan.
TV: Vihtori Pönttö
En ole seurustellut. Ja voisi olla vaikeaa. Riippuen tietysti tapauksesta, minkä ikäisiä lapset on, onko suhteet isovanhempiin kunnossa, millainen on yh:n taloudellinen tilanne
Haluan kuitenkin erottaa yksinhuoltajuuden ja yhteishuoltajuuden (itsekin olen lapsieni yhteishuoltajaisä)
Yhteishuoltajaäiti voisi olla ihan hyväkin vaihtoehto, koska hänellä olisi jotain muutakin kuin minä. Niinä viikkoina, kun hänellä olisi lapset, voisin keskittyä enemmän omaan tekemiseeni ja sitten lasten ollessa poissa voisimme keskittyä enemmän toisiimme.
Täytyy kuitenkin rehellisesti sanoa, että pieni kynnys olisi lähteä pienten lasten varaisäksi.
Moi, olis kiva kokeilla olla yh:n kanssa seukkaamista..
EPÄTOIVO..
Jenkeissä alettiin neekeriäideille maksaa sosiaalitukia 70-luvulla kun paikalliset kukkahattutädit ajattelivat, että niitten mukuloille pitää antaa samat edellytykset elämän alulle kuin valkoisille jotta niistä sitten tulee kunnon kansalaisia.
Paskan marjat.
Sen seurauksena neekeriakat dumppasivat vastuulliset mieskandidaatit ja alkoivat lisääntyä pelkästään jännäniggereitten kanssa. Yksinhuoltajuus lisääntyi rajusti kun naisten ei enää tarvinnut miettiä mistä perheelle tulisi leipää ja loputkin neekerimiehet vaihtoivat gangstaräppärityyliin kun sillä tavalla pääsi panemaan.
Suomessa on menossa sama tyyli. Yksinhuoltajatalouksia on 18%, naisille ei kelpaa kukaan kunnon mies vaan kaikki leivittää reitensä jännäpettereille ja seuraavan sukupolven lapsilla ei ole mitään käsitystä siitä minkälainen on tasapainoinen perhe.
sehän menee niin että seuraamme amerikan tilannetta. USA:ssa on erittäin paljon alaikäisiä usein mustia naisia joilla on lapsi vielä siten että noin 2-kymppisenä lapsia saattaa olla vaikka neljä ja ehkä kaikilla eri isä.
No tällainen yh-akka neljällä lapsella varustettuna ilman työtä ja koulutusta ei ole varsinaisesti kuranttia tavaraa yliopistossa opiskelevan neitsytmiehen tutkassa,
joten tämä yh-nainen ja sen neljä lasta eri isillä jää yksin
sitten se kohtaa jonkun toisen saman tapaisen yh-naisen macdonalsissa ja ne päättävät panna jynttyt hyhteen ja ruveta lesboiksi kun kumpikaan ei sitä oikeaa kultaa miehistä löydä
siinä meillä on sitten usein mustaa kaksi lesboa joilla on yhteensä noin 8 lasta
ja jokaisella kun on eri isä niin noin 8 ukkelia pyörii siinä ympärillä panoa hakemassa satunnaisesti ja onni on täydellinen ja melu ja huuto ja tappelu on tarpeen. Rahaa ei tietty ole kenelläkään penniäkään tai siis dollariakaan amerikassa mutta pian tämä kehitys on täällä
sossuhuolto on ilman muuta poistettu kun tämä tyyli lisääntyy siihen ei mitkään verorahat riitä enää
ei kai tarvitse erikseen varottaa neitsytmiestä tällaisista ansoista?
Hyvä pointti.
on jokunen vuosi tullut seurusteltua yh:n kans,muuten ihan ok mut sellaista kerjäämistä välillä että milloinka olis kahdenkeskistä aikaa.
Voi kun joku edes joskus ajattelisi näitä asioita lastenkin kannalta. Ei ole lapsillekaan helppoa isän ja äidin vaihtuvat kumppanit. Siihen jos tuodaan vielä ihan vieraat lapset kilpailemaan vanhemman huomiosta. Tokihan se voi olla rikastuttavakin kokemus, jos aikuiset pystyvät sopimaan asioista ja olemaan todellakin aikuisia.
ratkaisu on seurustella yyhoon kanssa. Jämät on höynän herkkua.. buahahahaaaa
Muutin yhteen yksinhuoltaja miehen kanssa ja ehkä elämäni olisi ollut onnellisempaa ihan sinkun kanssa mutta kun ensin väännetään kersoja ja sitten katsotaan kuka olikaan niitä tekemässä. Tarvisi muutama vuosi vastapuolta katsoa ensin ei olisi näitä yksihuoltajia ja elämäänsä pettyneitä niin paljon.v
olen itse ollut yh ja voin sanoa että yksinhuoltajilla ei ole useinkaan lasten kasvatus hanskassa. he toimivat liikaa tunteen mukaan eikä jakseta pitää kunnon ja järjestystä yllä. kun löysin aviomieheni on lapseni elämään tullut kuria ja järjestystä oikealla tavalla ja elämäni on normalisoitunut, kun yksinhuoltajana se oli yhtä kaaosta. lapsi tarvitsee tunteellisen ja loogisen ihmisen ympärilleen. kuten esimerkiksi mies ja nainen täydentävät toisiaan lasten kasvatuksessa.
Onpa aika ankea keskusteluketju. En näitä yleensä viitsi vaivautua lukemaan, mutta kommentoinpa nyt kumminkin.
Olen itse yh, korkeasti koulutettu ja omillani pärjäävä. Lapseni ovat fiksuja, kivoja poikia. Meillä harrastetaan, tavataan ystäviä, ollaan yhdessä, eletään leppoisaa, aivan normaalia arkea. Olen tosi onnellinen, tyytyväinen elämääni ja ylpeä lapsistani.
Treffeillä olen käynyt, enkä ole juurikaan törmännyt siihen ongelmaan, että yksinhuoltajuuteni olisi miehille millään lailla ongelma. Tosin vielä ei ole tullut juurikaan vastaan sellaisia, että olisin halunnut pojille esitellä. Minulla on melko selkeät perusvaatimukset miehelle ja mielestäni olen niin hyvää seuraa, että harkitsen seurustelua tarkkaan. Pitää olla tosi hyvä tyyppi, jotta haluan elämäni ilot ja surut jakaa.
Tähän aiheeseen liittyvät ennakkoluulot ovat aikamoisia. Mutta eihän siinä mitään uutta sinäänsä ole, ennakkoluulot aiheesta kuin aiheesta sikiävät suuresta tietämättömyydestä. Ja sitkeästä haluttomuudesta tietää yhtään enempää. Tätä voisi myös tyhmyydeksi kutsua.
Toivoisin ihmisiltä avarakatseisuutta turhan mölisemisen sijaan. Saataisiin hedelmällisempää keskustelua aikaan.