Tiedän, kuulostaa erittäin pinnalliselta, mutta silti. Kiusaako sinua se, että kukaan ei katso ihaillen kumppaniasi ja et sinäkään, vaikka rakastatkin häntä?
Miksi sinulla vaatimattoman näköinen kumppani?
Minähiirulainen
12381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Helppo kysymys, koska ei saa parempaa niin parempi olla edes jonkinlainen.
Tietenkin sitä haluaisi paremman mutta jos ei saa niin mitä voit tehdä?
Mistä tiedät, ettei kukaan katso? Ihailija tai ihailijatar saattaa katsoa salaa.
Nämä kauneus asiat ovat hyvin subjektiivisia; se mikä toisesta on vaatimatonta, on toisesta tyylikästä tai se mikä toisesta on seksikästä, on jostain toisesta irvokasta. Kysymyksesi on pinnallinen mutta ennen kaikkea tyhmä.
Ompas huono provoyritys.
Olipahan taas outo kysymys. Mistä minä tiedän miten paljon ihailevia katseita miesystäväni saa? Itse olen aina katsonut ihaillen ihmisiä, joita olen rakastanut tai johon olen ollut ihastunut. Sitähän se rakkaus on, että (myös) ihailee ja haluaa sen kohdetta.
Minulla on ihan tavallisen näköinen miesystävä, joka ei erotu massasta, mutta silti hän on juuri minun silmiini erittäin hyvännäköinen ja komea. Ja miksei minulla sitten ole sitä _kauneusihanteen mukaista_ miestä? No koska 1) en seurustele ulkonäön kanssa ja 2) niiden lihaksikkaiden adonisten ja Dressman-mainosten miesten ulkonäkö ei vaan vedä puoleensa.
Mitä taas minuun tulee, niin voi miesparkaani, hänen täytyy sietää tämmöistä rumaa naista, jota katsoessa kaikki muut ihmettelevät, miksi mieheni edes on kanssani. :DDDD Mutta onnekseni hänkään ei seurustele ulkonäköni kanssa. Pitää tosin kauniina silti.
No nykyistä kyllä kaikki sattuneesta syystä katsovat. Mutta joskus asia on ollut toisinkin. Yksi kaveri jopa tuli kännissä kysymään, miksi olin silloisen naisystäväni kanssa, kun olisin hänen mukaansa saanut paljon paremmankin näköisen. Eihän hän klassisessa mielessä kaunis ollut, mutta olin hänen kanssaan mielettömän onnellinen. Kai minä sitten katsoin häntä ruusunpunaisten lasien läpi, vaikka aina väitänkin, ettei se ole edes mahdollista.
Miten niin en katso ihaillen kumppaniani? Totta ihmeessä katson, joka päivä. Vähät muitten katsomisista, minun silmissäni hän on maailman paras mies. Oli 20 vuotta sitten, on edelleen.
Avioiduin henkilön ja persoonan, en kuoren kanssa!
Ajatus toisten tuijottamisesta syystä tai toisesta, on naurettava.
Hassuinta on oman eukon ulkonäön kehuminen. Se jos mikä on suhteellista mutta sitä tapahtuu, ennen eroa.
Kumppanin tekemisten ja saavutusten mainitseminen ei ole kehumista vaan asioiden toteamista.
Kumppanini on kyllä varsin vaatimaton tapaus muuten, mutta ulkonäöltään hän on elvis. Tai ainakin nuorempana oli täysin samaa kaliiperia ulkonäön puolesta. Mutta olisihan oikeakin Elvis jo 80 jos olisi halunnut elää, jotta ...
Katsojan silmässä ja toisten aivoilla ajattelua!
Koska en ihaile esimerkiksi naispuolisia moukarin heittäjiä namupaloina niin olen joidenkin kavereiden mielstä omituinen.
Mm. sprintterinaiset ovat heidän mielestään mitättömiä.
Tarvinneeko sanoa enempää!
Avioiduin aikanaan henkilön ja persoonallisuuden kanssa, en pelkän kuoren.
En ole koskaan ajatellut millä silmällä muut katsovat vaimoani. Hän itse tuntuu kiinnittävän siihen enemmänkin huomiota.
Tuttavapiirini vaimojensa ulkonäön kehujat ovat eronneet. Miksiköhän?
Pariutumisen perusteena kuori? Arki ja ikääntyminen tulevat vastaan kaikille.
Aloitus on puhtaaksi viljelty provo mutta kohdistuu todelliseen asiaan.
Tuo pointti että vaimojensa ulkonäköä kehuneet ovat eronneet, ja pohdinta että pariutumisen perusteena on ollut kuori, on hyvin kaukana siitä, miten itse maailmaa katson.
Minun silmissäni komein on ollut aina se, jonka kanssa olen ollut parisuhteessa. Takana kaksi useamman vuoden suhdetta ja yksi menossa, nyt yhdessä 15 vuotta. Edelleen mieheni on minun silmissäni maailman komein. Ja hän sanoo minun olevan kaunein hänen silmissään. Ei meidän suhde silti ulkonäölle perustu! Se rakastaminen tulee vain esiin siinäkin, että rakastaa myös toisen ulkonäköä. Rakastan jokaista mieheni ryppyä, erityisesti naurusta tulleita. Rakastan silitellä hänen kaljuaan, siinä on jotain lumoavaa. Rakastan sitä miten hän kävelee, seksikästä, tuttua. Mieheni kehuu usein minun rintojani, vaikka olen 2 lasta imettänyt. Minun miehelle ne ovat maailman kauneimmat, ehkä juuri siksi. Mies myös kehuu minun hymyäni -ja hyvä niin, koska hän saa minut usein hymyilemään.
Ulkonäkö on osa ihmistä ihan samalla tavalla kuin muutkin seikat: tempperamentti, älykkyys, menestyminen, luonne... Ihminen on kokonaisuus.
Se on asia erikseen, jos ihailee jonkun ulkonäköä vain siksi, että kuvittelee jonkin tietynlaisen olevan yleinen ihanne, ja haluaa sellaisen rinnalleen...