Tein sen mitä en koskaan uskonut tekeväni. Kuitenkin olen siihen monta kertaa aikaisemminkin melkein päätynyt.
Miksi pitää olla kaipuuta tunteeseen, mitä pitkässä suhteessa ei voi ylläpitää, tai en ainakaan itse sitä enää tunne? Nyt pienen hetken sitä koettua tuntuu vain sydän pakahtuvan. Miten saisin tämän tunteen säilymään ja muutettua voimaksi jolla tehdä hyvää perheelleni ja ennen kaikkea rakkaalleni.
Tiedän olen naivii monessakin mielessä, olen aina ollut. Mutta onko se väärin, kun minkäänlaista katumusta ei ole?
Miksi pitää olla kaipuuta tunteeseen, mitä pitkässä suhteessa ei voi ylläpitää, tai en ainakaan itse sitä enää tunne? Nyt pienen hetken sitä koettua tuntuu vain sydän pakahtuvan. Miten saisin tämän tunteen säilymään ja muutettua voimaksi jolla tehdä hyvää perheelleni ja ennen kaikkea rakkaalleni.
Tiedän olen naivii monessakin mielessä, olen aina ollut. Mutta onko se väärin, kun minkäänlaista katumusta ei ole?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.