Mistä saisin asiantuntevaa keskusteluapua erotilanteessa? En jaksa enää miettiä asioita yksin. Tarvitsisin jonkun edes kuuntelemaan. Ystäväni tuomitsevat eroni täysin, vaikka eivät edes tiedä sen syitä ja taustoja.
Keskusteluapua?
NNN
51108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perheneuvolasta, seurakunnan perhekeskuksesta, yksityiseltä perhe/parisuhdeterapeutilta. Käy myös esimerkiksi eroperhe.net:issä - siellä on sitten vertaistukea tarjolla (siis www.eroperhe.net).
Kerro lisää? Miksi tuomitsevat?
"Tuomitsevat" oli ehkä vähän jyrkkä ilmaisu. Mutta heidän mielestään minulla ei ole syytä erota, kun minulla on "niin hyvä mies". Ehkä päällisin puolin meidän avioliittomme voi näyttää hienolta, mutta valitettavasti näin ei oikeasti ole. On kurjaa, että toiset arvostelevat ja kyseenalaistavat ratkaisua, joka on muutenkin vaikea. Ystävistäni kukaan muu ei ole eronnut, joten arvelen heidän jollain tiedostamattomalla tasolla pelkäävän, että eroaminen "tarttuu". Ehkä jotain tällaista?
Nuo asiat joista kerroit ovat tuttuja varmaan jokaiselle eronneelle/eroavalle...ympäristölle se tuntuu joskus olevan isompi ongelma kuin parille itselleen! Kokemuksesta ehdottaisin, että ottaisit itsellesi aikaa että tietäisit ennenkaikkea itse mitä oikeasti haluat..pidä siitä kiinni, katse vaan kohti sitä mikä on itselle totta. Et ole kenenkään käskyläinen etkä tarvii miellyttää ketään muuta. Tsemppiä sulle..älä lannistu!
Olen itse jättänyt endimmäisen vaiheen avioerohakemuksen. Olen miettinyt asiaa vuosia mutta viimeinen niitti oli se, että miehelläni paljastui jo toinen "vieras nainen" neljän vuoden sisällä. ENsimmäinen suhde kesti paljastumiseen saakka vajaat kaksi vuotta ja tämä toinen on kestänyt jo puolitoista vuotta. Lähisuvussa on ihmisiä, jotka ymmärtävät tilanteeni, mutta oma äitini toivoo ja pyytää, että en tuottaisi surua niin monelle, antaisin anteeksi ja luopuisin erosta. Olen miettinyt sitäkin mahdollisuutta...pitääkö minun, vihityn vaimon 30 avioliittovuoden jälkeen suostua siihen, että mies ei suostu keskustelemaan avioliiton ongelmista vaan ratkoo ne aina helpoimmalla tavalla eli ottamalla toisen. Eroajatuksesta luopumalla helpottaisin sukulaisten ahdistusta, surutyötä ja luopumista meistä avioparina. EIkö tärkeintä kuitenkin ole se, mitä minä itse omalta elämältäni haluan. Luen parhaillaan Bruce Fisherin kirjaa Jälleenrakennus, suosittelen lämpimästi kaikille eroa tekeville!