Kunpa löytäisin Ukon kupelon

Kunpa löytäisin mukavan miehen joka haluis elää sitä ihan tavallista arkea. Miehen joka haluis ja uskaltaisi tulla pysyväksi osaksi mun ja poikani arkea. Olis niin ihanaa kun olis mies joka joskus kantais kauppakassia, ehdottaisi mitä ruokaa tehdään, kokkais mun kanssa, ehdottaisi joskus aurinkoisena päivänä kävelylenkkiä tai elokuviin menoa. Tuntuis niin hyvältä kun olis mies jota vois rakastaa ja johon vois luottaa täysillä. Ei tarttis olla supersankari vaan ihan tavallinen mies. Olis vaan hyvä mies jonka kanssa löytyisi se harmonia ja onni.
Ei vaan ole onnea eikä hyvää miestä löytynyt eron jälkeen. Siitä olen surullinen. Haikeana katson kuvia joissa exä oli viime kesänä onnellinen ja tunnen kateuden sydämessäni. Onneksi poika sai olla osallinen isänsä onnessa ja toivottavasti poika muistaa isänsä sellaisena. Hiton surullinen olen kun pojalla ei enää isää ole.