Eli seurustelin tyttöystäväni kanssa kaks kuukautta ja ennen sitä oltiin ystäviä monta kuukautta!! Ja meillä synkkas niin mahtavasti, meillä oli aina niin kivaa yhdessä ja juteltiin joka kerta ku oltiin yhdessä noin melkein aamuun asti läpi puoli yötä!! Mut nyt ku oltiin seurusteltu noin kuukausi niin alko hänelle tulla sellaisia ajatuksia ettei hän tiedä tunteistaan tai ei ota selvää niistä =( Ja minä pöhölö menin sitten aivan täysin rakastumaan häneen.... Tiedän ettette usko minua mutta rakastan häntä ja tiedän että haluaisin viettää elämäni hänen kanssaan!! Mutta juuri hänen epävarmuuden takia hänen mielestään meidän pitäisi ottaa taukoa joten otimme.... Ja tietenkin jatkamme yhdessäoloa mutta emme seurustele ainakaan tällä hetkellä enää.... Mut mua sattuu NIIIIIN kauheesti edes se ajatus etten voisi viettää elämääni hänen kanssaan.... Tiesin heti kun tutustuin häneen että hän oli se oikea minulle ja tulen aina vihaamaan itseäni jos olen tosiaan mokanut.... =( Mitä helvettiä mun pitäs tehdä ettei mun tarvi ajatella sitä koko ajan??? En halu muuta ku itkeä ku on hirvee itsesääli päällä..... Sattuu niiiiiin vietävän paljon =(
Sattuu sattuu..... =(
One Child
141619
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos tyttö haluu aikaa nii anna sitä, Älä hätäile. Keksit jotain mitä alat tekee, et pystyt ajattelemaan jotain muutakin välillä. esim. harrastukset on ihan ok.
Eli annat aikaa, mut pidä tyttö silti lämpimänä. Eli toisin sanoen pidät siihen kuitenkin yhteyttä ja silleen. Sitten kun sulla on kaikki kortit, niin...
Kyl se siitä!
Mut mistä tiedän milloin uskallan kysyä uudestaan et yritetäänkö??? Vai pitäiskö mun oottaa et se kysyy sitä?? Äh mun pitää oppia lukemaan naisia paremmin...
toivot avoimuutta nyt ja myöhemmin parisuhteessa opettele puhumaan ja ottamaan asioita esiin eli kissa rohkeasti pöydälle. Saattaahan se olla niin, että molemmat pähkäilee tahoillaan eikä uskalla kysyä.
Niin mut siis me ollaan niinku "breikillä" et aatteltiin et nyt vähän vaan ollaan sillee ja tehään kivoja juttuja sillee kaverimielessä vaan niin siis ei just tarvis tällä hetkellä puhua vakavempia ku piti ottaa iisisti....
Niin ja sen haluan vielä sanoa et pliis antakaa nyt vähän kokemuksista ku mä oon ihan ymmälläni! Ja tää ei oo mitään teinipaskaa ku oon kyl ihan nuori aikuinen et sillee!!
Mulle se on aika vaikeeta ku mä oon niin hirveen rakastunu siihen. Ja se taas pelkää tunteitaan tai jotain.. tiedän kyllä et se pitää musta mut jostain syystä sitä ahistaa et mitä mun ny pitäs tehä?
Liiasta jahkaamisesta tulee vain väärinkäsityksiä.
Voi luulla, ettei kiinnostakaan edes.
Voithan suoraan kysyä. Jospa vaikka sinä et ahdista vaan joku tilanne aiheuttaa ahistusta. Jos joku samanlainen tilanne on aiemmin aiheuttanut kipua ja ahdistusta. Ehkä hän pelkää osoittaa tunteitaan, koska ei usko, että mieheen voisi luottaa. Ja voi pelätä itse omia voimakkaita tunteitaan, mitä siitä seuraa.
Voisit vaikka ottaa hänen hellästi syliisi ja jutella siitä.
Enpä tiedä, nää tuli mieleen.
Sitäpä just epäilen et se pelkää omia tunteitaan tai mitä tästä voi tulla.... sillä on vähän vaikea irtautua... Ja tää on molemmille niinku eka kerta ku seurustelee niin ei se ainakaan oo sitä että se pelkää jotain mitä joku muu mies on sille ennen tehny... tosin se voi kyllä pelätä et sitä satutetaan koska sitä on kyllä ennen tapahtunu.... siis niinku loukataan... pitää vaan jotenki saada sen luottamus... Mut en haluis vielä yrittää ku meidän piti ottaa iisisti.... pitää kattoa... hohhoijaa...
Mustakin on eron jälkeen tuntunut että olen yksin syyllinen siihen että nainen vaihtoi parempaan. Koita välttää itsesi syyttämistä mikäli mahdollista. Siitä ei seuraa kuin masennus, etkä opi oikeasti mitään koko asiasta.
Mitä sanottte?? Tietenkin ette voi hänen puolestaan puhua mutta miltä näyttää?? Eikö se ole huono merkki jos hän on epävarma tunteistaan?? Kuitenkin haluaa jatkaa mun kans olemista mut seurustelusta breikkiä.... eli mitä sanotte?? En tiedä miten se ny auttaa kuulla mitä sanottavaa teillä on ku se ei muuta mitään mut haluan vain kuitenkin kuulla sen onko minulla yhtään toivon kipinää?? =(
Minä itse arvostaisin naista joka sanoo heti ja suoraan että on epävarma tunteistaan, eikä pelaile selkäni takana.
Vaikea on sanoa, mitä nainen ajattelee tuossa tilanteessa. Saattaapi hyvin olla että hän ihan oikeasti tarkoittaa mitä sanoo. Toisaalta hän voi vaan hakea oikeutusta muiden kanssa makaamiselle. Kuka näistä tietää.
Sinun kannattaa viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttösi kanssa. Ole hänelle mieliksi, vie leffaan tai syömään. Kunhan saat hänet iloiselle tuulelle. Uusi liikuntaharrastuskaan ei välttämättä olisi pahitteeksi, jos ettei aikaisemmin moista ole harrastaneet. Äläkä tyrkytä seksiä, kyllä nainen varmasti osaa vihjata jos hän sitä haluaa :)
Nämä ovat tietysti vain minun mielipiteitä. Ihmiset ovat erilaisia.
Tuota tuota ei se ny ainakaan kenenkään muun kans mee sänkyyn hyppeleen ku se ei oo koskaan ollu kenenkään kans ennen mua.... ja ei mekään olla harrastettu seksiä.... enkä haluakkaan ainakaan vielä näin aikaisessa vaiheessa!!
itse olen aikalailla samanlainen kun tyttösi.. suhteeni loppui erääseen mieheen kun en ollut varma tunteistani.. tai pelkäsin.. jätin hänet moneen kertaan mutta hän aina sai suostuteltua minut takaisin.. nyt viimeisen kerran hän ei jaksanut enää.. juuri kun sain omat tunteeni järjestykseen, tajusin kuinka onnekas olin että hän oli mun.. niin hänen tunteensa muuttui.. tästä lähtien pitäisi olla ystäviä.. mutta on niin paha olo ja olen todella vihainen ittelleni noista tunne sotkuistani.. pointti on se että koita saada tyttösi vakuuttumaan, ei tämä ole vielä lupaus avioliitosta vain kaksi ihmistä jotka rakastavat toisiaan ja haluavat viettää aikaa yhdessä.. mä pelkäsin sitä et totun liikaa häneen päädymme naimisiin ja kadumme koska hän ei ollutkaan se oikea minulle.. luulenpa että tyttösi miettii vähän tuohon suuntaan.. sillä nuoriahan tässä ollaan ei pitäisi jämähtää ensimmäiseen seurustelu kumppaniin.. no minä en jämähtänyt.. mutta olisin sittenkin voinut olla valmis sitoutumaan rakkaani kanssa.. älä sinä päästä sitä tyttöä menemään.. anna aikaa hänelle ja rohkaise häntä.. elämä on elämistä varten!!! kyllä sulla toivoa siis on.. mäkin sitoutumis kammonen sain rakkaani tuella ja rohkaisulla pois.. enpä tiedä kuinka pahat traumat nyt sain:(
Kiitos rohkaisusta =) Niin sitähän se just on ku se pelkää sitoutumista ku on aina ollu vähän semmonen yksinäinen tyyppi... tai siis tykkää olla omissa oloissaan.... kyl mä sen oon nyt vähäll funtsimisella tajunnu et enhän mä voi tietää onko se se oikea mut haluaisin yrittää koska meillä on aina niin kivaa yhessä =) Mut mitä niinkö mun pitäs nyt tehdä?? Odottaa vähän aikaa ja kysyä sit joskus vai mitä?? Miten voin vakuuttaa hänelle et otetaan rauhallisesti ilman et koko ajan paasaan sitä???
Niin eli miten tuen ja rohkaisen häntä ilman painostamatta häntä??? Ja ei ollut kyllä aikomuskaan päästää häntä menemään mutta jossei hän sitten lopulta haluakkaan olla mun kans niin sittenhän en voi sille mitään.... mut nyt kyl tuntuu siltä et vois tapahtua jotain mut meidän piti ottaa ny iisisti niin en puhu asiasta ainakaan vielä....
mulla on melkein sama tilanne, tutnuu hirveen pahalta....en tiä yhtään mitää mikä auttais, mutta musiikki ainakin rauhoittaa mua, ja samoin uusien biisien kirjoittaminen