Sibbe Sibelius kunniaan!

JA sitten täytyy kehua myös muun musatyylin suomalaisia suuria nimiä, kuten Juice, K.Röyhkä, Hector, Kassu Halonen, A.Raninen, Mårtenson, R.Lehtinen ja vaikkapa bändi nimeltään Hassisen kone, joka edustaa mulle semmosta uuden aallon ja taiderokin suuntausta ja missään tapauksessa ei voi unohtaa progebändejämme kuten Tabula rasa ja Wigwam.
Dingon porukka teki suuria biisejä, sillä sävellykset olivat melankolisia ja hakivat aika suuria linjoja paikoin.
Kolmas nainen aikuisrokin pioneeri, jolla tasaisen tappavaa matskua ja osasivat myös yllättää.

Ei sovi unohtaa YUP;ta ja CMX;ää, jotka mun kirjoissani maailman parhaimpia yhtyeitä.

Musiikissa hyvyys ei johdukaan siitä, mitä genreä se edustaa.
Moni väittää, että klassinen on parasta, koska se on haastavinta, mutta esim jazz on haastavaa, samoin proge.
Punk on helpomaa, mut sekin omalla tavallaan vaikeaa kuten rockn roll, koska ne on niin helppoja ollakseen vaikeita.
Niihin on vaikea keksiä mitään uutta.
Olen aina pitäny jenkki-brittirokkia kaupallisen kuuloisena ja kornina, jossa vokaaleja vain huudetaan.
Ja nykypop on niin pinnallista ja muovimaista.

Niin no,jazz on haastavaa sikäli,että siitä on vaikea löytää mitään yleisiä musiikillisia arvoja.
Ja proge pyrkii sinne,missä muut jo ovat.

Toisinsanoen kirjoitti:

Niin no,jazz on haastavaa sikäli,että siitä on vaikea löytää mitään yleisiä musiikillisia arvoja.
Ja proge pyrkii sinne,missä muut jo ovat.

Ai, että ei olis musiikillisia arvoja????

Trio toykeat [ 1995]Jazzlantis 5. Banana republic
https://www.youtube.com/watch?v=YM9iehck940