Minkä ikäisenä menee toivo, ettei enää löydä naista / mahdollisuudet lähes olemattomat? Naisille kokemaon mies on turn-off. Missä on raja, jos ei ole seurustellut vielä 17, 20, 25, 30 - vuotiaana? Jos ei ole nuorena kelvannut naisille niin ei kyllä sitten vanhempanakaan enää kelpaa.
Missä iässä viimeistään löydettävä nainen?
missärajat
25446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jos ei ole koskaan seurustellut, mutta on käynyt kuitenkin treffeillä silloin tällöin, niin ei ole mielestäni mitään ikärajaa. Silloin ei ole vain löytänyt sitä oikeaa vielä. Jos ei ole ollut edes treffeillä koskaan naisen kanssa, sanoisin että yli kolmikymppisenä alkaa vaikuttamaan aika epätoivoiselta. Silloin vaihtoehdoksi jää itsensä muuttaminen kokonaan tai ihmeen tapahtuminen.
Entä jos ei ole seurustellut, on käynyt treffeillä, mutta ei ole kelvannut yhdellekään. Niin silloin kyse ei ole siitä ettei ole löytänyt sitä oikeaa. Tietysti jos on ollut vaan nirso naisten suhteen, niin voi vielä jonkun löytää.
Ei siinä asiassa mitään absoluuttista ikärajaa ole olemassa. Tosi asia kuitenkin on että joistakin pojista näkee jo 13-vuotiaana tai nuorempanakin etteivät he koskaan tule saamaan naista. Yläasteelle siirtyminen on tässä suhteessa yleensä ratkaiseva ja paljon kertova vaihe; jollei tytöt 13-vuotiaana eli siinä iässä jolloin seksuaalinen kiinnostus normaalisti herää molemmilla sukupuolilla ole kiinnostuneita pojasta niin tuskin sitten sen paremmin 35-vuotiaanakaan.
Itselläni kun aikoinaan tuli 35 vuotta täyteen ilman minkäänlaisia naiskokemuksia, oli fiilis, että juna on mennyt.
Nyt ikää 37 eikä mikään ole muuttunut. Edelleen kaikki kokematta.
Silti salaa haaveilen, että löytäisin naisen ja perustaisin perheen, vaikka tajuan, että se on itsensä pettämistä.
Ironista, että parikymppisenä kuvittelin löytäväni naisen aivan helposti. Niinpä en edes stressannut asiasta, vaikka jokaisen parikymppisen tavismiehen nimenomaan pitäisi etsiä etsimällä elämänsä naista. Viimeistään 25-vuotiaana pitäisi kokea ensimmäinen parisuhde. Myöhemmin se on entistä vaikeampaa.
Sitä ei voi kuin ihmetellä, kuinka helppoa Suomessa on jäädä totaalisen yksin.
Et jää totaalisen yksin jos olet tavis nainen. Tavis miehiä sen sijaan löytyy, jotka jäävät totaalisen yksin.
Suomessa nainen saa aina miehen. Ihan sama millainen sotanorsu tai riivinrauta nainen on, aina saa miehen.
Naisilla on helppoa, koska vapaita miehiä on pilvin pimein. Toista se on miehillä, vapaita yli 25-vuotiaita naisia ei löydä helposti.
mistä hitosta tää keksitty että nainen saa aina miehen? ja ei kai sitä rakkautta voi väkisin pakottaa?
Hyvä kommentti. Noin se juuri miehellä niin helposti menee. Ei sitä tule ajatelleeksikaan että 20v pitäisi jo olla jotain vakiparisuhteen tapaista, ja etttä jos ei ole niin sitten ei perästäkään enää mitään ole ellei joskus 3-kymppisenä lähde jonkun muiden miesten jätöksen ja ehkä vielä vähän itseään vanhemmankin naisen kanssa olemaan. No tämäkin siinä sitten helposti jää kun ei sellaisten kanssa mitä siinä vaiheessa enää saatavissa on viitsi alkuunkaan lähteä olemaan, eihän niistä sellaisista naisista sitten enää mitään n.s. elämänsä naiseksi olisi eikä edes lapsia ja perhettä näiden kanssa voisi saada, ja loppuelämä sitten helposti meneekin jo siinä saman tien samaa rataa näiden asioiden suhteen.
Kyllä tuo nimen omaan nyt yli kolmekymppisenä mietityttää. Nuorempana jäi naiset kokamatta ja saamatta. Nyt olisi sitten jämämiehen paikkoja vapaan enää.
Jos ei ole nuorena seurustellut ja harrastanut seksiä, niin se on sama kuin olisi yksi tärkeä osa elämästä jäänyt kokonaan elämättä. Sitä ei saa enää koskaan takaisin. Ei ole sama asia olla vahemmalla iällä yksinhuoltajan ja toisen miehen lasten elättäjä. Tai siirtyä heti vuoden tai kahden sisällä peheen isäksi kokematta riittävästi seurustelua ilman lapsia. Tai sitten saada sitä vanhempaa naista, joka on juoksunsa juossut (muiden miesten kanssa). Ei peliin kannata välttämättä enää ryhtyä, jos ei ole siihen ennenkään päässyt.
35 v on raja jos ei ole löytänyt kumppania niin ei se sitten löydy koskaan. Naisia se ei koske koska niille kelpaa ihan kuka jännämies tahansa vaikka mummo iässä.
Naisena vastaan, että on epäilyttävää jos siinä 30 tuntumassa ei ole ollut mitään naiskontakteja. Sitä ennen jos on käynyt treffeillä ja on edes jonkinlaista kontaktia naisiin ollut, kaikki on vielä ihan hyvin. Mutta jos ei ole ollut yhtään mitään (pussailua, treffejä, naispuolisia kavereita...) ennen 30 ikävuotta, niin sit alkaa olla aika ruveta ihmettelemään sitä.
Naisena tuskin ymmärrät, miten vaikeaa tavismiehelle on päästä edes treffeille. Naisille ei riitä, että olet ihan kiva ja sinulla on asiat kunnossa. Sinun on oltava "jännä".
Voisitko vielä kertoa, mikä siinä on ihmetystä tai negatiivisia ajatuksia aiheuttavaa?
Jos käyt 30 vuotiaan miene kanssa treffeillä ja toteat että hän on mukava mies ja sopisitte toisillenne ja tahtoisit seurustella hänen kanssaan. Niin miksi ihmeessä pitää miettiä ettei hän käy sinulle sen takia kun on kokematon? Vai vaikuttaako se asiaan ettei voi tehdä kavereita kateelliseksi kun mies ei ole muille kelvannut? Onko se vähän noloa olla sellaisen miehen kanssa? Mitäköhän ne kaveritkin ajattelee? Älä vaan ihmeessä tee omia päätöksiä.
Kokemattomuus sinänsä ei ole se ongelma, vaan se syy, miksi mies on alunperinkin pudonnut kelkasta. Siihen on oikeasti ollut syy miksei se mies ole kelvannut aikaisemminkaan naisille. Jos se syy ei ole poistunut, ei se tule poistumaankaan eikä mies tule kelpaamaankaan ellei tee jotain tosi radikaalia muutosta. Harva tekee sitä muutosta vaan jää odottelemaan, jotain mitä ei koskaan tule.
Eli jos ei ole ollut mitään normaalia kontaktia naisiin alle 30 - vuotiaana, niin sitten ja vähän äkkiä selvittämään syy ja tekemään asialle nopeasti jotain.
Ei ole ikärajaa. Sitten vasta kun elintoiminnot on lakanneet on vaikeaa, mutta sittenkin voi jatkaa hommaa astraalitasolla.
Viimeistään 25-vuotiaana pitäisi olla jonkinlainen suhde.
Enpä tiedä onko mitään tiettyä ikärajaa, miehillä etenkään. Naisilla ikävä kyllä on parasta ennen päivämäärä lastenhankinnan suhteen. Toisinsanoen, jos haluaa omia lapsia, mitä vanhemmaksi tulee, sitä suurempi ikäero on sinulla ja hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Miehillä perhehaaveet kannattaa haudata ihmisestä ja kunnosta riippuen 50 - 60vuotiaana. Sitten voikin keskittyä etsimään mukavaa leskirouvaa, jonka kanssa jakaa aktiiviset eläkevuotensa.
Toivoa on niin kauan kuin henki pihisee. Sukulaiseni löysi rakkauden vasta ollessaan jo hieman yli 60v.
Erinis oli mielestäni oikeassa.
Erityisesti naisten tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää ettei ilman naista jäämiseen tarvita niin paljoa. Nuorempana kysyntä on naisilla eri luokkaa, ja pitää mennä pitkälle yli kolmen kympin ennen kuin ollaan tasoissa. Lisäksi on se dilemma että yleensä miehen pitää tehdä, suorittaa ja viihdyttää. Ei riitä että "vain on" mies.
Sitten tullaankin semmoiseen tilanteeseen että yli 30v kokemattomien miesten porukka on monenkirjavaa. On vakavia mielenterveysongelmia, täydellistä sosiaalisien taitojen puutetta, ja sitten meitä varmasti hyviä miehiä sille jollekin. Eli perusasiat kunnossa, mutta koska se peli/vietteleminen jäi oppimatta ja lähestyminen oli kaverillista, ei syntynyt maagista kipinää. Nyt kun olen harjoitellut flirttiä ja lähestynyt rohkeammin pahat mielessä, on itsekin hämmästynyt miten suuri ero on. Enkä ole ainoa, foorumilla on ainakin yksi käsittääkseni johtavassa asemassa ollut/oleva mies joka myös oli täyskokematon yli kolmekymppiseksi.
35v taitaa olla se ikä jonka jälkeen on hankalaa tehdä isoja muutoksia. Minulle 35 on ollut paras ikä toistaiseksi. Olen saanut muutamia lähestymisiä naisilta (20-45v) ja minut noteerataan jopa potentiaalisena miehenä. Itsevarmuutta ikä on tuonut lisää, ja vähän nuorempiin selvästi vetoaa kun on elämänkokemusta vaikka seurustelukokemus puuttuukin. Mutta taustalla on paljon opittua, työssä ja opinnoissa kun tapaa ihmisiä ja sentään näkee miten rakastavaiset käyttäytyvät. Jos elämä on sitä että ollaan aina kotona, ei ole kavereita eikä ymmärretä mitään naisista, niin kyllä sitten on isompi haaste edessä.
Olen minäkin huomannut että iän myötä on arvostus ja markkina-arvokin vähän noussut.
Nyt olen ehkä jollekin naisille järkivalinta, kun olen opiskellut ja hankkinut hyvän työpaikan. Pääsen siis aisuriksi. Jee!
Miehille ei periaatteessa ole yläikärajaa. Mies voi käytännössä aina seurustella ja saada - noin teoriassa. Naisille sen sijaan tulee ns. no can do tuossa 40:n korvilla, jos ei ole vielä aviossa tai suhteessa.
Tai kyllä, nainenkin saa, mutta joko yli kuusikymppiseltä suomalaiselta tai sitten from deep south.
Ei tietenkään ole mitään ikärajaa.
Jos onnistuu elämään ikävuodet 25-30 ilman minkäänlaista vakavempaa ihmissuhdetta, hyvin suurella todennäköisyydellä elää koko elämänsä yksin. Koskee kumpaakin sukupuolta.
Tuntuu että kaikille elämä on vaan joku kilparata että kuka ensimmäisenä maalissa, ja kaikki tehdään niinkuin muutkin tekee. Tietyt asiat pitää olla tehtyinä tietyssä iässä jne muuten olet outo. AJATTELE omilla aivoillasi äläkä kulje muiden polkua, vaan omaasi, NIIN!!!