Pettäjän ajatuksia..

Miksi asioita osaa arvostaa vasta kun ne menettää.. Olemme olleet poikaystäväni kanssa yhdessä kaksi vuotta, matkaan on mahtunut kaikenlaista: iloa, surua, masennusta, sairauksia, onnea, epäonnea. Enemmän kuin mitä kahteen vuoteen toivoisi.

Takanani on kolme huonoa suhdetta, jossa olen joutunut kaikissa petetyksi. Ensirakkaudellani oli avovaimo, toinen petti minua bändikaverinsa kanssa ja kolmas exänsä kanssa. Isäsuhteeni lapsuudessani on ollut todella heikko. Toisinsanoen minun on vaikea tuntea itseni hyväksytyksi ja pelkään tulevani satutetuksi. Kuva miehistä on todella huono.

Ensimmäisenä syksynä pian yhteen muuton jälkeen minulla oli paha masennusjakso, jonka lisäksi kärsin myös useista gynekologisista ongelmista, jonka vuoksi emme voineet harrastaa seksiä. Läheisyys katosi, en päästänyt häntä lähelleni, kaikki oli ilmaa, seksi lähinnä ällötti. Kun vihdoin pääsimme näistä ongelmista ja seksi alkoi sujua, elämäntilanne on ollut todella haastava. Poikaystäväni on valmistellut lopputyötään, sekä sen jälkeen ollut työttömänä. itse olen siirtynyt opiskelijasta työelämään ja pohdiskellut elämän suuria kysymyksiä, tätäkö tämä on seuraavat 40 vuotta. Tarvitsen elääkseni toivoa tulevaisuudesta sekä varmistaen turvallisuuden tunteen, että tällä suhteella on jokin merkitys. Poikaystäväni ei useinkaan puhunut tulevaisuudesta.

Kaikki tämä kulminoitui lopulta siihen, että työni kautta tapasin ei niinkään ulkoisesti viehättävän henkilön vaan siten, miten hän oli menestynyt elämässään. Vaihdoimme numeroita ja sovimme, että ehkä tapaamme. Lopulta emme tavanneet, mutta poikaystäväni sai tietää hänestä. Tämä henkilö jäi, mutta tämä "kokeilu" ei ollut minulle vielä riittävää, sillä en tiennyt mitä haluan elämältäni, olin epävarma itsestäni sekä suhteestamme, joten halusin kokeilla viehätysvoimaani. Päädyin tietoisesti tuntemattoman miehen kanssa sänkyyn.

Nyt olen siis pettäjän roolissa. Vasta kuukausi tapahtuman jälkeen ymmärrän, mitä olen mennyt tekemään, omakohtaiset muistot palaavat mieleen. Olen pilannut meidät. Olen pettänyt poikaystäväni. Olen pettänyt itseni. Ihmisiä tulee ja menee, mutta menetinkö nyt jotain sellaista, mitä on erittäin vaikea löytää uudelleen? En nähnyt millainen ihminen on kanssani. En osannut uskoa hänen hyvyyteen sekä rehellisyyteen. En voi sanoin kuvailla ikävääni ja sitä kuinka pahoillani olen. Vannon, että petetyn roolissa oli paljon helpompi olla.

Oloni on aivan tyhjä. Tein itse sen, mitä olen eniten pelännyt. Mitä voisin tehdä korjaakseni kaiken? Häpeä ja menettämisen pelko ei salli minun kertovan todellisista tunteistani miehelle, sillä tiedän, että hän on pettämisen suhteen ehdoton.