Miksi eroaminen on niin vaikeaa?!

Järki sanoo lähde, tunneside sanoo älä lähde. Tämmöistä tämä ihmiselämä on.. roikutaan jossain, ihan kenessä vaan, kunhan jossain :)

Kyllä sen sitten tietää kun on aika lähteä!

Olen ollut nyt melkein puoli vuotaa sinkkuna kun 7 vuotta kestänyt suhteeni päättyi. Mies oli asiassa aloitteellinen. Meillä oli joku vuosi sitten miehen aloitteesta lyhyt ero (n. viikon) mutta päätettiin palata yhteen. Vaikka mies oli erossa aloitteellinen olin itsekin miettinyt että onko tämä se ihminen jonka kanssa haluan olla vielä 10 vuoden päästä. Tuntui oudolta tajuta että en pysty kuvittelemaan meitä yhdessä. Meillä ei isoja ongelmia ollut, mutta molemmilla oli tyytymättömyttä, mutta eri asioissa. Kun ero sitten tuli, en itkenyt sitä kuin kerran ja sen jälkeen on ollut helppoa. Meilläkään ei ole lapsia, joten asiat oli helppo järjestellä. Eniten ihmetytti oma "kylmyyteni" eron jälkeen. Olin luullut että itkisin ja hajoilisin ym., mutta ei mitään. Olin kai käsitellyt asian valmiiksi.

Olen erosta oppinut että yhdessä ei kannata jatkaa jos ero on jo nostettu esille, silloin on jo jotain oikeasti vialla. Itse en ottanut eroa puheeksi koska pelkäsin yksinäisyyttä ja vaikka ja mitä. Nyt olen paljon onnellisempi kuin pitkään aikaan. Me emme vaan enää tehneet toisiamme onnellisiksi. Uskon että olisit onnellisempi yksin, et sinä sitä eroa muuten miettisi.

Heippa.
Mä oon ollut suhteessa nelisen vuotta. Meilläkin suhteen ensimmäiset puoli vuotta oli lähinnä seksiä. Suhteen aluksi mies kohteli mua tosi huonosti, enkä ole vieläkään pystynyt antamaan anteeksi..Viimeiset kaksi vuotta on mennyt todella huonosti, lähinnä vaan tapellaan koko ajan. Hyviäkin hetkiä on, tosin harvoin, ja ne saa aina jatkamaan.
Mietin eroa lähes päivittäin, mutten siltikään saa aikaiseksi tehdä sitä lopullista päätöstä.
Suoraan sanottuna mua pelottaa eron jälkeen tuleva yksinäisyys. Ei olekaan enää sitä ihmistä joka jaksaa kuunnella mun turhanpäiväisiä juttuja, edes välillä. Ystävätkin on tässä matkanvarrella jääneet kokonaan.
En vaan näe meitä yhdessä vanhana, joten todella tyhmää tavallaan tuhlata molempien aikaa tälläisessa huonossa suhteessa. Mut ei se siltikään ole mikään helppo juttu erota. Enpä olisi ennen tätä suhdetta uskonut että tyydyn tälläiseen suhteeseen..
Mutta uskon kuitenkin että se ero tulee jossain vaiheessa, sitä voi pitkittää vielä vuosillakin mutta jossain vaiheessa se tulee kuitenkin eteen.Siks tuntuu että nyt ois vaan pakko toimia.

Sori sekava kirjoitus!:)