Jos meillä olisi ideaalinen suhde jossai kumpikaan ei olisi heikoilla tai epäilisi varsinaista petosta niin kylä ei pelättäisi uskottomuutta mutta koska meillä on näitä pelkääjiä joka lähtöön jotka ovat mustasukkaisia, epävarmoja, läheisriippuvaisia, huonoitsetuntoisia (itsekin kuulun jouukkoon) niin pelätään niin pirkaleesti sitä uskottomuutta!!
Olisipa meillä kaikilla ideaalinen itsevarmuus niin ei pelättäisi jotain uskottomuusmörköä!
Olisipa meillä kaikilla ideaalinen itsevarmuus niin ei pelättäisi jotain uskottomuusmörköä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joo, näinhän se on, periaatteessa. Ei ehkä noin virtaviivaista sittenkään.
Itse olen nimittäin pelännyt ex-mieheni mahdollista uskottomuutta aikoinani enemmän kuin mitään. Vuosien varrella, lapset saatuani, pelko helpotti. En ollut enää niin nuorikaan, yli kolmenkymmenen. Yli kymmenen vuoden kärsimys silti. Mutta mitä sitten tapahtuikaan? Olin tullut varmemmaksi. Enkä vähiten sen vuoksi, että olin ex-miehen töiden vuoksi vastuussa kaikesta, omien töiden lisäksi lapsista ja kodista. Minulta hoitui fillareiden renkaiden paikkaukset sun muut pienremontit. Alkujaan puhuin miehelle, että kaipaan enemmän perhe-elämää, aikaa parisuhteelle. Ei onnistunut. Mies lopulta, suuresta vastustukseni huolimatta, päätyi tekemään töitä ahtaasta kodistamme käsin. Eikä aikaa silti riittänyt pieniinkään kotitöihin eikä perheelle. Löysinkin itseni yllätyksekseni toivomasta, että mies lähtisi edes vieraisiin. Mitä tekee miehellä, joka ei tee mitään, mutta on aina paikalla, olematta läsnä? Uskottomuuden pelkoni oli tehnyt täyskäännöksen.
Uskottomuusmörköä kannattaa pelätä vain, jos se haittaa omaa ja kumppanin elämää. Itseäni häiritsi ihan hermostumiseen asti. Lopulta ajoin sen pois tietoisesti muuttamalla ajatteluani. Olipa helpotus.