Nykyään kun puhutaan näistä mystisistä kemioista ja kipinöistä, jotka etenkin naisille ovat hyvinkin oleellinen asia, kun uuteen mieheen tutustuvat, ja nykypäivänä hyvin hyvin moni tutustuminen onkin tyssännyt juurikin näiden kemioiden ja kipinöiden puuttumiseen. Se osapuoli joka määrittelee että onko niitä, niin usein miten on nainen.
Mutta miten oli ennen vanhaan? Puhuttiinko silloinkin kemioista ja kipinöistä? Ei taidettu puhua, mitä olen ollenkaan menneiden vuosikymmenten pariutumiskulttuureista perillä. Silloin on kelvannut naisillekin se tavallinen naapurin Matti, kunhan hän on ollut vain rehti työmies, eikä siinä olla taidettu juuri kipinöitä ja kemioita miettiä. Silloin on myös tutustumiset tapahtuneet lavatansseissa ja seurojentaloilla, ja yhteydenpidot hoidettu kirjeillä ja lankapuhelimilla. Ei ole ollut tietoakaan nettideiteistä, somesta, chateista ym, joten tutustuminenkin oli haastavampaa. Jotenkin tuntuu muutenkin, että nämä nykyisin paljon puhutut kemiat ja kipinät ovat 2000 -luvun juttuja, jotka ovat nykyaikana pariutumiskulttuurien ja mahdollisuuksien muuttuessa tehneet pariutumiset vain entistä vaikeammiksi menneisiin vuosikymmeniin verrattuna.
Mutta miten oli ennen vanhaan? Puhuttiinko silloinkin kemioista ja kipinöistä? Ei taidettu puhua, mitä olen ollenkaan menneiden vuosikymmenten pariutumiskulttuureista perillä. Silloin on kelvannut naisillekin se tavallinen naapurin Matti, kunhan hän on ollut vain rehti työmies, eikä siinä olla taidettu juuri kipinöitä ja kemioita miettiä. Silloin on myös tutustumiset tapahtuneet lavatansseissa ja seurojentaloilla, ja yhteydenpidot hoidettu kirjeillä ja lankapuhelimilla. Ei ole ollut tietoakaan nettideiteistä, somesta, chateista ym, joten tutustuminenkin oli haastavampaa. Jotenkin tuntuu muutenkin, että nämä nykyisin paljon puhutut kemiat ja kipinät ovat 2000 -luvun juttuja, jotka ovat nykyaikana pariutumiskulttuurien ja mahdollisuuksien muuttuessa tehneet pariutumiset vain entistä vaikeammiksi menneisiin vuosikymmeniin verrattuna.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Odotukset parisuhteelle ovat muuttuneet. Ennen perhe, suku ja lapset olivat osa hengissä pysymisen strategiaa, kun ei ollut sosiaaliturvaa. Oli siis paljon tärkeämpää löytää puoliso. Niinpä sitten kelpuutettiin pakon edessä vähän vähemmän mieluisakin.
Jos joku ätmi oikeasti haikailee moisen perään, lihavia ja vähemmän viehättäviä sinkkuäitejä lienee tarjolla. Vaan kun ei kelpaa ja leukoja vain louskutetaan.
AMEN
Niin, AP on osttain oikeilla jäljillä mutta ei sittten kuitenkaan.. aikoinaan siis ihmiset ovat joutuneet elättämään itsensä oikeasti fyysisellä työllä ja lapset tehtiin nuorena joten kumppani oli löydettävä jo nuorena.Asiaa varmasti toisaalta helpotti se että lapset oli yleensä hyvinkasvatettuja eikä ollut tälläistä "minä-minä" kultuuria vaan toinen otettiin oikeasti huomioon.Kipinöitä toisin sanoen syntyi paljon helpommin kuin tänäpäivänä.
Tästä tulen päätelmään että kipinöitä on aikoinaankin toivottu mutta jolleii ole syntynyt, olllaan menty vain yhteen jotta oltaisiin yhteiskunassa mukana.
Se mikä tekee tämän pariutumisesta niin saakelin vaikeaa, on ihmiset itse.Monella on itsekäs, ja omahyväinen ajatusmalli siitä mitä minä teen/toimin ja että toisen on hypittävä toisen pillin mukaan. Lisäksi on sotkettu mukaan pinnallisia vaatimuksia kuten koulutusta, tulotasoa, ammatteja yms. Nykyään tuntuu että monet hakevatkin enemmän näyttelynukkea suvulle kuin oikeasti sydänystävää jonka kanssa olisi oikeasti hyvä olla.Ihmiset on unohtaneet sen lähtökohdat mitkä tekevät onnellisiksi; Toisesta aidon välittämisen ja kiinnostumisen, ilman pinnallisia ja materiaalisia lisiä.
Itse siis olenkin sitä mieltä että tarvittaisiin enemmän kipiöitä ja tunnetta joka tulee ihan vain toisen läsnäolosta - ihan siitä kuka ihminen on omassa itsessään.
Olet oikeassa. Ja jos vielä vanhempia haluat muistella ja vertailla, niin mene vaikka rautakaudelle, jossa ei varmasti kemioista puhuttu mutta uskompa, että silloinkin niitä joko oli tai ei kahden ihmisen välillä.
Tuo kemia on uskomaton juttu. Silloin kun sitä on, se ei minnekään häviä. Kyselepä pariskunnilta jotka ovat olleet vuosia yhdessä ja vielä viihtyvät keskenään ja seksikin maistuu. Kaiken takana on yhteensopiva kemia.
Aloittajan haikailemina aikoina myös miehet osasivat tyytyä siihen, että seksi on vähäistä, ja loppuu keski-ikää lähestyttäessä kokonaan. Tuohan on ihan luonnollista silloin, kun kemiat ja kipinät puuttuvat suhteesta, ei vaan yksinkertaisesti huvita.
nykyään vaihdetaan onneksi aina nuorempaan, jotta pesänsaanti jatkuu.
Mutta aloittajan haikailemina aikoina se ei ollut mahdollista.
Kyllä sitä kemiaa ja kipinöitä oli ennenkin, ei siitä vain puhuttu niillä nimillä. Ja silloin ei niin vain voinut aina mennä sen tunteen perässä, vaan järkiliitot olivat hyvin tavallisia. Niin kuin jo sanottu, oli kenties pakko ottaa mies kun siihen painostettiin ja vieläpä pakotettiin enemmän tai vähemmän ottamaan joku tietty. Siinä sitä menit naimisiin vaikka olisit ollut lesbo. Eikä silloin tietenkään lesboistakaan puhuttu, vaikka niitäkin oli ihan yhtä hyvin kuin nykyisinkin. Osa naisista vain oli omituisia vanhojapiikoja jotka elelivät toisen vanhanpiian kanssa yhdessä ;) tai sitten olit miehen kanssa ja seksi oli kamalaa pakkopullaa kun ei ne miehet vain viehättäneet yleensäkään. Sama pätee tietysti miespuolisiin homoseksuaaleihin.
Ja jos nyt vain heteroistakin puhuttaisiin niin tosiaan sanoisin että sellainen puolet liitoista solmittiin aika lailla järkipohjalta. Voihan siinä joskus ollut käydä niin että lempikin leimahti, muttei läheskään aina. Turha teidän nykyajan vanhojenpoikien on romantisoida entisaikoja, ei sitä siloinkaan joka pojalle riittänyt tai sopinut ihana reipas nuori koskematon kaunotar vaan joutui ottamaan sen naapurin vähämielisen rujon piiaksikaan kelpaamattoman. Ja oli niitä vanhojapoikia silloinkin, varsinkin jos ei ollut varallisuutta eikä minkäänlaista statusta, eli oli pudonnut sinne loissakin joukkoon. Rumempi renkipoika saattoi jo naisen saamisesta unelmoidakin realistisesti, mutta ei se nainen mikään sutkakka tai riski kaunotar ollut.
Ajatelkaapa, silloin jos riiasit jotakuta, sen kanssa oli vähän niin kuin pakko olla sitten ja mennä naimisiin, jos vain molempien vanhemmat asiaa puolsivat. Ei silloin päässyt kunnolla tutustumaan, ellei tuntenut lapsesta asti toista. Kyllä se nykyisin on hyvä, kun voi itse päättää ja tavata ja valita... paitsi tietysti niille joilla oletukset ja toiveet ovat liian kaukana mahdollisuuksista. Eiköhän sellaisia ollut aikanaan ennenkin, kyllä heidätkin pudotettiin maanpinnalle. Konkreettisemmin senkin pystyi silloin tekemään kuin nykyisin nettimaailmassa, kun kukaan asianosainen ei näitä vastauksia juurikaan lue saati sisäistä.
Ei kuse koirat kintuille, kun menee järkiavioliittoon ja hoitaa asiansa Vaikka muut kusettaisivat, niin pää kestää. Se on niin, että, jos rahat loppuvat, loppuu rakkauskin. Katsotaan kenen pää kestää?