Yritän selittää tätä tilannetta itselleni, joten kirjoitan ajatukseni tänne, vaikka vähän pelkään, millaisia vastauksia tulee.
Olen nelikymppinen mies ja kolmen lapsen isä. Vaimoni on ollut kotona lähes koko avioliittomme ajan, hän on "hoitanut lapsia ja kotia". Lainausmerkit siksi, koska oikeastaan hän ei ole kotia hoitanut (se on aina kauhean sotkuinen, kunnes minä suutun niin paljon että siivoan) ja se lastenhoitokin on mennyt niin, että kaksi vanhempaa lasta olivat eskari-ikään asti päiväkodissa kokopäivähoidossa (vaimoni oli siis silti lähinnä kotona) ja nuorin, joka on nyt 2 ja puolivuotias, on ollut koko ajan kotona, mutta siitäkin ajasta minä olen ollut pitkällä isyysvapaalla. Teen usein töitä kotoa käsin voidakseni olla lasten kanssa ja auttaakseni kotona tarvittaessa.
Vaimoni on yrittänyt palata työelämään pari-kolme kertaa ja joka kerralla homma on mennyt puihin koeaikana, koska hän on riitautunut työpaikalla väärien ihmisten kanssa. Hän on lahjakas, mutta ns. luovalla alalla ja olen ajatellut, että sellaiset luovat ihmiset nyt vaan ovat vaikeita ja tuittupäisiä. Sen takia en ole viitisinyt välittää siitä, että vaimoni jatkuvasti vähättelee minun työtäni (tylsää paperinpyörittelyä yrittäjäpohjalta), vaikka se työ tuottaa minulle kuitenkin ihan hyvät vuositulot, joilla koko elämämme ja kaikki hankinnat on aina kustannettu. Maksan yksin talolainan, autot, ihan kaikki hankinnat joitain lasten vaatteita lukuunottamatta, jotka vaimoni ostaa. Pelkkiin päivittäistavaroihin ja ruokaan meidän perheellämme menee noin 1300 euroa kuukaudessa ja siis kokonaan minulta. Lapsilisät ovat aina menneet vaimolleni, mutta ei hän missään tapauksessa ole siitä rahasta puoliakaan lapsiin käyttänyt. Minun rahani ovat aina menneet melkein viimeistä penniä myöten perheemme "pakollisiin" menoihin.
Vaimoni "kyttää" menemisiäni. Hänen mielestään työaikani on "minun omaa aikaani", jollaista hänellä ei kuulemma ole, koska hän on kotiäiti. Hän motkottaa siitäkin, että kuskaan lapsiamme heidän harrastuksiinsa. Ilmeisesti minun pitäisi työt lopetettuani olla visusti kotona hoitamassa niitä tehtäviä, jotka hän on päivän aikana jättänyt tekemättä. Tällaisen typerän riidan ympärillä elämämme päivittäin pyörii.
Sitä en kuitenkaan jaksa hyväksyä, että olen huomannut vaimoni alkaneen purkaa jotain syvällä itsessään olevaa katkeruutta lapsiimme. Hän on ehkä katkera siitä, ettei ole voinut toteuttaa itseään haluamallaan tavalla, mutta se vihaa pursuava ja usein suorastaan pelottava karjunta, jonka hän kohdistaa pienimpäänkin lapseemme tämän kiukutellessa tuntuu ihan kauhean pahalta ja viimeisen vuoden aikana olen alkanut harkita avioeroa. Naivina toiveenani on ollut, että lapset jäisivät minulle.
Taloudellisesti en itse menettäisi oikeastaan mitään, koska jäisivätpä lapset minulle tai maksaisimpa elatusapuja, kuvio olisi rahankäytön osalta joka tapauksessa sama kuin se on ollut koko ajan: minä maksan kaiken.
Emme enää rakasta toisiamme, se näkyy ja kuuluu kauas. Vanhin lapsemme on 10 ja ymmärtää jo, ettei vanhemmat tule toimeen keskenään, eivät rakasta tai edes kunnioita toisiaan.
Minulla on ollut suhde erääseen naiseen. Pidän hänestä paljon ja arvostan häntä, hänen luonnettaan ja ahkeruuttaan ja olen rakastunut häneen. Hänen kanssaan ollessani käsitin vihdoin, että ihan toisenlaistakin olisi voinut olla. Se suhde on kuitenkin tauolla, koska tämä toinen nainen ei halua rikkoa perhettäni ja hän empii sitä, että minulla on lapsia. Ymmärrän ja surullisena ehkä joskus pitkin hampain hyväksynkin, etten ehkä saa sitä naista, vaikka eroaisin, koska "minulla on jo kaikki", niin kuin tämä ihmeellinen nainen on minulle sanonut.
Mutta ajatus avioerosta on silti kypsynyt siihen vaiheeseen, että pidän sitä väistämättömänä. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten vaimolleni erossa käy. Toivon, että hän onnistuisi saamaan osaamistaan vastaavan työpaikan ja kerrankin onnistuisi myös pitämään sen. Jos näin käy ja hän alkaisi olla omillaan, ehkä silloin voisin erota hänestä ja luottaa siihen, että hän pärjää omillaan.
Olen nelikymppinen mies ja kolmen lapsen isä. Vaimoni on ollut kotona lähes koko avioliittomme ajan, hän on "hoitanut lapsia ja kotia". Lainausmerkit siksi, koska oikeastaan hän ei ole kotia hoitanut (se on aina kauhean sotkuinen, kunnes minä suutun niin paljon että siivoan) ja se lastenhoitokin on mennyt niin, että kaksi vanhempaa lasta olivat eskari-ikään asti päiväkodissa kokopäivähoidossa (vaimoni oli siis silti lähinnä kotona) ja nuorin, joka on nyt 2 ja puolivuotias, on ollut koko ajan kotona, mutta siitäkin ajasta minä olen ollut pitkällä isyysvapaalla. Teen usein töitä kotoa käsin voidakseni olla lasten kanssa ja auttaakseni kotona tarvittaessa.
Vaimoni on yrittänyt palata työelämään pari-kolme kertaa ja joka kerralla homma on mennyt puihin koeaikana, koska hän on riitautunut työpaikalla väärien ihmisten kanssa. Hän on lahjakas, mutta ns. luovalla alalla ja olen ajatellut, että sellaiset luovat ihmiset nyt vaan ovat vaikeita ja tuittupäisiä. Sen takia en ole viitisinyt välittää siitä, että vaimoni jatkuvasti vähättelee minun työtäni (tylsää paperinpyörittelyä yrittäjäpohjalta), vaikka se työ tuottaa minulle kuitenkin ihan hyvät vuositulot, joilla koko elämämme ja kaikki hankinnat on aina kustannettu. Maksan yksin talolainan, autot, ihan kaikki hankinnat joitain lasten vaatteita lukuunottamatta, jotka vaimoni ostaa. Pelkkiin päivittäistavaroihin ja ruokaan meidän perheellämme menee noin 1300 euroa kuukaudessa ja siis kokonaan minulta. Lapsilisät ovat aina menneet vaimolleni, mutta ei hän missään tapauksessa ole siitä rahasta puoliakaan lapsiin käyttänyt. Minun rahani ovat aina menneet melkein viimeistä penniä myöten perheemme "pakollisiin" menoihin.
Vaimoni "kyttää" menemisiäni. Hänen mielestään työaikani on "minun omaa aikaani", jollaista hänellä ei kuulemma ole, koska hän on kotiäiti. Hän motkottaa siitäkin, että kuskaan lapsiamme heidän harrastuksiinsa. Ilmeisesti minun pitäisi työt lopetettuani olla visusti kotona hoitamassa niitä tehtäviä, jotka hän on päivän aikana jättänyt tekemättä. Tällaisen typerän riidan ympärillä elämämme päivittäin pyörii.
Sitä en kuitenkaan jaksa hyväksyä, että olen huomannut vaimoni alkaneen purkaa jotain syvällä itsessään olevaa katkeruutta lapsiimme. Hän on ehkä katkera siitä, ettei ole voinut toteuttaa itseään haluamallaan tavalla, mutta se vihaa pursuava ja usein suorastaan pelottava karjunta, jonka hän kohdistaa pienimpäänkin lapseemme tämän kiukutellessa tuntuu ihan kauhean pahalta ja viimeisen vuoden aikana olen alkanut harkita avioeroa. Naivina toiveenani on ollut, että lapset jäisivät minulle.
Taloudellisesti en itse menettäisi oikeastaan mitään, koska jäisivätpä lapset minulle tai maksaisimpa elatusapuja, kuvio olisi rahankäytön osalta joka tapauksessa sama kuin se on ollut koko ajan: minä maksan kaiken.
Emme enää rakasta toisiamme, se näkyy ja kuuluu kauas. Vanhin lapsemme on 10 ja ymmärtää jo, ettei vanhemmat tule toimeen keskenään, eivät rakasta tai edes kunnioita toisiaan.
Minulla on ollut suhde erääseen naiseen. Pidän hänestä paljon ja arvostan häntä, hänen luonnettaan ja ahkeruuttaan ja olen rakastunut häneen. Hänen kanssaan ollessani käsitin vihdoin, että ihan toisenlaistakin olisi voinut olla. Se suhde on kuitenkin tauolla, koska tämä toinen nainen ei halua rikkoa perhettäni ja hän empii sitä, että minulla on lapsia. Ymmärrän ja surullisena ehkä joskus pitkin hampain hyväksynkin, etten ehkä saa sitä naista, vaikka eroaisin, koska "minulla on jo kaikki", niin kuin tämä ihmeellinen nainen on minulle sanonut.
Mutta ajatus avioerosta on silti kypsynyt siihen vaiheeseen, että pidän sitä väistämättömänä. Olen kuitenkin huolissani siitä, miten vaimolleni erossa käy. Toivon, että hän onnistuisi saamaan osaamistaan vastaavan työpaikan ja kerrankin onnistuisi myös pitämään sen. Jos näin käy ja hän alkaisi olla omillaan, ehkä silloin voisin erota hänestä ja luottaa siihen, että hän pärjää omillaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Vaikuttaa siltä. että teidän olisi pitänyt mennä terapiaan jo aikoja sitten. Ongelmat eivät ratkea uskottomuuden avulla, sillä arki tulee jokaiseen suhteeseen ennen pitkää. Keskinäistä suhdetta pitäisi hoitaa niin, ettei arkinen lapsiperhe-elämä sotkuineen ja pikkukinoineen saa yliotetta niin kuin kuulostaa, että on käynyt. Molemmat ovat pettyneitä toinen toisiinsa eivätkä ole osanneet tukea toinen toistaan. Toinen naisesi on ollut viisas näkiessään sen, ettei uusperhesuhde kolmen lapsen kanssa ole kovin helppo kuvio, vaan edessä olisi monenlaisia haasteita.
Koet vastuuta vaimostasi ja lastesi äidistä, hyvä, eikö paras tie olisi nyt lähteä selvittämään asioita terapiaan?
Miten olette tehneet /sopineet että suhteenne on tauolla?Mitä tarkoitat sen toisen naisen osalta?Itse samassa tilanteessa ja jos toinen minulle kertoisi nämä asiat niin varmasti vaikuttaisi tähän naiseen ja tilanteeseen....Vaikka et lupaisikaan mitään.
Vastaus aloittajalta nimimerkille "beentheredonethat2".
Se "tauolla" on ehkä omaa toiveajatteluani. Olemme puhuneet asiasta ja olen sanonut haluavani tämän naisen, mutta hän puolestaan on sanonut, että tietyt asiat ovat hänelle liian suuri kynnys ryhtyä mihinkään pysyvämpään. Välillämme on suuria tunteita ja intohimoa ja aivan varmasti molemminpuolisesti, mutta en voi pakottaa toista. Tiedän omat tunteeni ja olen tehnyt ne selväksi, toivon, mutta en ehkä enää oikein usko mihinkään. Siinä sitä tauolla olemista.
No voi harmi. Itsellä tilanne meni toisinpäin.
Jos eroat niin ennen eroa avioehto jos et sitä ole jo aikoinaan tehnyt koksa vaimosi saa hyvät tasingot erotessanne vaikka ei ole mitään maksanutkaan ja se johtuu avioliittolaista ja avio-oikeusesta avioliiton aikana yhteiseen omaisuuteen ja koskee myös yritystäsi ja siitä pitäisi ehdottomasti olla avioehto koska firma voi mennä nurin tasingon maksun takia.
Miten ap tuo toinen nainen voi sanoa, että sinulla on jo kaikki. En ymmärrä. Tunnetteko toisenne niin hyvin. Mielestäni toisen elämän yksityiskohtia ei koskaan tiedä niin hyvin, että voisi mennä niin sanomaan. Itselläni on muutama todella hyvä ystävä, joille olen sydäntäni eroasiaa miettiessäni purkanut ja hekään, vaikka tuntevat minut todella hyvin eivät ole sanoneet, että sinullahan on sitä ja tätä. Ystävät voivat tukea ja olla rinnalla, mutta päätöksiä he eivät toisten puolesta pysty tekemään. Tällaiset kriisit kyllä hienosti osoittavat, että todellisia ystäviä ihmisellä on todella vähän. Ihmisiä joiden tarkoitus ei ole vaikuttaa mielipiteillään, vaan jotka aidosti välittävät ystävänsä hyvinvoinnista.
Vastaus: luulen, että hän tarkoitti minun saaneen elämässä jo kaiken sen, mitä hänkin haluaa, mutta ei ole vielä saanut, ja että hänen ehkä pitäisi tavoitella niitä jonkun sellaisen kanssa, jolla ei niitä vielä ole.
Ok, eli hänellä ei ole lapsia ja hän haluaa perheen jonkun sellaisen kanssa, jolla ei ole vielä lapsia. Voisittehan te yhdessäkin olla ja katsoa tuota lapsiasiaa sitten myöhemmin. Mutta käsitteellisesti tarkoitin ettei hän tiedä onko sinulla kaikki mitä onneen tarvitaan. Hyvä parisuhdekin on tärkeä onnellisuuden lähde. Toivotan sinulle ap onnea, joko puolisosi kanssa tai sitten jonkun muun kanssa.
Tyypillistä. Aina kun kakkonen ilmestyy kuvaan, muuttuu oma puoliso joksikin todella vastenmieliseksi. Kakkonen on joku ihmeellisyys, joka loistaa kuin neitsytmaria ja jeesus lämmintä valoa elämään ja nivusiin...kunnen kolmenkymmen vuoden päästä lumekuva on kaukainen *poks* ja toistensa inhoaminen ainoa asia mistä osaa kirjoittaa.
>
Pidän hänestä paljon ja arvostan häntä, hänen luonnettaan ja ahkeruuttaan ja olen rakastunut häneen. Hänen kanssaan ollessani käsitin vihdoin, että ihan toisenlaistakin olisi voinut olla. Se suhde on kuitenkin tauolla, koska tämä toinen nainen ei halua rikkoa perhettäni ja hän empii sitä, että minulla on lapsia. Ymmärrän ja surullisena ehkä joskus pitkin hampain hyväksynkin, etten ehkä saa sitä naista, vaikka eroaisin, koska "minulla on jo kaikki", niin kuin tämä ihmeellinen nainen on minulle sanonut.>
Sit ennen ap. kirjoittaja on ehtinyt jättää jälkeensä riitaisan eron, vihaa ja halveksuntaa, sekä lahdannut jälkeensä eroperheeksi vaimon ja lapset.
Kakkosella tunttu olevan enemmän järkeä päässään ja muutenkin hyväsydäminen ajatellessaan miehen perhettä. Sinua ap. en osaa kuin halveksia. Laitat halvalla läheisiäsi. Osoitat parhaillasikin kuinka vähän heistä välität. Ennen kaikkea osoitat kristallin viiltävästi, ettei sinun voi luottaa, etkä rakasta heitä. Sen he tulevat muistamaan loppuelämänsä.
Höpöhöpö, mene vaikka nukkumaan. Kuka huutavaa akkaa kuuntelee jos vaihtoehtona on parempikin ihmissuhde? Menkääpä peilin eteen ja kysykää itseltänne: koska viimeksi olin ihana puolisoani kohtaan? Niin just, sitähän sä tarkoitit?
Paitsi kurja juttu, jos vaihdokki ei kelpaa. Jos vie romuauton vaihtomyyjälle, myyjä sanoo, että ei huoli. Ihan on syy olemassa, autokauppiaallakin. Olisiko pettäjän syytä mennä peilin eteen tutkimaan, mikä vaihdokissa on niin romua, ei kelpaa kakkosellekaan?
http://kingwarrior.info/clickjacker-yt - rakasteliat olivat vain vuorokauden erossa toisisttaan katso lisää tuosta linkistä
Kakkonen ajattelee ap:n perhettä. Hmmmm. En tietenkään tiedä koko tapausta niin hyvin kuin pettäminenonväärin kommentoi, mutta mielestäni ap ei tekstin mukaan ole pettänyt ketään, lisäksi ero ei ole kenenkään pettämistä! Päinvastoin, jos ap ei tunne samanlaista yhteenkuuluvuutta enää vaimonsa kanssa, on ajan myötä helpompaa ehkä erota. Minusta ainakin ap:n tekstiä lukiessa tuli vaikutelma, että hänen ei ole hyvä olla ja hänen suhteensa ei ole terveellinen. Suhdetta kannattaa yrittää korjata, sain vaikutelman että hän on näin tehnyt, mutta jos ei korjaannu niin omasta mielestäni ap:n kannattaa harkita eroa tosissaan. Tämä oli vinkkini jollekin todennäköiselle provolle, jota tältä palstalta pelkästään löytyy, monien katkeroituneiden lisäksi. Ap jos oikeasti parempaa keskustelufoorumia haeskelet niin suomi 24:stä ja netistä muutoinkin löytyy parempia keskustelupalstoja. Lisäksi tuolta ulkopuolisesta maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ovat kamppailleet samankaltaisten asioiden kanssa, ovat ehkä eronneita tms. ja ymmärtävät että elämässä on erilaisia tilanteita ja sattumuksia ja pystyvät luomaan parisuhteita, ilman toisten ihmisten tuomitsemista.
Suurin ongelmiasi on, jos oikein ymmärsin, vaimon kotiäitiys, jota hän ei hoida ihan tai lähellekään nappiin, sekä vaimosi katkeruuden purkaminen lapsiinne.
Minusta sinun pitäisi kannustaa kaikin tavoin, konkreettisesti vaimoasi työntakuun sekä myös työpaikan pitämiseen. Hiot vaimon cv.tä, etsit hänelle sopivia työpaikkoja. Sanot vaikka, että firmallasi ei mene todella hyvin, ja haluaisit viettää lasten kanssa enemmän aikaa, etkä vain tehdä tylsiä paperin pyörityshommia. Niitä ehtii tekemään sittenkin, kun lapset ovat vanhempia. Voisihan tuohon heittää piikinkin... Jos sinun työaikasi on sinun omaa aikaa, niin vaimo voi hankkia itselleenkin sellaista menemällä töihin.
Ellei taiteelliselta alalta vaimollesi töitä löydy, sitten jostain muualta. Tai jatko-opinnot. Tämä pitää tehdä ovelasti ja kauniisti. Siksi siitä tulee elämäsi ehkä rankin ajanjakso. Tärkeää on saada vaimollesi aikaan epävarmuuden tunne sinun rahoillasi elämisestä.
Kun vaimosi on palannut työelämään, voit ajatella suhdettanne, ja mahdollista eroa. Sinun pitäisi myös viettää aikaa kotona mahdollisimman paljon, jotta voisit tarkkailla nuorimman lapsen tilannetta.
"Se suhde on kuitenkin tauolla, koska tämä toinen nainen ei halua rikkoa perhettäni"..
Tiedoksi: se nainen ei teidän perhettä riko. Miehen ja vaimon välisessä suhteessa on vain kaksi ihmistä: mies ja vaimo.
Perheeseen voi kuulua muitakin. Lapsia, isovanhempia, sukulaisia, ystäviä... Perhe on aivan eri asia. Myöskään perhettä ei riko kukaan muu kuin perhe itse.
Miehen ja lasten välisiä suhteita ei riko kukaan muu kuin mies ja lapset, vaimon ja lasten välisiä sihteita ei riko kukaan muu kuin vaimo ja lapset. Jos kukaan mitään edes rikkoo. Erilleen muuttaminen ja erillään asuminen ei tarkoita vielä suhteen rikkomista.
Suhteet voivat päättyä eri tavoin. Yhteistä on vain se, että suhteen jompikumpi osapuoli tai molemmat niin haluaa tai päättää. Kaikki ne jotka syyttelee kolmansia osapuolia suhteen hajoamisesta työntävät vain päätää pusikkoon. Koska se on helpompaa.
Aikuiset ihmiset, kun olette suhteessa johonkin ja se suhde mielestänne ei toimi: puhukaa sen suhten toisen osapuolen kanssa. Se tai hän ei ole meedio. Aviopuolisolta voi ja kuuluukin kysyä miten hän voi jos hän vaikuttaa voivan huonosti. Kohtuullisessa määrin on pyrittävä tukemaan ja auttamaan, mutta edellyttää että toinen tulee vastaan. Se voi olla keino saada suhde parantumaan ja kumpikin voimaan paremmin. Jos se silti johtaa eroon on se eri asia. On aina kuitenkin parempi erota yhteisestä päätöksestä ja kumpikin asian ymmärtäen kuin että vain lähtee ja jättää toisen täysin tietämättömään tilaan. Ainahan toinen osapuoli ei "ymmärrä" eron syitä. Pää pusikossa?
Lasten oireilu. Lapset kyllä vaistoaa vanhempien huonot välit ja kummankin huonon olotilan. Jos asioista ei puhuta, niitä peitellään ja salataan, lapsi ei ymmärrä ja alkaa oirella ta kääntyy sisäänpäin.
Se että vanhempi purkaa omaa tuskaansa lapsiin on väärin. Sitä suuremmalla syyllä on ensin puhuttava asiasta vanhempien kesken (voi olla tuskainenkin keskustelu) mutta ei syytellen. Lasten kanssa on myös puhuttava. Lapselta voi kysyä miten hän voi, mutta turha odottaa vastauksia jos ei aikuinenkaan ole koskaan lapselle puhunut tunteistaan. Lapsi oppii van aikuisten ja vanhempiensa mallista. Ehkäpä tässä tapauksessa vaimosi ei näe omaa toimintaansa. Joskus perhe tarvitsee myös ulkopuolista apua saadakseen tulehtuneen tilanteen hallintaan. Ensin on itse yritettävä ja jos ei auta, yhteisestä päätöksestä apua on kehdattava hakea.
Tiedoksi myös se että parhaassakin avioliitossa voi ajautua ulkopuolisiin suhteisiin. Se johtuu siitä kummallisesta syystä että olemme ihmisiä. Viisautta tarvitseekin silloin kun tilanteita selvittelee, ja suurta sydäntä. Joskus tunneside puolisoon myös loppuu ja suhde alkaa tuntua rasitteelta, ahdistaa, vaiklka toinen olisi miten järjellä ajateltuna miten täydellinen ja ihana hyvänsä.
Lyhyesti: puhu vamosi kanssa.
Jatkan vielä, että on myös kyettävä ottamaan vastaan palaute jonka puoliso antaa. Ehkäpä hän kokee tekemisesti tai persoonasi jossain määrin ärsyttävänä mutta ei sinun itsesi tavoin osaa ilmaista itseään muutoin kuin käyttäytymällä miten käyttäytyy ja toimii. Puhukaa. Suhde on kompromissi.
Ihanasti kirjoitettu, olet yksi harvoista täällä forumissa joka on asian ytimessä. Asia on juurikin näin, jos ei tätä ymmärrä pakenee helposti jonkunlaisen muurin taakse huutelemaan tyhjänpäiväisyyksiä pettämisestä yms.
Asiat on pidettävä selkeinä, kohdattava ne kasvotusten. Omassa parisuhteessa kohtasimme toisemme kasvotusten, avasimme pandoran lippaan ja punnitsimme vaihtoehdot. Erosimme ystävinä niin taloudellisesti kuin lastenhoidonkin kannalta. Kaikki olimme tyytyväisiä ja olemme edelleen. Rakastan elämää.
Tulin hiukan surulliseksi luettuani tarinasi. Ajattelen, että vaimosi ehkä kärsii siitä, ettei ole onnistunut työssään. Entä sitten kun lapset ovat isoja, eikä "koti-äitiydelle" ole tarvetta? Suhteenne on epätasapainoinen: sinä tienaat ja maksat kaikki, vaimollasi ei ole tuloja- vain pelkkiä menoja. Ymmärrän ystäväsikin näkökulman: Mies jolla on jo kaikki. Toisaalta sinulta tuntuu nyt puuttuvan paljonkin. Keskustele vaimosi kanssa rehellisesti, kärsitte nyt kaikki.
Tuossa ei enää juuri keskusteltavaa ole. Vaimolla on ollut vuosia aikaa näyttää mihin pystyy, "petrata" joko spontaanisti tai miehen ehdotuksesta. Turhaan. Saattaa olla psykologista, psykiatrista tai neurologista ongelmaakin. Odota että nuorin on 3 v., ja eroa. Voit jo hetikin käydä syvällisesti ja luottamuksella puhumassa lastenvalvojalle. Kohdallasi parempi ansiotaso vaikuttaa myönteisesti mahkuihin saada lähihuoltajuus, ja että lasten koulu ym. sekä koti säilyvät samoina kun saat lähihuoltajuuden. Vaimo varmasti kriisiytyy kun kehotat pakkaamaan kassit ja lähtemään. Pidä pää kylmänä ja vie asiasi oikeuteen jos ei auta muu.
Kun olet eronnut, kauniisti puhumalla ja tekemällä tuo toinen nainen palannee lapsista huolimatta.
Elämä ei ole yksinkertaista. Ehkäpä vaimosi tietää että sinulla on toinen, ja purkaa pahaa oloaan lapsiin. (Nainen kyllä aistoaa sen toisen naisen)
Sinä et ole elatusvelvollinen elättämään vaimoasi. Mutta kyllähän omaisuus tulee jakoon erossa. Lapsistakin voit joutua luopumaan. Mutta sinulla on monta asiaa jotka sinun pitää ottaa huomioon. Suurin on lapsesi. Tällä nykyisellä ei ole lapsia ja ehkä hän niitä haluaa tulevaisuudessa myös itselleen. Miten käy sinun lastesi. Ovatko he hänelle saman arvoisia. Miten lapsesi tulee suhtautumaan uuteen vaimoon ja hänen lapsiinsa. Entä miten nykyinen vaimo tulee suhtautumaan tulevaan vaimoon ja ehkä teidän yhteisiin lapsiin.
Alkaako lasten kustannuksella pompotus ja riitely. Nämä on asioita joita sinun tulee miettiä.
Vaikka vaimosi olisi millainen tahaansa en voi hyväksyä että sinulla on ollut suhde toiseen naiseen jos olet naimisissa. Ensin kannattaa hoitaa yksi suhde alta pois ja sitten vasta harkita toista. Vaikka kirjoituksessa annat hienon kuvan itsestäsi olet silti toiminut tosi ala-arvosesti.
Teillä on ap mielestäni tilanne, jos kumpikin käyttäytyy melko tonttumaisesti toisiaan kohtaan. Mitenkä te kommunikoitte? Sain vaikutelman, että ette kumpikaan oikein ymmärrä toisianne. Sinä arvostelet vaimoasi ja hän kirjoituksesi perusteella ei arvosta sinun työtäsi. Niinkuin joku tuolla ketjussa aiemmin jo totesi niin ehkä vaimosi ei viihdy kotiäitinä. On hienoa, että huolehdit vaimosi hyvinvoinnista ja mietit mitenkä hän pärjäisi eron jälkeen, mutta se voi olla loputon suo. Jos olette yrittäneet niin mielestäni sinun kannattaisi erota.
Itse olen tilanteessa, että tiedän ja huomasin mikä omassa suhteessani meni pieleen ja olin valmis kumppanini kanssa sitä korjaamaan. olemme asiaa käsitelleet kovasti, mutta kun toinen ei halua/kykene/pysty muuttamaan asioita eikä kuuntelemaan toista. Ei paljon lohduta ymmärtää muiden murheita, kun huomaa, että omia asioita ei kuitenkaan saa kuntoon. Mutta itse ainakin kaipaan sitä tilaa hengittää ja ilonkin palaamista elämään. Ei taida tilanne helpottaa muutakuin eron kautta.
Ota ero eukostasi mielumin mahdollisimman nopeasti. Pärjäät omillasi aivan mainiosti.
Joku tuolla aikaisemmin jo mainitsikin, tee avioehto turvataksesi toimeentulosi ja yrityksesi.
Nämä kapelimestarit ja tahtipuikon heiluttelijat pitää ulkoistaa heti, toimiva parisuhde vaatii kaksi toisiaan kunnioittavaa ihmistä.
Kerroit että olet huolissasi vaimon pärjäämisessä, tämä osoittaa että olet hyvä ihminen. Kannustan kuitenkin eroamaan, mitä nopeammin sen parempi. Et voi kantaa vastuuta toisen aikuisen tekemisistä loputtomiin, näivetät itsesi, lapsesi ja ystäväsi.
Tee ratkaisu ja ota kiinni loppuelämästäsi, olet hyvä ihminen. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi.
Jos itse pettää ja valehtele puolisolleen tietenkin samalla, on jo lapsellista nurista ja vaatia, että tietämätönkään puoliso antaisi parastaan takaisin päin.
Ei-kiinnijääneen pettäjän oma käytös, omassa kodissa, on yleensä rumaa: etäisyyden ottoa, sumuttamista ja kiukuttelua. Tuskin hän itse tukee ja auttaa petettyä, kuten hyvä puoliso elämänkumppania tukee.
Sain tästä kyllä sen käsityksen, että aloittajan perhe-elämä on ollut yhtä helvettiä vuosikaudet, oikeastaan aina, ja että asia on kaikessa karmeudessaan valjennut hänelle vasta nyt hiljattain tapahtuneen uuteen naiseen tutustumisen kautta. Syypäitä varmaan ovat molemmat puolisot, mutta aloittajan kirjoituksesta käsitin, että hän on kantanut vastuunsa ihan eri potenssiin kuin vaimonsa.
En kommentoi aloitusta muuten, kuin näin, että pääseekö Suomessa siis todellakin 5-henkinen perhe 1300e ruokalaskulla / kuukausi??
En siis asu Suomessa, asunut lähes 20vuoteen joten en ole ajan tasalla. Minä kun olen yksinäinen naishenkilö, jolle tuo 1300e pelkästään ruokahuoltoon ei riitä kuin juuri ja juuri hyvin vaatimattomaan ravintoon.
Entä palkkataso? Vai onko nousseet juuri ollenkaan tuon 20vuoden aikana?
Tiedän että tämä menee ohi aiheen, mutta olen todella äimänkäkenä!
Kyllä 1300 e/kk riittää ihan hyvin 5-henkisen lapsipeheen ruokaan, kun ostaa vaikka Prismasta eikä mistään k-marketista. Meillä syödään yleensä viikossa (itse tehtynä toki) lihamureketta perunoita, kanaa riisiä, kalakeittoa (kirjolohisuikaleilla, ei pakasteseitiä), kana- tai kirjolohikastiketta tuorepastaa jne. Lisänä tietysti (kotimaisia) tomaatteja, kurkkua ja salaattia joka aterialla, paljon ruisleipää, valion viilejä, kinkkua, juustoa, hedelmiä, muroja yms. Ei tarvitse etsiä tarjouksia saati mitään maksalaatikkoa. Eineksiä ostellen tietysti voi 1300 e tehdä tiukkaa. Tuohon 1300 euroon saa mahtumaan myös vessapaperit, talouspaperit, vaipat ja saippuat. Viinejä tai muuta alkoholia meillä ei juoda. Joskus olen yrittänyt oikein nuukailla ja olen onnistunut pääsemään jopa noin tuhanteen euroon kuukaudessa.
Eroa vaimostasi hän ansaitsee paremman miehen. Olen kuullut että sinä lyöt ja huudat hänelle. Et päästä häntä mihkään. Unohdit kertoa kuinka vaimon vanhemmat ovat maksaneet laskujanne, kuitenkin vain omien sanojes mukaan sinä olet maksanut kaiken. Vaimosi on ollut kyllä työssä vuosia mutta sinä et ole niitä arvostanut. Hänen palkka ei ole sinua miellyttänyt. Olet omahyvänen paska pukki joka huoraa huorien kanssa. Kuka jaksaa vaimona antaa parastaan tuollaiselle läskille ja rumalle hapannaamalle. Unohdit myös mainita vaimosi hyvät puolet, mutta niitähän sinä et ole koskaan nähnyt. Hän on hieno ihminen ja ansaitsee paremman miehen. Tunsin hänet jo nuorena ja hän on siisti, hellä ja huolehtivainen. Sinä olet pilannut hänen itsetuntonsa haukkumalla päivästä toiseen yhdessä vanhempiesi kanssa. Häpeä valehtelija. Teillä ei ole avioehtoa joten hän saa erossa puolet. Jos ei enempikin kun on myös maksanut laskuja ja säästettyä alkupääomaakin oli mitä sinulla köyhällä suurisuulla ei ollut. Lisäksi hän saa lapset koska olet pahoinpitelijä ja huorissa käyvä. Revi siitä. Vanhempies yrityksellä voit pyyhkiä persettäs se ei ole minkään väärti. Landelta tulleet paskahousut. Ei koulutusta mitään, millä pröystäillä. Vedä äijä vittu päähän ja mene huorasi luo katsos kauniilla naisellasi on kyllä vientiä, jota sinä jarrutat roikkumalla siinä. HÄIVY!!!!!