Tällä palstalla on useampi mies, jonka päivät tuntuvat kuluvan lähinnä kotona makoillen tai töissä käyden. Tylsää on ja ei kuulemma ole mitään tekemistä. Välillä voidaan käydä salilla tai lenkillä.
Millaisen naisen te haluaisitte? Samanlaisen kotihiiren jonka kanssa sitten oltaisiin kotona telkkua katsellen tai koneella istuen, vai sellaisen joka aktiivisesti harrastaa ja tapaa ihmisiä? Täytyisikö sen naisen sitten jatkuvasti ehdottaa tekemistä ja repiä teitä mukaansa, vai luuletteko että yhtäkkiä itsekin aktivoituisitte ja elämä muuttuisi täysin?
Luuletteko että aktiivista elämää viettävä nuori nainen sopisi yhteen teidän kanssanne?
Millaisen naisen te haluaisitte? Samanlaisen kotihiiren jonka kanssa sitten oltaisiin kotona telkkua katsellen tai koneella istuen, vai sellaisen joka aktiivisesti harrastaa ja tapaa ihmisiä? Täytyisikö sen naisen sitten jatkuvasti ehdottaa tekemistä ja repiä teitä mukaansa, vai luuletteko että yhtäkkiä itsekin aktivoituisitte ja elämä muuttuisi täysin?
Luuletteko että aktiivista elämää viettävä nuori nainen sopisi yhteen teidän kanssanne?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei kai ny kaikkee helvetti yhdessä tartte tehdä.
Sen aktiivisen naisen myötä näissä patalaiskoissa nettiriippuvaisissa miehissä tapahtuisi tietysti äkillinen muutos ja heistä tulisi sosiaalisia ja aikaansaavia. Miehet jotka elävät einespizzoilla alkaisivat harrastaa yhdessä kokkaamista; miehet jotka tuijottavat nettipäätettä alkaisivat käydä elokuvissa; miehet jotka eivät ole pesseet vessanpyttyään ikinä alkaisivat hoitaa kotitöitä; miehet jotka eivät ole käyneet Tukholmaa kauempana alkaisivat harrastaa matkailua jne jne.
Uskoo ken tahtoo.
Itse haluaisin enemmän kotihiiren kuin bilettäjän. Tykkään kyllä matkustella, käydä elokuvissa, festareilla/konserttiin/museoon menemistä, harrastaa urheilua jne. mutta sellaista jatkuva muiden ihmisten tapaaminen ja heidän kanssaan hengailu olisi väsyttävää. Toki sitäkin voi tehdä kohtuudella, mutta en tykkää ylisosiaalisista ihmisistä. Yhden kerran seurustelin sellaisen kanssa ja olin koko suhteen ajan niin stressaantunut asiasta, että lopulta erosin. Luultavasti hyvä ratkaisu kummallekin.
Koti-ihminen kelpaisi mainiosti. En todellakaan haluaisi muuttua "aktiiviseksi" ja juosta kaikenlaisissa kissanristiäisissä. Ajatuskin puistattaa.
Kaipa naisissakin on molemmanlaisia, eikös idea ole löytää se samantyyppinen tai sitten sellainen, jolle ei ole ongelma toisen erilaisuus?
Mä haluaisin psykoaktiivisen naisen.
Ai niinku LSD?
Naisen kanssa teksiin sitä.
Suurin osa nuorista naisista ei vietä mitään aktiivista elämää.
Tyypillisimmäksi harrastukseksi sanovat matkailun, joka ei kyllä ole mikään harrastus jos tehdään pari Italian matkaa vuodessa.
Loppuaika istutaan kotona somettamassa ja haaveilemassa.
Naiset luulevat olevansa avarakatseisia maailmankansalaisia kun ovat käyneet pari kertaa ulkomailla. Jopa ihan reppureissulla eikä millään seuramatkalla. Tuliaisina mm. kuppa, tippuri ja kakan värinen ihmisen alkio sisällään.
Tämä ilta rentouduttaisiin kahdestaan. Makoiltais sylikkäin sohvassa ja kateltais töllön antimia. Hyvien ohjelmien puutteessa antaisin rentouttavan hieronnan. Aamulla kokkaisin aamiaista ja mentäisiin molemmat omiin töihin/kouluihin. Pidettäis toinen sohva-ilta, ehkä tilattaisiin safkat kotia ja parit keppanat/lonkerot. Lauantaina voitais käydä kauppoja tai kirppareita kiertämässä ja illemmalla voitaisiin käydä vaikka elokuvissa ja ulkona syömässä.
Suomen lainkirjassa on määritelmä sanalle "muutama". Se on kaikessa karuudessaan jotain yhden ja sadan väliltä.
Toinen asia on taas se että paljonko on S24:n "useampi"?
(naurua)
Kun olin sinkku vietin useimmat illat ja viikonloput kotona. Joskus kävin kavereiden kanssa leffassa tai syömässä mutta aika harvnaista se oli. Illat meni tv:n ja netin parissa.
Kun aloin seurustella niin kyllä elämä aktivoitui huomattavasti. Nainen ei ollut mikään yltiösosiaalinen,hänellä oli pari hyvää naispuolista ystävää ja siinä se. Eli emme käyneet missään kotibileissä tai kekkereillä sun muilla juurikaan. Emme myöskään ikinä baarissa, kun hän ei niistä välittänyt enkä itsekään. Sen sijaan leffassa käyntien määrä kasvoi tosi paljon, ja samaten ulkona syöminen. Ja sain myös reippaasti kulttuuria elämääni. Tyttöystäväni tykkäsi mm. teatterista, museoista ja taidenäyttelyistä ja hänellä oli usein ehdotuksia mihin voitaisiin mennä. Huomasin että niissä paikoissa oli itse asiassa useimmiten kiinnostavaa ja mukavaa. Yksin vaan ei olisi tullut lähdettyä.
Nyt olen taas sinkku ja kyllähän se kulttuuri on jäänyt. Edelleen tuntuu tyhmältä lähteä yksin.
Istuttais lusikassa.
No onhan tuo parempi vaihtoehto kuin seisominen lusikassa.
panisin
Olisi mukavaa käydä vaikka salilla naisen kanssa tai tapahtumissa. Nykyään on älypuhelimet ja kaikki niin kotona varmaan suurin osa ajasta menee telkkarin tai läppärin ääressä. Kesällä vois käydä veneilemässä ja rannalla tai pyöräilemässä mutta naisilla on kai liian huono kunto että eivät jaksa tehdä mitään. Kyllä minä keksisin tekemistä jos olisi innokas kumppani joka lähtee vaikka vaeltamaan mutta yksin ei viitsi käydä muualla kuin salilla.
Naisen kanssa kokataan ja käydään ulkona ja nukutaan vierekkäin, saunotaan yhdessä ja annetaan hierontaa, pussaillaan, käydään leffassa ja risteilyllä.
Etsin kotona viihtyvää naista. Ei kiinnosta juosta kaikenlaisissa tapahtumissa, kahviloissa ja ystäviä tapaamassa, eikä varsinkaan matkustella. Liian aktiivinen nainen = turn-off. Nainen joka yrittäisi aktivoida minua = turn-off. En ymmärrä, miksi turhaa häsäämistä ja menemistä glorifioidaan. Aloituksestakin paistaa läpi asennevamma, että meneminen = hyvä, kotona oleminen = tyhmää.
Onko kyse todella aktiivisuudesta vai erosta yhdessä jaetun kokemuksen ja itsekkyyden välillä, kuin myös virtaavan energian suunnasta? Introvertilla energia virtaa sisään, ekstrovertilla sisään.
Itsekkäät "minä, minä" ihmiset ovat niitä kaikkein menevimpiä. He eivät välitä toisten tarpeista vaan ainoastaan omistaan. Kun tähän lisätään vielä ekstroversia, niin tiedetään kenen ehdoilla kaikki toiminta tapahtuu.
Tämän vastakohta on yhteistä kokemusta arvostavat empaattiset ihmiset. Yksin he saattavat olla introvertteja kotihiiriä, mutta luotettavan kumppanin kanssa jaettu yhteinen kokemus voi olla arvokkaampi, kuin tuhat "minä, minä" hetkeä.
Toki on myös empaattisia ekstrovertteja, ja itsekkäitä introvertteja, mutta aloittaja jakoi ihmiset kotihiiriin ja aktiivisiin trendi ihmisiin, joten verrataan sitten näitä kahta ääripäätä. Aktiiviset trendi ihmiset kun ovat niitä laumasielun alfoja, ekstrovertteja ja tod.näköisesti myös itsekkäitä narsisteja.
kysymys missä se aktiivinen nainen sitten käy kun kotona ei viihdy kyllä ainakin tähän asti niinkauan kun on ihmisiä ollut niin koti mies ja perhe ovat olleet tärkeitä ja haluaakin viettää perheensä kanssa aikaa eli missä se menevä nainen sitten käy eli jos viihtyy naisten kanssa niin on rakastunut kaveriinsa eli on lesbo tai ilolintu jos miehissä käy tai baari kärpänen mutta jos noista ei mikään niin missä se menevä nainen käy
Keskivertonainen ei ole sen aktiivisempi kuin mieskään. Jos olisivat, maailma olisi kuollut sukupuuttoon. Kun ei ole mitään muuta tekemistä, keksitään tehdä lapsia. Siinä se aika sitten kuluu rattoisasti. ;-)
Hyviä kommentteja, muutamaa möläytystä lukuunottamatta. Tuntuu että vastaajilla on aika realistinen kuva siitä millaisen naisen kanssa suhde voisi toimia.
En minä ole itsekään mikään 'social butterfly'. Tykkään kyllä tavata ihmisiä, mutta en jaksa kauhean pitkään olla sosiaalinen, vaan tarvitsen myös omaa aikaa. Yhdessä asuessakin tarvitsen välillä ihan omaa aikaa. Minulle sopisi sellainen nainen jolla on omat harrastukset yms, eikä olisi väkisin repimässä minua jokaiseen kissanristiäiseen. Täysin kotihiirtä en haluaisi, koska tykkään varsinkin kesäisin mennä ja tehdä sen sijaan että jumittaisin vain kotona. En myöskään haluaisi naista joka ripustautuisi minuun niin että kaikki täytyisi aina tehdä yhdessä.