Eli vanhemmilleni tuli ero muutama vuosi takaperin. Nyt isällä on uusi naikkonen ja on kieltäynyt puhumasta minulle ja sisarelleni (9v.), sillä hän "ei tunne lapsia omikseen".
Hänen uusi naisystävänsä on vain muutaman vuoden vanhempi minua ja naisella on edellisestä liitosta yksi 3v. poika. Isäni on katkaissut kaikki välit lapsiinsa ja on sanonut minulle että tuntee uuden naisystävänsä lapsen enemmän omaksi lapsekseen kuin meidät, biologiset lapsensa. Minua tilanne raastaa, koska sisareni haluaisi kovasti nähdä isäänsä.
Miten uusi liitto voi noin vain hajottaa välit omiin lapsiinsa? Ja miten tuommoista ihmistä voi kutsua isäksi totaalisen hylkäämisen jälkeen? Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Hänen uusi naisystävänsä on vain muutaman vuoden vanhempi minua ja naisella on edellisestä liitosta yksi 3v. poika. Isäni on katkaissut kaikki välit lapsiinsa ja on sanonut minulle että tuntee uuden naisystävänsä lapsen enemmän omaksi lapsekseen kuin meidät, biologiset lapsensa. Minua tilanne raastaa, koska sisareni haluaisi kovasti nähdä isäänsä.
Miten uusi liitto voi noin vain hajottaa välit omiin lapsiinsa? Ja miten tuommoista ihmistä voi kutsua isäksi totaalisen hylkäämisen jälkeen? Onko kellään samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, meillä tytär sanoi itse, että hänellä ei ole isää.Sanoi sen biologiselle isälleen.
Hyvin saman tapainen tilanne, me erosimme, mies löysi uuden joka ei siedä tytärtäni ja yrittti kaikin keinoin estää isän ja lapsen kontaktit. Lopulta "iskä" sanoi itse monia rumia asioita tytölle, joita nyt katuu verisesti mutta tyttö ei unohda. Heillä oli pitkä kylmä kausi välillä, puhumattomuus. Hän sanoo, että ei tunne K:ta isäkseen vaan pelkästään K:si. He ovat puheväleissä ja pystyvät tapaamaankin, jännite heidän välilleen jäi. Jokin kuoli.
Olen siitä hyvin pahoillani,ja meillä onkin tytön kanssa hyvät ja luottamukselliset välit. Eihän se kuitenkaan isää korvaa. Onneksi on kultainen poikaystävä hänellä, jonka kanssa ovat olleet kolme vuotta yhdessä.
Ihmeellistä mihin "isät" kykenevät. Itse olen kahden tytön äiti, lapset olivat erotessamme 15 ja13. Erosta on nyt aikaa reilut neljä vuotta ja isän yhteydenpito tyttöihinsä on olematonta. Vanhemman kanssa yhteys katkesi puolessa vuodessa nuoremman kanssa kesti muutaman vuoden. Itse en ole puuttunut suhteeseen, joskus hieman kannustanut, mutta en jaksa enää. Jos isä kerta toisensa jälkeen esim. peruu sovitun yökyläilyn, ei minulla liene siinä mitään tehtävissä. Onneksvi tytöt eivät enää ole pieniä. Oma suhteeni heihin on läheinen ja lämmin.