"Minulla ei ole lapsia"

No, meillä tytär sanoi itse, että hänellä ei ole isää.Sanoi sen biologiselle isälleen.
Hyvin saman tapainen tilanne, me erosimme, mies löysi uuden joka ei siedä tytärtäni ja yrittti kaikin keinoin estää isän ja lapsen kontaktit. Lopulta "iskä" sanoi itse monia rumia asioita tytölle, joita nyt katuu verisesti mutta tyttö ei unohda. Heillä oli pitkä kylmä kausi välillä, puhumattomuus. Hän sanoo, että ei tunne K:ta isäkseen vaan pelkästään K:si. He ovat puheväleissä ja pystyvät tapaamaankin, jännite heidän välilleen jäi. Jokin kuoli.
Olen siitä hyvin pahoillani,ja meillä onkin tytön kanssa hyvät ja luottamukselliset välit. Eihän se kuitenkaan isää korvaa. Onneksi on kultainen poikaystävä hänellä, jonka kanssa ovat olleet kolme vuotta yhdessä.

Ihmeellistä mihin "isät" kykenevät. Itse olen kahden tytön äiti, lapset olivat erotessamme 15 ja13. Erosta on nyt aikaa reilut neljä vuotta ja isän yhteydenpito tyttöihinsä on olematonta. Vanhemman kanssa yhteys katkesi puolessa vuodessa nuoremman kanssa kesti muutaman vuoden. Itse en ole puuttunut suhteeseen, joskus hieman kannustanut, mutta en jaksa enää. Jos isä kerta toisensa jälkeen esim. peruu sovitun yökyläilyn, ei minulla liene siinä mitään tehtävissä. Onneksvi tytöt eivät enää ole pieniä. Oma suhteeni heihin on läheinen ja lämmin.