Kahden vuoden seurustelun ajan olen empinyt jatkuvasti. Olen ollut hulluna mieheen, mutta en ole oppinut luottamaan, koko ajan koen saavani häneltä liian vähän.
Voi kun tietäisi, mitä tehdä. Että missä vika. Onko se minussa, hänessä, suhteessamme, voiko sille tehdä jotain ja mitä? Mihin asettaa rajat, minkä jälkeen täytyy vaan luottaa ja uskoa? Miten oppia luottamaan, jos se tunne ei vaan tule? Miksi se ei tule?
Vastaus voi piillä erilaisissa tavoistamme reagoida. Häneltä ei tule automaattisesti sitä, mitä minä kaipaisin vahvistukseksi. Jos tilanne tulee aina olemaan tämä, onko epävarmuuden tunteeni jatkuva seuralaiseni? En tahdo sitä - tahdon, että voimme luottaa, että suhteemme on tukeva kiviperusta muulle elämällemme.
Luottamuksen puute saa kuitenkin kivijalkamme rakoilemaan ja minut perääntymään. Millä keinoin saan itseni varmemmaksi? Miten minun tulisi edetä? Mitä asioita minun tulisi selvittää? Onko meillä toivoa?
Voi kun tietäisi, mitä tehdä. Että missä vika. Onko se minussa, hänessä, suhteessamme, voiko sille tehdä jotain ja mitä? Mihin asettaa rajat, minkä jälkeen täytyy vaan luottaa ja uskoa? Miten oppia luottamaan, jos se tunne ei vaan tule? Miksi se ei tule?
Vastaus voi piillä erilaisissa tavoistamme reagoida. Häneltä ei tule automaattisesti sitä, mitä minä kaipaisin vahvistukseksi. Jos tilanne tulee aina olemaan tämä, onko epävarmuuden tunteeni jatkuva seuralaiseni? En tahdo sitä - tahdon, että voimme luottaa, että suhteemme on tukeva kiviperusta muulle elämällemme.
Luottamuksen puute saa kuitenkin kivijalkamme rakoilemaan ja minut perääntymään. Millä keinoin saan itseni varmemmaksi? Miten minun tulisi edetä? Mitä asioita minun tulisi selvittää? Onko meillä toivoa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko mies käyttäytynyt epäluotettavasti, pettänyt lupauksia tai suorastaan valehdellut?
Et kerro mitään konkreettisia esimerkkejä, joista voisi päätellä jotain suhteestanne. Ehkä tämä onkin ongelma, että suhteesta puuttuu realiteetti, varsinkaan miehet eivät osaa tarttua naisen kielelliseen abstraktioon, jos ei ole sille arjessa konkreettista vastinetta.
Miksi koet saavasi naisena liian vähän, ja mitä asioita saat vähän?
Onko mies tehnyt jotain, ettet luota? Sanonut jotain epäluotettavaa ja mitä?
Miten reagoitte eri tavalla ja mihin asioihin?
Realiteetti.
Kiitos kaikille vastauksistanne. Tämä sana kuitenkin laittoi miettimään.
Minulla on täysikäisyyttä lähestyvä lapsi entisestä liitostani . Siitä huolimatta vietän edelleen hedelmällisiä vuosiani, enkä ole päättänyt lasteni lukumäärän olevan jo tässä. Oikeastaan olisin toivonut löytäväni miehen, jolla olisi ollut ennestään lapsia ja avoin mieli saada niitä vaikka lisääkin, jos niin kävisi ja siltä tuntuisi.
Rakastuinkin lapsettomaan mieheen, joka ei halua perhettä.
Vastaus kysymykseen, että mihin en luota, voisi olla että tulevaisuuteemme. Pyrin löytämään hänen unelmistaan ja elämänsä suuntaviivoista jotain, mihin voisin itsekin haluta . Ja paljon mukavaa siellä unelmoitavaa siellä onkin - mutta jotenkin ohuelta tuntuu. Näen suhteemme vain seurustelusuhteena tulevaisuudessakin. Lisäksi hän ei edelleenkään juuri tunne lastani, ja minusta suhde tähän mieheen tuntuu enemmänkin huteroittavan äidinrooliani . Minun on vaikeaa yhdistää elämäni osa-alueita yhteen niin, että ne tukisivat toisiaan. Nyt nämä osa-alueet vaan vievät toisiltaan aikaa ja voimiani. Miten saisin ne toimimaan?
Kenties siis projisoin oman epävarmuuteni mieheen. Haluamme eriasiaa, ja se saa meidät toimimaan ja suhtautumaan yhdessäoloomme hieman toisin. Se etten saa häneltä oikeanlaista vahvistuksen tunnetta suhteelleemme, johtuisi siitä, että haen vahvistusta johonkin, mitä ei ole. Toisinaan minut valtaa epätodellinen olo siitä, että me todellakin olemme siinä, minä ja hän, yhdessä. Että olenko minä tosiaan tässä, tuon miehen syleiltävänä.
Miksi sitten olen edelleen tässä? Siksi, että rakastumista tapahtuu niin harvoin. Nyt kuusi vuotta avioeroni jälkeen ja sinkkuelämää maistelleena, hän on ainoa mies, joka on saanut sukkani pyörimään. Janoan häntä. Ja hän sanoisi, että anna hänelle aikaa, hän ei sano ettei perhettä koskaan, vaan ettei sellainen ole koskaan vetänyt häntä puoleensa.
Niin että. Kenties oma tunteeni siitä etten voi luottaa enkä tiedä onko toinen riittävän sitoutunut jatkoon, johtuu siitäkin, etten itse voi täysillä sitoutua tähän. Vaikka tahdon tuon miehen, miten voisin haluta hänen mukanaan tulevan elämän?
Jos mies ei ole todellisuudessa pettänyt sinun luottamustasi, niin ongelma on sinun päässäsi. Jokin sinussa aiheuttaa sen, ettet pysty luottamaan. Huono itsetunto? Vaativa äitisuhde? Aiemmat petetyksi tulemiset? Syy voi olla vaikka ja missä, ja monessakin asiassa.
Minunkin oli vaikea luottaa, ja kaipasin mieheltä aivan kohtuuttomia vahvistuksia itsetunnolleni. Odotin että hän poistaa epävarmuuteni. Mutta jossaim vaiheessa kun tilanne alkoi rassaamaan suhdettamme, ymmärsin että ei se ole miehen tehtävä korjata minussa sellaista, minkä vain itse voi korjata.
Minun ongelmani oli huono itsetunto, ja ikävät kokemukset aiemmissa suhteissa. Mutta koska rinnallani oli hyvä ja kunnollinen mies, päätin etten laita niitä taakkoja hänen kannettavaksi. Sovimme pelisäännöt: Jos jokin asia jossakin tilanteessa mietityttää, saan häneltä kysyä. Esim "Kuka se mirkku oli, joka on sun uus naamalakaveri?" Ja kun mies vastaa että "Tuttu töistä", niin asia on käsitelty. Minun tehtäväni on luottaa. Mitä muutakaan voi ihminen tehdä? Rakkaus ja onni kukoistaa luottavassa suhteessa.
Lisäksi olen tehnyt töitä itsetuntoni parantamiseksi. Opetellut tykkäämään itsestäni ilman että joku vähän väliä sanoo minulle tykkäävänsä. Voin itsekin katsoa peiliin ja todeta että ihan jees.;) Ei sen sanojan aina tunnista toiseen tarvitse olla se vähäpuheinen mutta kunnollinen mieheni... Kyllä hän niin ajattelee, vaikka ei sitä hoekaan joka väliin.
Takana nyt jo 5 yhteistä vuotta, yhteinen ihana perhe ja koti. Olen onnellinen siitä, että päätin vain luottaa. Nyt on molemmilla parempi olla!
p.s. Luottaisitko johonkin toiseen mieheen enemmän? Tuskin...
MIksi et luottaisi? Siis onko mies pettänyt sinua, onko sinulla vahvoja syitä epäillä hänen pettävän?
Mihin et voi luottaa? Siihen, ettei hän koskaan jätä sinua? Siihen, että hän on ikuisesti uskollinen? Ei kukaan voi luottaa tuollaisiin asioihin. Niitä voi toki toiselle luvata, mutta mitä enemmän ihmisellä on tarve lupailla, sitä epäilyttävämmin itse häneen suhtautuisin. Meistä kukaan ei tiedä, mitä elämä tuo tullessaan.
Haluat laskea koko elämäsi (elämänne) suhteenne varaan niin, että suhde on kiviperusta ja kaikki muu rakentuu sille. Ei ihme, että pelottaa. Silloinhan kaikki nimenomaan on suhteenne varassa. Itse olen oppinut joskus jostain, että elämässä on hyvä olla neljä tukijalkaa: työ/mielekäs tekeminen, perhe/läheinen ihmissuhde, vapaa-aika/harrastukset/terveyden ylläpito ja hoitaminen ja ystävät/sosiaaliset suhteet. Kun nämä neljä tukijalkaa ovat tasapainossa niin siinä vaiheessa, jos yksi niistä uhkaa sortua (esim. jää työttömäksi tai tulee ero tai perheenjäsen kuolee tai sairastuu) niin ne kolme muuta riittävät kannattelemaan vaikean ajan yli. Koska kyllähän pöytäkin pysyy pystyssä kolmellakin jalalla, ei ihan yhtä vankkana kuin ennen, mutta pystyssä kuitenkin. Sen sijaan, jos koko elämä on yhden jalan varassa ja se viedään alta, niin menee kaikki.
Parisuhde ei voi olla koko elämä.