MB eli Monica Belluci

Olen täysin varma, että jos olisin lukuisten Italianmatkojeni aikana sattunut kadulla Monican kanssa vastatusten, niin meillä olisi jo kymmenkunta lasta. On kuin näkisin hänen sieluunsa, ja kokisin sen kauneuden läsnäolon.

Näen tämän kristallipallostani.

(naurua)

old_profile_89753 kirjoitti:

Olen täysin varma, että jos olisin lukuisten Italianmatkojeni aikana sattunut kadulla Monican kanssa vastatusten, niin meillä olisi jo kymmenkunta lasta. On kuin näkisin hänen sieluunsa, ja kokisin sen kauneuden läsnäolon.

Näen tämän kristallipallostani.

(naurua)

Piazza Navona

Kummallista, sillä en löydä sellaista kuvaa netistä, joka kuvaisi piazzamme tunnelmaa juuri niin kuin olisi tarvis. Kaikki on aina tehtävä itse. Juuri tämä seikka elämässä on lähes ylivoimainen rasite sietää. Heittäytyminen ties mihin on vain laiskuutta ja näköalattomuutta. Mutta jos tie vie omin ehdoin edemmäs, niin on ponnisteltava inhimillisin voimavaroin epäinhimillistä tavoitetta kohti, sillä siellä jossain odottaa valo. Tässä eroaa toisistaan kaksi ihmistyyppiä, odottava ja saapuva. On ehkä viisaampaa tyytyä odottamaan, että valo saapuu luokse. Tässä on kieltämättä etunsa. Toisaalta taas saapuminen on kuin itsemurha. Se pyyhkii yli odottamatta.

On kolea tiistaiaamu. Rooma maaliskuussa on kuin hajonnut harmaa retrojääkaappi. Pietro ruuvaa kapineeseen uutta kattolamppua, mutta kaikista yrityksistä huolimatta valoa ei tule. Ovi on levällään kuin ikkuna. Ihmiset ovat aivan perseestä ja turisteja tuskin näkyy. Kahvilat ovat kiinni, sillä kello on viisi aamulla. Missään ei näy ketään. Pietron maito lämpenee ritilähyllyllä samaan aikaan, kun hän nojaa ikkunalautaan ja katselee ulos kadonneen tilalle rakennettuun uuteen, kuin näkemykseen uudesta todellisuudesta. Aukion poikki astelee nainen, jonka nilkassa roikkuu mies. Miehen olemassaolo - tai raahautuva paino ei tunnu haittaavan päättäväistä ja määrätietoista etenemistä kohti jotain. He ovat kuin vastavoimat, Pietro hämmästelee.

(naurua)

old_profile_89753 kirjoitti:

Piazza Navona

Kummallista, sillä en löydä sellaista kuvaa netistä, joka kuvaisi piazzamme tunnelmaa juuri niin kuin olisi tarvis. Kaikki on aina tehtävä itse. Juuri tämä seikka elämässä on lähes ylivoimainen rasite sietää. Heittäytyminen ties mihin on vain laiskuutta ja näköalattomuutta. Mutta jos tie vie omin ehdoin edemmäs, niin on ponnisteltava inhimillisin voimavaroin epäinhimillistä tavoitetta kohti, sillä siellä jossain odottaa valo. Tässä eroaa toisistaan kaksi ihmistyyppiä, odottava ja saapuva. On ehkä viisaampaa tyytyä odottamaan, että valo saapuu luokse. Tässä on kieltämättä etunsa. Toisaalta taas saapuminen on kuin itsemurha. Se pyyhkii yli odottamatta.

On kolea tiistaiaamu. Rooma maaliskuussa on kuin hajonnut harmaa retrojääkaappi. Pietro ruuvaa kapineeseen uutta kattolamppua, mutta kaikista yrityksistä huolimatta valoa ei tule. Ovi on levällään kuin ikkuna. Ihmiset ovat aivan perseestä ja turisteja tuskin näkyy. Kahvilat ovat kiinni, sillä kello on viisi aamulla. Missään ei näy ketään. Pietron maito lämpenee ritilähyllyllä samaan aikaan, kun hän nojaa ikkunalautaan ja katselee ulos kadonneen tilalle rakennettuun uuteen, kuin näkemykseen uudesta todellisuudesta. Aukion poikki astelee nainen, jonka nilkassa roikkuu mies. Miehen olemassaolo - tai raahautuva paino ei tunnu haittaavan päättäväistä ja määrätietoista etenemistä kohti jotain. He ovat kuin vastavoimat, Pietro hämmästelee.

(naurua)

Minusta ja minun erehtymättömästä tyylitajustani käsin katsoen näen Monican ainoan keinon päästä ulos klassismista ja ahdasmielisistä stereotypioista komedian.

Miksi kukaan muu ei naura Monicalle kuin Monica itse? Siinäpä kysymys.

(reps)

old_profile_89753 kirjoitti:

Minusta ja minun erehtymättömästä tyylitajustani käsin katsoen näen Monican ainoan keinon päästä ulos klassismista ja ahdasmielisistä stereotypioista komedian.

Miksi kukaan muu ei naura Monicalle kuin Monica itse? Siinäpä kysymys.

(reps)

Kaikki sivilisaatio on on sivilisaatioiden alussa kehittynyt mannerlaattojen yhtymäkohtiin. Tämä on suora seuraus siitä, että maa - sylkiessään laavaa tuo sen hedelmällisyyden esiin, elämän.

Missään ei ole niin keltaisia sitruunoita kuin Etnan rinteillä. Kuoleman ja elämä. Kaikki samassa nipussa ja hapanta.

(naurua)

old_profile_89753 kirjoitti:

Kaikki sivilisaatio on on sivilisaatioiden alussa kehittynyt mannerlaattojen yhtymäkohtiin. Tämä on suora seuraus siitä, että maa - sylkiessään laavaa tuo sen hedelmällisyyden esiin, elämän.

Missään ei ole niin keltaisia sitruunoita kuin Etnan rinteillä. Kuoleman ja elämä. Kaikki samassa nipussa ja hapanta.

(naurua)

Ihmiset tällaisen jättiläisen huipulla kuumaisemissa. Revi siitä.

(reps)