kertoa tunteistamme toisillemme. Olisipa joku keino jonka turvin hän voisi lähestyä minua tai minä häntä, siten että toinenkin voisi helposti tunnustaa ihastuksensa,jos niikseen olisi ja toisaalta perääntyä kohteliaasti ilman että kenenkään pitäisi menettää kasvojaan jos tunne ei olisikaan molemminpuolinen. Olen aika varma että hänkin on ihastunut, mutta toisaalta hänen antamansa signaalit ovat välillä niin ristiriitaisia että minunkin on peräännyttävä, pelata jotain roolia, antaa ymmärtää että käyttäydyn samoin kaikkien kanssa, etten vaikuttaisi liian kiinnostuneelta. Että voi aikuinen ihminen tehdä elämästään vaikeaa...
Kunpa Uskaltaisimme
LiikaaTunteita
19351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tutun kuuluosta. Missä sitten työskentelet?
Itse tunnustin kun olimme kahdestaan. Hän otti sen hyvin vastaan vaikkei hänellä tunteita ollutkaan. Kumpikin käyttäytyy samoin kuin ennenkin eikä ole mitenkään kiusallista. Että rohkeutta vain peliin.
Varmaan juuri sen takia, että vaikutat käyttäytyvän kaikkien kanssa samalla tavoin, viestii hänelle siitä, ettet olisi erityisemmin kiinnostunut hänestä. Ehkä juuri siksi hän tulkitsee sen niin, että sinä nyt vain olet sellainen... Ja sen takia käyttäytyy ristiriitaisesti, ettei vaikuttaisi itsekään liian kiinnostuneelta. Ihastunut ihminen joutuu joissain tapauksissa vähän "hillitsemään" itseään ja saattaa sen takia välillä vaikuttaa todella kiinnostuneelta ja toisinaan taas "vähän tylyltä". Kysy kohteelta vinkkejä, mitä tehdä kun on ihastunut eikä oikein tiedä kannattaako asiasta kertoa. Sitten tiedät miten hän tekisi ja voit kertoa tai jättää kertomatta vastauksesta riippuen. Älä peräänny liikaa ettei hän luule, että et pidä hänestä lainkaan.
Kokemusta on, lopputulemasta vielä ei.
Näin on. Se on hurja ristiriita kun tuntee sen kaiken rakkauden ja on huomaavinaan, että se ei ole yksipuolista...me ei vaan voida tästä edetä koska ollaan molemmat varattuja...jos olisimme vapaita eikä tarvitsisi miettiä viattomien osapuolien tunteita, kertoisin heti mitä tunnen.
Minäkin kertoisin tunteeni. Kuinka "hukun" Sinun ruskeisiin silmiisi. Nyt on vain oltava käsijarru päällä. Kosin Sinua sitten seuraavassa elämässä.
Ja sitten kun luen tuonkin kommentin niin mietin, että mikä nyt sitten on väärin ja mikä oikein. Enpä enää tiedä. Helppoahan se olisi, jos sut ois helppo unohtaa, jättää taka-alalle, mutta kun en vaan pääse tästä tunteesta eroon. Se hallitsee minussa kaikkea! Hukun hymyysi ja sinisilmiisi.
Missäpäin suomea vaikutat nainenlähellä?
Kaakkois-Suomessa.
Hukutaan yhdessä (sinisilmä kaakosta).
No niinpä tietenkin olet sinisilmä kaakosta...voih...Olisi kiva pohtia tätä meidän dilemmaa ihan kunnolla yhdessä (mihin nyt lopputulokseen sitten päädytäänkään), mutta se vaatisi sen, että jompikumpi nostaisi "kissan pöydälle". Pelkään nolaavani itseni, jos otan tunnepuolen esille kanssasi...etkö sinä voisi tehdä aloitteen keskusteluun? Puhdistaisi se ainakin ilmaa välillämme.
Kun minä huomenna taas katson silmiisi ja hymyilen niin katsotaan miten käy? Tuleeko huulillani taas tyhmyyksiä vai tunteita? Pitääkö meillä pokka?
Ihana yhtälö, kumpikin kyllä uskaltaisi kunhan toinen antaisi vaan ensin selkeän signaalin:)
Tavallaan huvittavaa että ihmisten suurin pelko on että heidän tunteensa paljastuvat, jos ne sattuvatkin olemaan yksipuolisia. Pelottavaa ;D
Niin just, itsekin välillä palaudun maan pinnalle kun huomaan että hän on (melkein) yhtä ihana kaikille muillekin.
Täällä yksi ruskeasilmäinen nainen eteläsuomesta myös :D
Täällä tummatukkainen mies etelä-suomesta. En edes muista, että oliko silmäsi ruskeat, koska en ole uskaltanut katsoa niihin pariin kuukauteen...
kohteeni sinisilmä :(
Siniset on silmäni, vaikka hiukseni ovatkin tummat....
Voisin ihan täysin yhtyä aloittajan kirjoittamaan....Raastavaa! Edellisen kirjoittajan kuvauksen mukaiSelle miehelle menee vaaleAlta sinisilmäiseltä....
Kynnyksen ylittämiseen tarvii isot rappuset.