Ja yksinäisenä ilman läheisiä.. Ja kuolette vielä poikuus tallella ja se vasta kamalaa onkin. Miltä se tuntuu olla vielä 50 vuotiaana poikuus tallella?
Ajatelkaa kun kuolette sinkkuna
1-mies-
18199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Miten niin kamalaa? Mitä ihmeellistä poikuuden menettämisessä on? Sen kun hanskaat vaan.
Kun kuolisikin pian pois!
Niin minä kuolenkin yksin. hautakivessäni ei lue muuta kuin atm ja nimeni.
Ainakin on terveys ja kunnia tallella.
Taidat olla trolli kun käytät noin negatiivissävytteistä nimimerkkiä?
Poikuudessa ei ole mitään kunniaa
Mitäs yksin kuolemisessa niin ihmeellistä on. Aloittajalla on ilmeisesti ollut helppo elämä. Itse tulen lähes 100% varmuudella kuolemaan yksin todennäköisesti kotona sairauskohtauksen saaneena ja lattialle lyhistyneenä yrittäen raahautua puhelimen ääreen tai ulko-ovea kohti. Muumioitunut ruumiini löydetään ehkä useita kuukausia kuolemani jälkeen. Pidän tuota todennäköisenä kehityskulkuna, vaikka tällä hetkellä harrastankin paljon eri asioita ja olen aloittamassa jälleen uutta harrastusta ja olen näin myös paljon poissa kotoa.
Omaisuuteni saa eräs vanhakantaisen uskonnollisen yhteisön osin syrjässä, mutta tietääkseni ei syrjitty naisryhmä, siis vaikka olen mies. Arvostan siis heitä erittäin paljon.
Ruumiin siunaustilaisuudessa ei ole läsnä kuin minä ruumiina, siunaava pappi ja ehkä paikalla pikaisesti käyvä suntio. Ruumiini poltetaan, tuhkani sirotellaan mereen hautausalan yrityksen tekemänä ostopalveluna ja nimeäni ei toivottavasti löydy mistään kivestä tai hautapaasista. The End.
Hienoa. Elämäsi ei ollut turha. Respect!
Taisit muuten kertoa minusta muuten, paitsi tuon omaisuuteni kohtalon, joka on vielä päättämättä. Vasta sata tonnia annoin pois, mutta lopuille noin 600 - 1000 tonnille pitäisi vielä keksiä kohde...
Kuoleminen on aina yksinäistä puuhaa.
Kuolen yksin ja kukaan ei kaipaa. Siinä vaiheessa, kun löydetään on koirani jo nälkäänsä syöneet ruman naamani vähintään. Todennäköisesti ropasta ei ole jäljellä paljoakaan. Mahdollisesti kuitenkin kuolen ulos sairaskohtaukseen, mutta lopputulos on sama, sitten vaan luonnon eläinten toimesta.
Heh, kyselyiden perusteella kuolevat ihmiset harvemmin katuivat sitä että eivät "parhaina nuoruusvuosinaan" nussineet tarpeeksi jne. Ja listoilla ylipäätään ei näkynyt mitään materialistisiin saavutuksiin liittyvää. Juha Tapion kappale "ohikiitävää" kuvailee tätä hyvin..
Odotan sotaa ja pois pääsyä kunniallisesti.
Niin no itse olen aina ajtellut että jos/kun kuolee yksin niin eipähän ole sitten taakaksi kenellekään eikä kenenkään tarvitse itkeä perään.
Yksinäisenä kuolen. Se on lähes varma asia, jos ei ihmeitä tapahdu. Siitä pidän huolen, ettei minulta jää euroakaan perintöä kenellekään.
Unelma elämä: nuorena noin.18v-35v. löytää kumppani ja elää loppuelämä hänen kanssaan ja vanheta yhdessä. Sitten mummona ja pappana kuolisimme samaan aikaan. Se ois kamalaa jos toinen kuolis aikasemmin. :( Elämään mahtuis iloja ja suruja mutta pysyisimme yhdessä. Tapahtuuko tämmöstä?
En usko että enää nykymaailmassa, jossa "rakkaus"kin on vain kulutushyödyke joka vaihdetaan parempaan, kuten auto vaihdetaan uudempaan malliin heti tilaisuuden tullen.
Kyllä se on julmaa joutua olemaan sinkkuna koko elämän. Tuskin murhaajat ja kaikenlaiset jännämietkään joutuu olemaan ilma nais seuraa koko elämänsä.