Palstalla on kirjoituksia joiden taustalla voi olla pettyneen ihmisen tunteet joita ei olisi vielä käsitellyt.
Naisia ei kannata syyllistää vaan ihan itseään jos sellaisen naisen kanssa olisi mennyt yhteen jonka ajatusmaailma ei sopisi oman ajatusmaailman kanssa.
Myös naisten tulisi mieltää tuo sama totuus.
Jokaiselle ihmiselle löytyy omia arvoja kantava puolisoehdokas. Olkoon sitten se puoliso ulkomailta tai ihan kotimaista tekoa.
Outoa väittelyä on esiintynyt jo muutamia vuosia. Ihminen joka on joutunut pettymään puolisoonsa ei ymmärrä pettyneensä enemmän vielä itseensä, tai ei uskalla sitä tuoda omaan tietoisuuteensa.
Helpoin on syyttää aviopuolisotaan niistä syistä jotka johtivat eroon, totuus on vain se ettei ero ole usein kummankaan syytä. Ihmisen käyttäytyminen liittyy tunnepuolen impulsseihin joiden ärsykkeistä muutumme ja käyttäytymisemme muuttuu sitä puolisoa kohtaan. Kun puoliso saa uusia negatiivisia impulsseja niin hänenkin käyttäytyminen muuttuu negatiivisemmaksi.
Tuo jatkuu kunnes se viisaampi sanoo stop tai on heikko sanoakseen sen ja tekee jotain tyhmää joka on se viimeinen niitti eropäätökselle.
Yrittäkää oppia omista virheistänne jotain, eikä se virhe ole ollut se jos olette olleet suomalaisen kanssa naimisissa tai muussa avoimemmassa suhteessa.
Itse olen pitänyt kaikista naisista joita olen elämässä kohdannut, ei pahaa sanaa. Muutama on sitten säväyttänyt niin kovasti että olen ajautunut pitempään suhteeseen. Vaikka se alku olisi ollut kuinka hyvä tahansa voi yhteiseloon tulla muutoksia jotka johtavat eropäätökseen, eikä se kumppani ole sen huonompi naimisiinmonohetkellä suhteessa erohetkeen, olemme vain molemmat kolhineet tunteitamme niin lommoille että sokaistumme törmäilyyn, emme jaksa sitä kokea sen enempää.
Palstalla tuntuu olevan joko kokemattomia tai niitä jotka eivät osaa tunnustaa olevansa 50% eron syypää, aina.
Ja niille jotka siitä "pillunhajusta" kirjoittavat niin kannattaa jättää parisuhteet kokonaan ja keskittyä huoriin. Nainen kun vaatii paljon enemmän mitä miehen joka vain sitä "pillua päivittäin nuuhkisi". Ei sitä seksuaalisuutta kannata pitää kokoavana voimana, se on kuin maustepippuri keitossa. Ei tee kylläiseksi mutta antaa makua.
Naisia ei kannata syyllistää vaan ihan itseään jos sellaisen naisen kanssa olisi mennyt yhteen jonka ajatusmaailma ei sopisi oman ajatusmaailman kanssa.
Myös naisten tulisi mieltää tuo sama totuus.
Jokaiselle ihmiselle löytyy omia arvoja kantava puolisoehdokas. Olkoon sitten se puoliso ulkomailta tai ihan kotimaista tekoa.
Outoa väittelyä on esiintynyt jo muutamia vuosia. Ihminen joka on joutunut pettymään puolisoonsa ei ymmärrä pettyneensä enemmän vielä itseensä, tai ei uskalla sitä tuoda omaan tietoisuuteensa.
Helpoin on syyttää aviopuolisotaan niistä syistä jotka johtivat eroon, totuus on vain se ettei ero ole usein kummankaan syytä. Ihmisen käyttäytyminen liittyy tunnepuolen impulsseihin joiden ärsykkeistä muutumme ja käyttäytymisemme muuttuu sitä puolisoa kohtaan. Kun puoliso saa uusia negatiivisia impulsseja niin hänenkin käyttäytyminen muuttuu negatiivisemmaksi.
Tuo jatkuu kunnes se viisaampi sanoo stop tai on heikko sanoakseen sen ja tekee jotain tyhmää joka on se viimeinen niitti eropäätökselle.
Yrittäkää oppia omista virheistänne jotain, eikä se virhe ole ollut se jos olette olleet suomalaisen kanssa naimisissa tai muussa avoimemmassa suhteessa.
Itse olen pitänyt kaikista naisista joita olen elämässä kohdannut, ei pahaa sanaa. Muutama on sitten säväyttänyt niin kovasti että olen ajautunut pitempään suhteeseen. Vaikka se alku olisi ollut kuinka hyvä tahansa voi yhteiseloon tulla muutoksia jotka johtavat eropäätökseen, eikä se kumppani ole sen huonompi naimisiinmonohetkellä suhteessa erohetkeen, olemme vain molemmat kolhineet tunteitamme niin lommoille että sokaistumme törmäilyyn, emme jaksa sitä kokea sen enempää.
Palstalla tuntuu olevan joko kokemattomia tai niitä jotka eivät osaa tunnustaa olevansa 50% eron syypää, aina.
Ja niille jotka siitä "pillunhajusta" kirjoittavat niin kannattaa jättää parisuhteet kokonaan ja keskittyä huoriin. Nainen kun vaatii paljon enemmän mitä miehen joka vain sitä "pillua päivittäin nuuhkisi". Ei sitä seksuaalisuutta kannata pitää kokoavana voimana, se on kuin maustepippuri keitossa. Ei tee kylläiseksi mutta antaa makua.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvin kirjoitettu ChinaDragon, täyttä asiaa joka sana.
helvetin hyvä kirjoitus :)
En allekirjoita 50/50 teoriaa kaikissa tapauksissa. Kun perheväkivalta, uskottomuus tai narsistinen käytös alkaa toisen kumppanin osalta, on vastuutonta sanoa, että molemmat osapuolet ovat vastuussa eron päättymisestä. Toki eron kokenut on katkera, kun toinen on alussa luvannut taivaan ja antanut helvetin ja arvokasta elämän aikaa on valunut sinne helvettiin. Ja katkera saakin olla. Ei kenelläkään ihmisellä ole oikeutta valehdella ja käyttää toista hyväkseen.
Tuosta voitaisiin keskustella lisää.
Perheväkivalta, uskottomuus ja narsistinen käytös ovat seurausta jostain, ei itse syy.
Joka tapauksessa me itse valitsemme puolison ja myös sen miten kauan häneen tutustumme ennen naimisiin menoa. Valitset ihmisen ihan itse.
Vastuu on siis sinun kenet olet valinnut.
Lisäksi ihmisten käyttäytyminen muuttuu koko elämän ajan. Tuohon asiaan vaikuttaa moni eri tekijä mutta jokaisen ihmisen tulee olla valppaana ettei anna asioiden luisua sellaiseen suuntaan mistä ei olisi paluuta.
Itse koen elämän vastavuoroisena. Kun antaa jotain myös saa jotain. Yritän pitää rahan, seksuaalisuuden, ajankäytön sellaisena ettei kumppani oireilisi niiden vähyyden tai paljouden seurauksena.
Ei kukaan yksin voi luvata taivasta, ehkä voi luvata sen helvetin. Hyviin asioihin tarvitaan kaksi ihmistä. Yksin ei parisuhteen taivasta tavoita kukaan.
Aina kannattaa katsoa peiliin, sieltä voi löytyä ihan oma väärä arvio ihmisestä tai taustoja miksi suhde olisi muuttunut huonoksi molempien parisuhteessa asuvien yhteistuloksena.
Helppoa elämää jos joku lupaa taivaan ja minun ei tarvitse tehdä mitään sen eteen?
Vastuuta on siinä, että malttaa tutustua tarpeeksi hyvin ennen sitoumuksia. Mutta koska ihmiset muuttuvat, ei voi sanoa, että valinta olisi alun perin ollut väärä. Meihin vaikuttavat muutkin ihmissuhteet ja olosuhteet kuin parisuhde, siksi peli ei ole 50-50. Ja toisaalta, vaikka saisi minkälaista impulssia, jokainen on viime kädessä vastuussa omista reaktioistaan. Aina voi valita, vaikka sitten laittaa sen stopin. Jos tekisin jotain väärin, ei se olisi mieheni syy. Jokaisen pitää itse asettaa rajat sille, miten sallii itseään kohdeltavan ja mitä hyväksyy, mitä ei.
Mutta toki oma käytös ja reaktiot vaikuttavat muihin, vaikkakin joskus ennalta arvaamattomasti ja joskus väärin tulkittuina. Ja jos asiat eivät luista, tyhmä kiertää samaa ympyrää uudelleen. Joskus muutos omassa käytöksessä saa aikaan muutoksen toisen käytöksessä. Joskus ei.
Olen jälkeenpäin usein miettinyt seurusteluaikaamme. Nykyinen mieheni oli hyvin pian varma, että halusi minut vaimokseen, mutta mä epäröin. Sanoin, ettei hän tunne mua vielä tarpeeksi, ei halua nähdäkään huonoja puoliani. Mies vastasi näkevänsä hyvän minussa ja että se riittää. Silloin olin eri mieltä, nyt en tiedä. Ehkä kannattaakin keskittyä enemmän hyvään?
Me epäröimme molemmat mutta ajan mittaan taisin minä olla se joka halusi enemmän asua yhdessä pitkän seurustelun jälkeen. Asuimme yhdessä melkein vuoden ja menimme naimisiin.
Huonot puolet myös viehättävät. Yksikään ihminen ei ole täydellinen, kaikista voi löytää joitain huonoja puolia. Ihastuin vaimossa siihen ettei hän huomioinut minua "yrittämällä liikaa". Alusta asti hän oli sitä mitä hän on ja ajatteli sen riittävän ja se minulle kyllä riittää.