Olen lähes vuoden ollut ihastunut, sanoisin jopa rakastunut, yhteen mieheen. Näen miestä viikoittain. En tunne häntä henkilökohtaisesti. "Viikoittaisella näkemisellä" en tarkoita sitä, että edes juttelisimme keskenämme. En voi paljastaa mitään yksityiskohtia, ettei minua tunnistettaisi.
On käynyt ilmi, etten voi saada tätä miestä ikinä omakseni. En halua mitään muuta hänestä kuin sitoutuneen rakkaussuhteen. En halua häntä esim. kaverikseni, koska silloin joutuisin todennäköisesti joskus todistamaan läheltä tilannetta, jossa hän sitoutuisi johonkuhun toiseen...
On myös käynyt ilmi, etteivät tunteeni häntä kohtaan lievene, saati poistu, jos olen näkemättä häntä, sillä olin vastikään näkemättä häntä pitkään eikä tunteilleni tapahtunut mitään.
Jos katson elokuvan, niin löydän siitä "vihjeitä" hänestä ja minun ja hänen välisestä tilanteesta. En tarkoita vihjeitä paranoidilla tavalla, vaan ikään kuin muistutuksia. Jos luen kirjan, käy samoin, ja mietin, onko hän lukenut tämän kirjan ja huomannut, kuinka tämä henkilöhahmo ja tilanne muistuttaa häntä, minua ja meitä kahta. Minusta suurin osa lauluistakin kertoo tavalla tai toisella meistä. Tämä mies on ns. päässyt paitsi sydämeeni, myös pääni sisälle...
Minulle on tullut vihaan liittyviä tunnepurkauksia häntä kohtaan viime aikoina. Kun ajattelen häntä ja sitä, etten saa häntä, kuinka hän torjuu minut, että minä olen hänelle vain yksi monista, yksi niistä jotka hän torjuu, sisälläni alkaa kuohua raivo ja lähes viha häntä kohtaan. En kestä sitä ajatusta ja mielikuvaa, että hän on tavallaan minun "yläpuolellani".
VIHAAN TÄTÄ!!!
Vihaan sitäkin, että on käynyt ilmi tämän tapauksen myötä, että kykyni rakastaa on kai vähän vääristynyt. Haluan omistaa hänet, ja jos "voitan", omistan hänet, mutta jos hän voittaa, hän saa joko omistaa minut tai hyljätä minut. Nyt näyttää siltä, että hän on voittamassa enkä kestä sitä. Ja se, että tämä koko tilanne, joka kahlitsee oman mieleni ja tunnemaailmani täydellisesti, ei ole hänelle varmaan yhtään mitään, on RAIVOSTUTTAVAA!!!
Liian paljon on investoituna tähän mieheen ja tilanteeseen, liian suuri osa tunteistani, liian suuri osa mielenterveydestäni ja ihan puhtaasta ajasta, jota sekunti-, minuutti- ja tuntiviisarit mittaavat. Minulla on kaikki ajatukset hänelle eikä yhtään kaikille muille. Saatan menehtyä tähän.
Eli mitä tehdä? Toivon vilpittömästi neuvoja, näkemyksiä, kokemuksen seulomaa viisautta...
On käynyt ilmi, etten voi saada tätä miestä ikinä omakseni. En halua mitään muuta hänestä kuin sitoutuneen rakkaussuhteen. En halua häntä esim. kaverikseni, koska silloin joutuisin todennäköisesti joskus todistamaan läheltä tilannetta, jossa hän sitoutuisi johonkuhun toiseen...
On myös käynyt ilmi, etteivät tunteeni häntä kohtaan lievene, saati poistu, jos olen näkemättä häntä, sillä olin vastikään näkemättä häntä pitkään eikä tunteilleni tapahtunut mitään.
Jos katson elokuvan, niin löydän siitä "vihjeitä" hänestä ja minun ja hänen välisestä tilanteesta. En tarkoita vihjeitä paranoidilla tavalla, vaan ikään kuin muistutuksia. Jos luen kirjan, käy samoin, ja mietin, onko hän lukenut tämän kirjan ja huomannut, kuinka tämä henkilöhahmo ja tilanne muistuttaa häntä, minua ja meitä kahta. Minusta suurin osa lauluistakin kertoo tavalla tai toisella meistä. Tämä mies on ns. päässyt paitsi sydämeeni, myös pääni sisälle...
Minulle on tullut vihaan liittyviä tunnepurkauksia häntä kohtaan viime aikoina. Kun ajattelen häntä ja sitä, etten saa häntä, kuinka hän torjuu minut, että minä olen hänelle vain yksi monista, yksi niistä jotka hän torjuu, sisälläni alkaa kuohua raivo ja lähes viha häntä kohtaan. En kestä sitä ajatusta ja mielikuvaa, että hän on tavallaan minun "yläpuolellani".
VIHAAN TÄTÄ!!!
Vihaan sitäkin, että on käynyt ilmi tämän tapauksen myötä, että kykyni rakastaa on kai vähän vääristynyt. Haluan omistaa hänet, ja jos "voitan", omistan hänet, mutta jos hän voittaa, hän saa joko omistaa minut tai hyljätä minut. Nyt näyttää siltä, että hän on voittamassa enkä kestä sitä. Ja se, että tämä koko tilanne, joka kahlitsee oman mieleni ja tunnemaailmani täydellisesti, ei ole hänelle varmaan yhtään mitään, on RAIVOSTUTTAVAA!!!
Liian paljon on investoituna tähän mieheen ja tilanteeseen, liian suuri osa tunteistani, liian suuri osa mielenterveydestäni ja ihan puhtaasta ajasta, jota sekunti-, minuutti- ja tuntiviisarit mittaavat. Minulla on kaikki ajatukset hänelle eikä yhtään kaikille muille. Saatan menehtyä tähän.
Eli mitä tehdä? Toivon vilpittömästi neuvoja, näkemyksiä, kokemuksen seulomaa viisautta...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ooksä mä? Sil oisin voinu ite kirjottaa tän. Oikeest en voi uskoo et kaikki täsmäs
Itse kun olen joskus ihastunut tosissaan mieheen, tunnen koko ihmistä tai en, siitä tulee samanlainen pakkomielle päähän mitä juuri kirjoitit. Itselläni on vielä se että koko päivän kehittelen päässäni tarinoita miten oltaisiin yhdessä ym. Jossain vaiheessa alkaa jo ahdistaa ne ajatukset, joko sen takia ettei pysty olemaan ajattelematta tai siksi että tietää ettei ne koskaan toteudu. Itselläni on auttanut vain aika ja kun on ollut pitkään näkemättä ihatusta. Pari vuotta yleensä kestänyt nämä "pikku" ihastukset ja sitten tunne laimenee. Nyt en ole pitkään aikaan ollut keheenkään ihastunut, onneksi.
Kasva aikuiseksi.
Naisen ei pidä tehdä tuollaisessa tilanteessa mitään, koska aloitteet on miehen tehtävä.
Tavallaan olen kanssasi samaa mieltä, NaisellinenNainen. En voi oikeastaan tehdä mitään, paitsi odottaa...