Kerron nyt omasta "suhteestani" ja toivon saavani mielipiteitä, ehkä muiden vastaavia kokemuksia jne?
Eli siis tapasin ihanan miehen viime syksynä Espanjassa kun muutin työn perässä muutamaksi kuukaudeksi sinne.
Ensin olimme vain kavereita ja hän oli todella mukava ja huomaavainen mutta vain kaverillinen, ei siis mitään "I love you" lässynläätä.
Töissä juttua riitti ja nauroimme aina yhdessä ja työpäivät olikin tästä syystä tosi mukavia ja tuntui että aika lentää.
Ajan kuluessa kuitenkin lähennyimme entisestään ja vietin vapaa-aikaani miehen seurassa ja hän oli todella välitti ja halusi aina olla seurassani ja tutustua minuun enemmän ihmisenä.
Etenimme hitaasti ja fiilispohjalta, kuitenkin minä onnistuin vähän turmelemaan tätä suhdetta/tapailua sillä yhtenä iltana kun lähdimme juhlimaan työporukalla ulos niin
illan aikana sattui siis pientä flirttiä toisen kanssa, olin liian humalassa ja tottakai häpeän idioottimaista käytöstäni.. enkä tiedä miksi toimin näin. Mitään vakavaa se ei ollut mutta loukkasi miestä paljon ja hänelle tämä oli kova isku ja ymmärrän toki kun aika mustasukkaisia tuntuisivat nuo espanjalaiset miehet olevan ja itsekkin olisin varmasti raivostunut samassa tilanteessa.
Kuitenkin hän antoi anteeksi vaikkakin vähän vaisumpi oli loppuaikana ja lähdön aikakin tuli ja hän vei minut lentokentälle ja hyvästeltiin ja hirveäähän se oli.. sitten en kuullutkaan miehestä 2kk mitään ja ajattelin että sinne meni ja itseäni tästä syyttää saa.
Kuulin vain ystäviltäni espanjasta että hän kyselee minusta koko ajan mutta on vielä vihainen eikä siksi ota yhteyttä tai vastaa mun yhteyden ottoihin. Vaikealta tuntui mutta mun oma vikahan se oli joten eipä mikään auta.
Kuitenkin päätin olla hullu ja tein päätöksen että palaan kesällä 2015 espanjaan töihin ja haluan puhua asiat selviksi sitten tämän miehen kanssa.. hän ei siis tiennyt suunnitelmastani mutta yllättäen kuukauden sisään sitten soitti minulle ja puhuimme asiat läpi ja nyt siis olemme viestitelleet päivittäin, soittelemme melkein päivittäin ja hän vannoo koko ajan että haluaa minut elämääni ja että on rakastunut minuun mutta ei enää ikinä voi katsoa minua muiden miesten kanssa millään tapaa sillä se saa hänet raivon partaalle, ymmärrettävääkin.
Mies on muutenkin erittäin mustasukkainen ja omistushalunen ja pitää yhteyttä todella tiiviisti..
Minulla on todella paljon tunteita häntä kohtaan vaikkakin hän on minua suhteellisen paljon vanhempi mutta hänen kanssaan oli niin hyvä olla ja nyt vain en tiedä mitä teen..
Mitä olette mieltä, onko tää ihan tuhoon tuomittu ja olenko ihan sekaisin ihastuksesta kun menen ja pitäisikö unohtaa tai edes uskoa miehen tunteisiin?
Tästä tuli nyt pitkä kirjoitus enkä viitsi kaikkiin yksityiskohtiin mennä kun tulisi romaani vielä kirjoitettua.. kaikki kommentit sallittuja!
Eli siis tapasin ihanan miehen viime syksynä Espanjassa kun muutin työn perässä muutamaksi kuukaudeksi sinne.
Ensin olimme vain kavereita ja hän oli todella mukava ja huomaavainen mutta vain kaverillinen, ei siis mitään "I love you" lässynläätä.
Töissä juttua riitti ja nauroimme aina yhdessä ja työpäivät olikin tästä syystä tosi mukavia ja tuntui että aika lentää.
Ajan kuluessa kuitenkin lähennyimme entisestään ja vietin vapaa-aikaani miehen seurassa ja hän oli todella välitti ja halusi aina olla seurassani ja tutustua minuun enemmän ihmisenä.
Etenimme hitaasti ja fiilispohjalta, kuitenkin minä onnistuin vähän turmelemaan tätä suhdetta/tapailua sillä yhtenä iltana kun lähdimme juhlimaan työporukalla ulos niin
illan aikana sattui siis pientä flirttiä toisen kanssa, olin liian humalassa ja tottakai häpeän idioottimaista käytöstäni.. enkä tiedä miksi toimin näin. Mitään vakavaa se ei ollut mutta loukkasi miestä paljon ja hänelle tämä oli kova isku ja ymmärrän toki kun aika mustasukkaisia tuntuisivat nuo espanjalaiset miehet olevan ja itsekkin olisin varmasti raivostunut samassa tilanteessa.
Kuitenkin hän antoi anteeksi vaikkakin vähän vaisumpi oli loppuaikana ja lähdön aikakin tuli ja hän vei minut lentokentälle ja hyvästeltiin ja hirveäähän se oli.. sitten en kuullutkaan miehestä 2kk mitään ja ajattelin että sinne meni ja itseäni tästä syyttää saa.
Kuulin vain ystäviltäni espanjasta että hän kyselee minusta koko ajan mutta on vielä vihainen eikä siksi ota yhteyttä tai vastaa mun yhteyden ottoihin. Vaikealta tuntui mutta mun oma vikahan se oli joten eipä mikään auta.
Kuitenkin päätin olla hullu ja tein päätöksen että palaan kesällä 2015 espanjaan töihin ja haluan puhua asiat selviksi sitten tämän miehen kanssa.. hän ei siis tiennyt suunnitelmastani mutta yllättäen kuukauden sisään sitten soitti minulle ja puhuimme asiat läpi ja nyt siis olemme viestitelleet päivittäin, soittelemme melkein päivittäin ja hän vannoo koko ajan että haluaa minut elämääni ja että on rakastunut minuun mutta ei enää ikinä voi katsoa minua muiden miesten kanssa millään tapaa sillä se saa hänet raivon partaalle, ymmärrettävääkin.
Mies on muutenkin erittäin mustasukkainen ja omistushalunen ja pitää yhteyttä todella tiiviisti..
Minulla on todella paljon tunteita häntä kohtaan vaikkakin hän on minua suhteellisen paljon vanhempi mutta hänen kanssaan oli niin hyvä olla ja nyt vain en tiedä mitä teen..
Mitä olette mieltä, onko tää ihan tuhoon tuomittu ja olenko ihan sekaisin ihastuksesta kun menen ja pitäisikö unohtaa tai edes uskoa miehen tunteisiin?
Tästä tuli nyt pitkä kirjoitus enkä viitsi kaikkiin yksityiskohtiin mennä kun tulisi romaani vielä kirjoitettua.. kaikki kommentit sallittuja!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mitä sydän sanoo? Punnitse järkeä ja tunteita mutta vaikuttaa mielestäni.siltä että mies välittää sinusta vaikkakin ehkä liian mustasukkainen on.. tietty sinun olisi pitänyt miettiä ennenkuin alat hänen silmien alla flirttailuun.. mutta jossittelu ei auta.
""Mitä olette mieltä, onko tää ihan tuhoon tuomittu ja olenko ihan sekaisin ihastuksesta kun menen ja pitäisikö unohtaa tai edes uskoa miehen tunteisiin?""
Jos vastausta moiseen kysyy täysin ventovierailta niin täytyy olla aika yksinkertainen. Jos ei asianosainen itse tiedä vastausta niin vielä vähemmin sen tietää täysin ulkopuolinen.
No tilanne on minulle täysin uusi ja olen pohtinut asiaa vain oman pään sisällä joten ei siinä tosiaankaan aina itsekkään enään tiedä mitä pitäisi tehdä ja mikä on järkevää ja mikä ei. Haen täältä vain mielipiteitä ja näkemyksiä tähäb tilanteeseen, mutta kiitos vastauksestasi.
Aina kannattaa sotkeentua sairaan mustasukkaiseen vanhempaan ulkolaiseen mieheen. Elämä on pelkkää ruusuilla tanssimista sen jälkeen.
Tätähän mä just pohdinkin.. en halua jäädä kotirouvaksi kellekkään mutta en haluaisi menettää tätä ihmistä jolla on niin monia hyviä puolia..
Kuulostaa melko normaalilta, ei vakavaa.
Tapasit miehen mutta et luvannut tai esiintynyt tavalla joka edellyttäisi uskollisuutta?
Epävarmalla pohjalla olevissa suhteissa saa höylätä muiden kanssa miten huvittaa, molemmat ei lupaa mitään, katsellaan tyyliä.
Menee aikansa kunnes molemmat osapuolet hyväksyvät sen yhteisen tavoitteen, ollaan yhdessä ei muita. Epävarmuus on poistunut.
Mies on mielestäni ihan järkevä, en itse ala jakamaan naista toisten miesten kesken joten ehkä asia on ollut välillänne hiukan epävarma koska olet itse halunnut säpinää toisen miehen kanssa. Nainen joka on varma haluistaan ei noin tee, ei koskaan.
Mies on siis ollut valmiimpi osapuoli, siihen varmasti keskustelunne ovat myös johtaneet.
Ja, keskustelut jatkuvat vielä tovin.
Täysi idiootti olet, jos vapaaehtoisesti lähdet toiseen maahan ja otat ristiksesi sairaalloisen mustasukkaisen miehen. Hyvä, jos siltä reissulta selviät hengissä.
Kerro mistä se mustasukkaisuus kumpuaa, analyyttinen ote olisi nyt hyvästä.
Aloittaja voisi lukea kommenttini alla olevista viesteistä.
Ei kukaan tiedä millainen mies on kysymyksessä, ethän taida tietää sitä vielä itsekään?
Koeajo, mielellään vuosia ilman täydellistä sitoutumista on ihan hyvä ajatus. Kyllä tuossa ajassa ne pienet ja suuremmatkin virheet tulevat esiin.
Mies kyllä odottaa jos rakastaa.
Ei muuta.
Suomalaisnaisilla kun tärkeä vetää lärvit, unohtuu että on kulttuureja joissa lärvit vetävä nainen nähdään vähintäänkin hutsahtavana.
Älä yleistä tuota lärvien vetoa, itse en juo alkoholia ollenkaan. Monet tuttavistani ottavat tosi vähän alkoa, eivätkä harrasta tuollaista lärvit täyteen meininkiä kotimaassa eivätkä ulkomailla.
Niin, muslimien patjan ei tarvitse vetää lärvejä ollakseen lumppuja. Äo on niin alhainen että ei tarvitse olla jurrissa ollakseen niin nuija että sekaantuu muslimeihin.
voi he.vetti Watson, mistä lähtien espanjalaiset on olleet muslimeja!!! Sä olet kai häpi siellä katollisessa maailmassa joskin epäilen että olet varsin yksin siellä kuitenkin nyrkkisi kanssa
Sinä ihana RW, jos minua tarkoitit, niin en todellakaan ole muslimin patja, mieheni on ihan eurooppalainen kristitty. Tosin uskonto ei näyttele mitään osaa elämässämme, itse olen ateisti.
Noooh, kyllä suurin osa näistä italialaisista, ranskalaisista, espanjalaisista ja portugalilaisista mitä palstan vajakeilla on on algerialaisia, tunisialaisia tai marokkolaisia. Tosin palstavajakki luulee että kyseessä on eurooppalainen koulutettu mies mutta useimmiten onkin persaukinen muslimi.
Sitten kun asia tulee selville on jo myöhäistä ja kulisseja ylläpitääkseen vajakki jatkaa itsensä ja sukunsa kusettamista ja esittää että murjaani olisi ihminen.
Buhahahahahaaaa
Raaka Watson on täällä kovin aggressiivinen, taitaa mies olla tyytymätön muijaansa, vaikka täällä hehkuttaakin ihan muuta. Ei ole onnellisen miehen kirjoitukset noin vihamielisiä, purkaa omaa pahaa oloaan vieraisiin ihmisiin. Kyllä täällä jo tiedetään hänen mielipiteensä muslimeista, joten eikö voisi lopettaa nuo törkykirjoitukset vihdoinkin.
ah olen ihanassa parisuhteessa algerialaisen kanssa espanjassa <3
Vihamielinen? Onko se minun vikani jos viesti on epämiellyttävä? Minäkö olen muslimien porsastelujen takana?
Aika omituinen näkökulma.
Olitteko te sopineet puolin ja toisin ennen sekoiluasi, että ette seurustele muiden kanssa? Ellette olleet, on miehen mustasukkaisuus aiheetonta ja ehkä sairaalloista.
Lue kirjoittamasi ja ymmärrä: Mustasukkainen ja omistushaluinen. Kulttuuri eroaa jonkin verran. Hyvä myös muistaa, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Omat valintasi teet. Onnea.
Kiitos kaikille vastauksista, varsinkin noista asiallisita! Emme ollewt ennen tätä typerää sekoiluani sopineet mitään että olisimme yhdessä, olimme vain ihastuneita mutta kaikki oli todella epävarmaa.. vasta nyt oikeastaan olemme puhuneet kaiken läpi ja hän on kertonut avoimesti tunteistaan ja toiveistaan. Hän on myös sanonut että hän ei voi olla naisen kanssa joka on muslimien tai tummaihoisten kanssa tekemisissä (katolilaisuus..?!) Ja kovin uskovaiselta tämä mies vaikuttaa muutenkin. Hän on todella ihana ja huomioiva mutta tottakai silti mietin mihin oldn ryhtymässä sillä mulla on oikeasti tunteeni pelissä, enkä haluaisi että taas sattuu..