Voi tyttö, et tiedä, mistä päästit irti!

Tietääkö tyttö, että haluaisit taistella vielä ja haluat hänet takaisin? Jos ei edes tiedä, niin eikö sitten ole turha huudella?

Voi kuule, kyllä varmasti tietää, olen Mies isolla ämmällä, en piilottele tunteitani! Tänne on hyvä purkaa lisää tuntemuksiaan.

Ymmärrän. Minulla hieman samankaltainen tilanne, mutta en tiedä haluaisiko hän vielä taistella meistä....rivien välissä on ehkä jotain, en osaa niihin tarttua, hän ei sano suoraan.

Aloitusviestiini lisätäkseni:

Minulla on kaikkea, mitä voi toivoa: on koti, vakituinen työ, rahaa niin, että voin tehdä ja harrastaa melkein mitä vain, kenellekään en ole velkaa senttiäkään. Mutta kun jätit minut, minulla ei ole enää mitään. Sinä toit minulle elämänilon, valitettavasti myös veit sen mennessäsi. Olen ollut sinulle hyvä, sen uskallan sanoa hyvällä omallatunnolla. Olen auttanut sinua monella tavalla, se on tuntunut minusta oikealta ja hyvältä. Tapa, jolla kohtasimme, oli yksinkertaisen kaunis, en usko vastaavan toistuvan enää. Enkä haluakaan, sillä haluan vain ja ainoastaan sinut. Muista, mitä sanoin sinulle, sylini on aina avoin sinulle! Rakastan sinua äärettömän paljon, enemmän kuin saatoit koskaan tietää!

Meillä sama tilanne. Yhdessä on ollut hyvä olla mutta sen hyvän eteen on tehtävä töitä. Se on unohtunut kiireen keskellä. Keskitytty vääriin asioihin. Itse taistelisin viimeiseen asti, toinen epäröi. Ei se vaihtamalla parane, arki astuu elämään jokaisessa suhteessa. Uskon että toiseen voi rakastua uudelleen ja uudelleen jos tahtotilaa löytyy ja oikea asenne löytyy.

Meillä on edelleen huisin hauskaa yhdessä, viihdyt hyvin seurassani. Miksi et halua opetella rakastamaan uudestaan? En ole tyhmä, näen, että sinäkin kaipaat minua kun kysyt töissä, mitä meinaan ja mihin menen. Olemme molemmat olleet toisillemme tuki ja turva, olemme parhaat ystävät. Älä tuhlaa elämääsi etsimällä aina vaan uutta seikkailua, kasva aikuiseksi! Toteutetaan yhdessä sinun ja minun unelmia! Odotan sinua, rakas!

SurunMurtama5
Olet todella hienosti kirjoitanut, olisin kuin itsee sen kirjoittanut.Omalla hetkellä ihan samalainen tilanne ja olen tähäänkin sen purkanut pari päivää takaisin.Harmi että kolmekymisellä samat oireet kuin viisikymisellakin.

Voi kuinka kaipaan sinua, tuntuu lohduttomalta odottaa kotona yön saapumista tietäen, ettet enää tule luokseni. Elääkseen, ihminen tarvitsee lähinnä ravintoa ja lepoa. Minä tarvitsen sinua! En haluaisi tallustaa elämääni eteenpäin ilman sinua. Ei ole mitenkään kliseistä sanoa, että olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Olen aikuinen mies, joka seisoo tukevasti jaloillaan, minulla ei ole mitään muuta hätää kuin se, että sinä valut pois elämästäni. Haluaisin huolehtia sinusta, olla sinulle hyvä, rakastaa ehdoitta, jatkaa siis samaan tapaan kuin tähänkin saakka. Olen itkenyt jokaisen kyyneleen, joka minusta koskaan voi irrota, miettien, mitä on tapahtunut, olenko todella ansainnut tämän. En osaa syyttää sinua, olet ehkä vain olosuhteiden ja ympäristösi uhri. Toivon koko sydämestäni, että teet varmasti oikean ratkaisun, mihin ikinä lopulta päädytkään. Rakastan sinua pyyteettömästi, oma pieni Pupuni!

Odotan sinua töistä kotiin. Teen sinulle lämpimiä voileipiä, niistähän me pidämme. Tuntuu samalla turvalliselta, samalla musertavalta. Olet minulle yhä paljon, paljon enemmän kuin ystävä. Pelottaa ajatella, että sinun tunteesi ovat ehkä jo hiipuneet täysin kaveritasolle. En halua uskoa sitä! Olen aivan varma, että meillä olisi vielä paljon uutta opittavaa toisistamme. Miksi ihmeessä luovutat? Minua inhottaa ajatella, että teet tämän varmasti aina uudestaan, joka kerta uudelle henkilölle. Sanoit olleeni paras mies, joka sinulla on koskaan ollut. Tiedätkö, miltä tuntuu, kun olen asettanut sinut alusta alkaen etusijalle, tehnyt kaikkeni onnesi eteen, antanut siimaa joka suuntaan, jottet tuntisi oloasi ahdistuneeksi, ja sinä jätät minut? Se tuntuu niin pahalta, etten ole kyetä hengittämään! Minussa on vikoja, siinä missä muissakin. Yritän oppia ja muuttua aina paremmaksi ihmiseksi. Ikäväkseni joudun toteamaan, että olet aika itsekäs. Et ole useinkaan laittanut minua minkään edelle, haluat tulla ja mennä niin kuin haluat, vaikka olemme parisuhteessa. Se on ollut vaikeata, mutta olen halunnut taistella puolestamme, ja haluaisin yhä taistella. Miettisit vielä, meillä on niin hyvä yhdessä, et sinä muuten haluaisi vieläkin viettää näin paljon aikaa kanssani. Tervetuloa syömään, leivätkin olen tehnyt rakkaudella<3

Minkä vuoksi et palaa luokseni, vaikka kerrot ikävöiväsi minua? Mikä siellä aidan toisella puolen on niin paljon vihreämpää? Voin nähdä, miten tulet katumaan että jätit minut, kun huomaat, ettei se seuraavakaan ollut "sitä mitä etsit". Sanoit, että tunnun enemmänkin parhaalta ystävältäsi ja kuitenkin myös rakastat minua. Luuletko todellakin, että parisuhde on jatkuvaa kipinöintiä? Se toinen pitää vaan oppia löytämään aina uudelleen, siitä tässä on kyse. Lopeta jo tämä tyhmä leikki ja ollaan taas yhdessä!

Miksi haluat edelleen viettää kanssani arkea? Kiusaatko minua tahallasi vai haluatko minulta vain maallisia apuja? Huomaat ja tiedät itsekin, että viihdyt kanssani todella hyvin. En suostu uskomaan, että kaikki romantiikka puoleltasi olisi kuollut, en kertakaikkiaan suostu siihen! Olisi jo korkea aika lopettaa tämä ihmettely ja rakastaa taas täysillä. Vaikka olemmekin yhä "erosta" huolimatta jatkuvasti yhdessä, kaipaan suunnattomasti suudelmiamme ja rakasteluamme, etkö sinäkin? Tiedän, että luet suomi24:n keskusteluja, ehkä tämäkin on osunut silmiisi...

höpö höpö, missä järki?

Nykyään ei osata korjata vanhaa vaan helposti siirrytään uuteen tätä tää nyky aika on. Et osta uutta taloa jos lamppu palaa vaan vaihdat uuden lampun. Pitäis olla helppoo mutta kun se vaan ei enään ole.