Erosta aikaa kulunut viisi vuotta ja lapsia on yksi.Koko aikana olen saanut kahdesti elatusmaksun.En ole maksujen perään sen enempään huudellut vaan olen tyytynyt tilanteeseen.
Lapsen ja isän suhde on loistava, kuin myös minun ja exäni.
Tunnen itseni aika oudoksi ihmiseksi tässä asiassa mitä näitä palstoja lukee ja ympäriltä kuulee.
Olen valmis kertomaan lisää jos tämä asia herättää kiinnostusta.
Lapsen ja isän suhde on loistava, kuin myös minun ja exäni.
Tunnen itseni aika oudoksi ihmiseksi tässä asiassa mitä näitä palstoja lukee ja ympäriltä kuulee.
Olen valmis kertomaan lisää jos tämä asia herättää kiinnostusta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
pärjäilet siis hyvin?
Hei.
Minulla 3 lasta, lasten isän pitäisi maksaa 500e/kk, erostamme aikaa jo 3 vuotta, hän uusissa naimisissa... Lasten iskä maksanut ehkä ekat 3 kk maksut ja sitten ne vaan jäivät. Tarjosin hänelle porkkanaa, että mikäli hän huolehtii lapsistaan=hoitaa heitä ja pitää usein luonaan - ei elatusmaksuaja tarvitse maksaa. Tämä kannatti, sillä nyt olemme fiftyfifty tilanteessa ja lapset voivat hyvin. Aina välillä saattaa olla vääntöä jostakin lasten hankinnoista, mutta loppujen lopuksi järki voittaa ja asiat sujuvat. Kiitän useasti itsenäni ratkaisusta, koska se on osoittautunut toimivaksi! Tsemppiä.
Mielestäni isän velvollisuus on huolehtia jälkikasvustaan ilman, että sitä pitäis mitenkään vaatia. Lapset kasvavat ja heidän tarpeensa myös iänmyötä. Ja kun lapsilisät loppuu 17 -vuotiaana, koulut on vielä kesken, jolloin saa huolehtia vielä monesta asiasta ilman *avustuksia*.
Voisithan sanoa ex-miehellesi, että avaa pankkiin lapsellesi tilin, johon tallettaa vaikka 150 € kuukausittain pesämunaksi, sitten kun lapsi on täysi-ikäinen ja tarvitsee opiskeluun rahaa, niin sieltä voi sitä sitten tarvittaessa käyttää.
vai besä munaksi buhuuhuhu =) ei sitä 150 euroa noin vain revitä ja jos on uus mies niin sitä vähemmän löytyy halukkuutta auttaaaa
Ei kait sun tarvikkaa huolta kantaa. Eikö se oo niin, että sossu hoitaa nää "rästit". Mun tietääkseni yksinhuoltajilla menee helevetin hyvin. Ollaanpa joskus mekin vaimoni kaa mietitty samaa kuvioo. Tilanne ei muutu, ainoastaan mun osote muuttuu.
Eihän "yksinhuoltaja" (siis lähivanhempi) saa yhtään sen enempää tukea kuin esim ydinperheen vanhempi. Poikkeuksena on ainoastaan tuo lapsilisän yh-korotus joka on 36 e/kk. Toimeentulotukea ei esim tipu jos ei ensin vaadi kohtuulliset elatusmaksut etävanhemmalta. Asumistuen suhteen niin samat tulorajat on kaikilla.
entä jos isiltä vietiin erossa kaikki..yritys..työ..terveys... ja lapset..revi siitä sitten.
no jos siihen tyydyt, niin mitäs sitä sitten pohtimaan ... ja on myös lapsen etu.
Hienoa jos suhteet kunnossa.... niin pitäisikin.
Mutta vahvistetut maksamattomat elarit voidaan vaatia maksuun ... vanhenevat vasta viidessä vuodessa -- jota et tietenkään tekisi (vaatisi takautuvasti maksettavaksi), koska lapsenne ei noita rahoja elatukseensa tarvise.... vai?
Yleensä vaimo vie lapsen, ei anna tavata lasta,
saa elatusmaksun. Elatusmaksun lisäksi lapsilisä
antaa mahdollisuuden toteuttaa esim etelänmatkat jne. Yksinhuoltajat ovat asia erikseen. Mutta jos äidin ja lasten uusi "isi" astuu kehiin, pitäisi elatusmaksu lopettaa. Sinun tapauksessa
nostan hattua ja kumarran syvään..
Yleensä tapaamiset sujuvat oikein mainiosti ja elarit sovitaan kuten kuuluukin. Sitä sitten en tiedä millaisissa piireissä sinä reppana liikut, kun moisen päätelmän olet tehnyt.
Minkä IHMEEN vuoksi lastesi äidin uuden puolison pitäisi millään tavalla osallistua SINUN lapsesi elatukseen (jota kyllä usein tekee, vapaasta tahdostaan) -- jota väkisinkin tarkoitat jos se olisi peruste lapsen ISÄLLE lopettaa osallistumisensa oman jälkikasvunsa elatukseen.
PAITSI jos sinä suostut ja exäsi mies tahtoo adoptoida lapsesi -- voithan tätä heille ehdottaa. Elarit loppuu siihen paikkaan, tapaamiseten ohella.
Mies 36 tuntuu kovin puolustavan oikeuttaan elättää omaa lastaan. Siitä vaan, yhtä lasta on helppo elättää hyvillä tuloillasi.
Asia on kyllä käytännössä niin, että kun uusi avoke astuu ex;n elämään ja muuttaa virallisesti samaan osoitteeseen ex:n ja lasten kanssa, osallistuu hän ihan varmasti sekä ex:n, että myös lasten elämiseen liittyviin kuluihin, tahtoi sitä tai ei.Miksi sitten sitä ei missään tapausessa saisi mitenkään huomioida? MIksi? Suomen laki: MIkä ei ole oikeus ja kohtuus, ei liene kohtuus olla lakikaan...vai miten se meni??
Kaikille uusioperheille vaan velvollisuus elttää ko perhe yhdessä ja elarit pitää heti lopettaa jos kerran tuloja on kaksi ihmistä perheeseen tuomassa. Tämähän on selvää ex:n puolelta kun laki on tämä, kannustetaan sillä naisia eroamaan, kun talous on taattu, ja paranee vaan eron jälkeen.
Itse elätän kolmea lasta, ex saa 700 euroa ,lapset koulussa, ex mies huippupalkalla on sitten vaan ,asuu ja kuluttaa, kuskaa ja syö, ja ei osallistu siis mitenkään uusioperheen kuluihin ja menoihin?? Eikä hänen tuloja tietenkään ole siis syytä ottaa mitenkään huomioon tasapuolisuuden nimissä arvioitaessa ex:n tuloja ja menoja elatuslaskelmassa? Mutta, yritän hakea asumistukea, toimeentulotukea tms..ensimmäinen selvitettävä asia on ex:n tulot ja hänen uuden avopuolison tulot!
En ole asiaa tuolta kantilta ajatellut – eli ettäkö puolustaisin oikeuttani elättää lastani … voi sen kai noinkin sanoa. Näen sen paremminkin velvollisuutenani, jokaisen vanhemman velvollisuutena omaa lastaan kohtaan – asuvat vanhemmat sitten samassa osoitteessa tai eivät.
Yhtä lasta hyvillä tuloilla tietenkin helpompi elättää (siis, jää enemmän rahaa ”yli”) kuin useampaa pienemmillä – mutta näinhän on myös ”eroamattomissa” perheissä. En ymmärrä pointtiasi tuosta.
Kyllä, syntyy säästöjä mm. ruokamenoissa (ns. ”yhden jääkaapin” etu), mistä syystä yh-lisä lakkaa, ja tämä muuten peruste sille.
Koska hänellä ei ole VELVOLLISUUTTA osallistua lastesi elatukseen. Jos niin itse päättää ja haluaa tehdä, niin hienoa (luulisi sinun olevan silloin asiasta iloinen).
>
Kuules ny … jos jonkun mielestä esim. vaimon piekseminen on kohtuullista jos potut oli huonosti kuorittu, niin laki ei varmasti miksikään muutu. Jos joku asia sinun mielestäsi on kohtuuttomuus … eli että lastesi äidin uuden miehen osallistuttava sinun tenavien elatukseen.. ei se sitä ole suurimman osan suomalaisten mielestä (ja siitä olen varma) – tuo sanonta tarkoittaa AIVAN jotain muuta.
Toistat itseäsi – kai sitten minäkin. Asia korjautuu jos esität että ko. mies adoptoi lapsesi, ja siihen hän ja lasten äiti suostuvat.
>
Katkeruutesi määrällä ei ilmeisesti mitään rajaa … surullista.
Ei kuulu sulle, siis miten ao. mies osallistuu uusioperheen elatukseen (exäsi päänsärky paremminkin) … eli sitäkin suuremmalla syyllä sinun osallistuttava lastesi elatukseen. Ja elleivät elarit siihen mene, niin sitten syytä toimia.
Ei tietenkään … edelleen, sinä ja exäsi vastaatte lastenne elatuksesta. Uudella miehellä EI OLE tähän velvollisuutta. Kuinka vaikea tuo on ymmärtää.
Siis ettäkö asumistukea haettaessa jotain kiinnostaa sinun exän tulot, puhumattakaan hänen uuden miehen tulot – älä puhu pehmosia! Miten sinä ne edes tietäisit? Olisi todella hauska kuulla… Kirjoita lisää tuollaista puppua, niin koko kirjoituksesi voidaan lukea AIVAN uudessa valossa.
Tarkoitin tietenkin sitä, että jos joku hakee näitä sosiaalisia muita tukimuotoja, selvitetään ensin myös avopuolison tulot. Elatusasioissa ei huomioida avoketta mitenkään. Onko tässä nyt sitten jokin järkevä logiikka mielestäsi?
puhujaan täysin!!!!t: petetty
No onhan siinä logiikka. Elatuksen hoitavat lasten vanhemmat (asuvat yhdessä tai erillään) -- jos siihen yhteiskunnan tukea tarvitsevat, niin sitä heidän pitää ja kuuluu saada. Jos avopari (tai uusio perhe) hakee asumistukea yhteiseen asuntoonsa, niin tietenkin molempien tulot huomioidaan (ja lapsi tukea korottavana "tekijänä"). Tämä putkiaivo ei osaa nähdä tässä mitään "epäloogisuutta".... mutta oikeus jokaisella mielipiteisiinsä.
sitten sellaisen, kun uusi puoliso maksaa itsekin elatusmaksuja edellisista lapsistaan?
Onko tähän olemassa joku kaava.
Meinaat, että kun olaan uusissa naimisissä ja uusi puoliso maksaa itsensä kipeäksi ex-muijalleen, ei saisikaan enää omille lapsilleen heille kuuluvaa elatusmaksuakö?
Nyt herätys, maksa se mikä kuuluu, äläkä narise!
Pohdiskelen tässä, että eiköhän lapsen/lasten isälle (tässäkin tapauksessa) kuuluisi vastuu lapsen huolehtimisesta taloudellisestikin ainakin osittain, ei ainoastaan joka toinen vk:nloppu siis tapaamisaikoina. Asiaa tulisi ajatella kauaskantoisemmin ja laajemmin. Mutta kerrohan ihmeessä tulosi, kun tuollaiseen marttyyrimaiseen ratkaisuun olet päätynyt.
Valtaosa vanhemmista kantavat vastuun lapsensa elatuksesta ihan muilla tavoin kuin maksamalla rahaa ex-puolisonsa tilille. Lapsella on jo lain mukaan oikeus saada elatusta kummaltakin vanhemmilta - ja vanhemmat voivat sitten sopia keskenään miten tämän hoitavat. Jotkut haluavat sopia asian niin että toinen maksaa jonkun kuukausittainen summa toiselle - taas monet haluavat elättää lapsensa ilman välikäsiä. Pääasia lapsen kannalta on että homma toimii.
Tällä tavalla elatus voi jopa toimia paremmin kun isäkin kokee että hän on muuta kuin lompakko lähivanhemmalle. Ehkä isä onkin sitten valmis esimerkiksi panostamaan lapsen koulutukseen ja muutenkin olemaan mukana lapsen elämässä.
mielestäni on täerkeää että saan osallistua lasteni hankintoihin, jatkan sitä mitä tein jo liiton aikana, olen mukana arjessa. Kyllä lapsetkin tykkää lähteä isänsä kanssa kaupoille. Minä en maksa elatuksia, exä ansaitsee kaksi kertaa enemmän ja osaamme tasata kuluja ilman riitoja. Hienosti menee, eikä tarvitse miettiä mihin se nainen käyttää saamiaan rahoja..
Olen edelleen sitä mieltä mitä kirjoitin tuossa aiemmin. Toki poikkeuksiakin on. Mutta se, että etävanhempi osallistuu lapsen kuluihin ilman kirjallista sopimusta on harvinaista ja vielä että se toimisi. Harvemmin molemmat eroavat osapuolet ovat tyytyväisiä ero ratkaisuun ja siksi toiset etävanhemmat eivät sallisi ex:n saavan yhtään ylimääräistä, vaikka elatusmaksut eivät rikastuta ketään näin valitettavasti kuvitellaan vieläkin.
Ja kyse ei ole siitä kumpi tienaa enemmän vaan vastuu lapsistaan tulee kantaa myös taloudellisesti ja mielestäni kirjallinen sopimus sosiaalilautakunnassa on paras vaihtehto.
Tämän enempää en tähän asiaan kommentoi.
Olisiko parasta sitten varmuuden vuoksi määrätä katkerampi (jätetty) osapuoli maksajaksi että voidaan varmistaa että lapsi saa tarvitsemansa elatuksen? Jos kerran elatusmaksun tarkoitus on taata ettei katkera osapuoli luista velvollisuukistaan? Miten sitten ydinperheissä - pitäsikö siinäkin ottaa käyttöön tällainen järjestely? Velvoitetaan puolisot maksamaan toisilleen elatusapua että voidaan varmistaa ettei vaan joku suutuspäissään laiminlyö elatusvelvollisuutta?
*hih* -- hauskan ajatuksen heitit, sitä sopii miettiä.
Olen ehdottomasti niin tapaamisissa kuin alareissakin sillä kannalla, että vanhempien niistä pitäsi osata sopia ja joustaa. Siitä huolimatta en suostuisi jättämään asiaa suullisten sopimusten varaan... jos vaikka nyt olemmekin hyvissä väleissä exän kanssa, en voi mennä siitä takuuseen 10 vuoden päästä (vaikka toivoisinkin). Ja kun asioista helpointa sopia kun ollaan sovussa... niin miksi ottaa riski että asioista jonain päivänä tapellaan kirjallinen sopimus (tai tuomio) suullisen "unohduttua"... näen sen tavallaan "vakuutuksena" pahan päivän varalle (molemmille vanhemmille)
Olen ehdottomasti sitä mieltä että vanhempien pitää sopia näistä elatuskuviosta kirjallisesti. Ongelmana on että tänä päivänä yleensä vaan sovitaan elatusmaksun suuruudesta - ja jos menee riitaiseksi niin lähdetään vielä siitä olettamuksesta että etävanhempi katoaa lapsen elämästä ja ainoa tapa elättää lapsen eron jälkeen on siirtää rahaa lähivanhemmalle.
Elatussopimukseen pitäisi kirjata kumpi vanhemmista vastaa mistäkin kuluista (vaatteet, harrastusjutut, terveydenhuolto, hoitamaksut), samoin pitää pyrkiä ratkaisuihin missä minimoidaan tulosiirtojen tarve ja otetaan huomioon myös tapaamisten määrä/matkakulut jne.
Nythän etävanhempi voi joutua tavallaan maksamaan "tuplaelatuksen" - ensin maksamalla rahaa lähivanhemmalle ja sen jälkeen vielä maksamalla lasten kuluja.
Tuo "tuplamaksamisen" problematiikka on olemassa -- puolin ja toisin. Tosiaan, lähivanhempi voi lähettää lapsen etälle niin huonoissa kengissä että kaupoille on mentävä (vaikka pitäisi olla hoidettu elareilla). Tai sovittu että etävanhempi ostaa joka syksy uudet haalarit ... ja hän kaappaa lähimmältä kirpparilta "jotain sinne päin" ... eli millään sopimuksilla ei voida tehdä kaiken kattavaa ja vedenpitävää sopimusta ... eikä tarvitsekaan, kun nämä asioita mitkä lapsen vanhemmille pitäisi olla päivänselviä.
Meillä käytännön sanelemaa oli, että hoidan elareilla lapsen normaalit kulut (siis vaatteet, harrastukset, yms.) -- joulu ja synttärilahjat noista riippumattomasti, tietenkin. Sen verran "sovinisti" (tai kädetön) olen, ettei minusta saa yhtä taitavaa lpasen "vaatettajaa" kuin tämän äiti on -- joten meillä näin. Tapaamisten määrä huomioitu ruokakuluina elareissa (tai siis "kuluttomuutena" lähivanhemmalle kun lapsi minulla) ... muita vähennyksiä ei tehty summasta mikä nettotulojemme suhteessa laskien saatiin. Tapaamisista syntyvät kulut hoidettiin tapaamissopimuksella ... etävanhempi hoitaa/kustantaa lapsen viemisen tapaamiseen, lähi "palautuksen" (joten menee tasan).