Ei tässä ole mitään järkeä? Ollaan varattuja, perheellesiä ja tahoillamme onnellisia/tyytyväisiä. Meillä on flirtti päällä koko työpäivän ajan ja sitten lähdetään himaan.. Tää on ollut omituista, koska nyt vasta huomasin, että pitäisi laittaa jarrut päälle, ettei liian suurta lähentymistä pääse tapahtumaan. Mitä varten pelleillään... Kerro mitä mieltä olet tästä.
Naiselle menee, mutta olemme tuskin molemmat tällä palstalla
Naiselle menee, mutta olemme tuskin molemmat tällä palstalla
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kannattaa ajatella niin, että haluaisitko itsellesi naisen joka varattuna flirttailee miespuolisille työkavereille tai on valmis pettämään.
En halua. Olen itse kuitenkin mennyt mukaan tähän, joten en ole parempi.
Jos kuvittelet olemattomia. Miehet tunnetusti luulee flirtiksi kun nainen on vaan samanlainen kaikillle muillekkin. Eikä tiedä että ajattelet hänestä muutakin.
En kuvittele.
Ole oma itsesi ja tee miten sydän sanoo. Ei aina kaikki ole niin mustavalkoista.
En tiedä sinusta, mutta minä en ole suhteessani onnellinen tai edes tyytyväinen. Lasten vuoksi en kuitenkaan liitosta aio lähteä. He ovat tärkein asia elämässäni. Flirttailen koska olen onnettoman ihastunut häneen, enkä osaa sitä peittää. Olen kyllä yrittänyt jo pitkään pyristellä eroon tilanteesta. En usko että olet hän. Jos olet, niin sinun flirttailusi ainakin on hyvin peiteltyä, satunnaisia hymyjä ja punastelua. Kuitenkin riittävästi pitämään minua koukussasi. Jos et aio koskaan edetä niin ole kiltti ja lopeta.
Siis lopeta punastelu ja satunnainen hymyily?? Entä jos en uskalla...edetä
no en voi tietää hänen suhteen oikeaa tilaa. Päätellyt vain, kun kertoo arkisista asioista. En ole miehestä tarkemmin kysynyt. Flirttailu on ensin "kivaa" ja tiedän, että hän nauttii siitä, mutta nyt tää jo vaivaa mua. En usko, että hän on mitenkään pois pyristellyt. Tai sitten on, mutta ei pysty lopettamaan. En tiedä..
Mistäs nyt sen huomasit
En mä mitään erityistä huomannut. Ei ole kivaa, kun alkaa odottaa toista paikalle..Ikäänkuin ei itse enää hallitse tilannetta tai itseään. No huomenna nähdään, mutta nyt pitää olla toisella tavalla. Mutta en taida osata. Asia siis vaikuttaa omaan käytökseen.
Ei oo kivaa ei. Mekin näemme huomenna. Jos olisit hän, ja olet itse onnellinen vaimosi kanssa, niin toivonkin että väistät katseeni ja olet tyly. Hän puolestaan ei koskaan puhu vaimostaan, joskus perheestään, ja minä olen tehnyt siitä omat johtopäätökseni. Hänessä on jotain selittämätöntä, joka vetää puoleensa. Hänen tapansa olla rauhoittaa minua, ja toisaalta saa minut levottomaksi. Silmät ja katse saa jalat veteläksi. Mietin miksi en ole koskaan tuntenut niin miestäni kohtaan. Olen kyllä yrittänyt, ja edelleen yritän jatkuvasti löytää saman kipinän liitossani, ns "töitä" ollaan siis tehty sen eteen. On kuitenkin tiettyjä asioita miehessäni, joita en koskaan voi hyväksyä/antaa anteeksi, ehkä se on esteenä. Tätä toista miestä en toki tunne lainkaan ja todennäköisesti olen ihastuksissani fantasioinut hänet aivan toisenlaiseksi, kuin mitä todellisuudessa onkaan.
Älä ota liian vakavasti. Kaveri voi olla vaikka toinen tai kumpikin olisi suhteessa. Kunhan jää sit siihen.
Järkevyys kunniaan ja lopettakaa flirtti. Uskottomuus tuo vain kärsimystä läheisille. Kun panostaa omaan parisuhteeseen, se tuo onnea ja levollisuutta elämään. Usein jännitystä ja väriä elämään haetaan typerän flirtin kautta. Mielen valtaa omat fantasiat joilla ei ole todellisuuspohjaa, sama arki koittaa joka parisuhteessa. Parisuhteen ulkopuolinen seksuaalinen värittyneisyys ei ole se oikea tapa tuoda parisuhteeseen väriä.
Mitä mieltä itse olet ap? millä pohjalla on oma suhteesi? Jos olet onnellinen tahollasi, miksi kirjoittelet tällä palstalla? Minusta olisi reilua puhaltaa peli poikki jos et ole tosissasi, säästyisi turhalta kärsimykseltä flirttailusi kohdekin.
Kirjoitat kuin minulle ap.
Mitä me tehdään? Minusta kuitenkin alkaa tuntua, että tunteitakin kehittyy. Siinähän ei ole mitään järkeä. En uskalla satuttaa enää itseäni, koska mitä se hyödyttää. Silti tänäänkin..
yritin selittää mitä tunnen, koska haluan, vaikka ei saisi. Ja välitän sinusta.
tätä on vaan jatkunut jo ihan liian pitkään ja se hajottaa henkisesti aina.
Olen monesti jo miettinyt työpaikankin vaihtoa. Kevyt flirtti on ihan kivaa, mutta en osaa
sitä pidemmän päälle. Kai minulla sitten on aitoja tunteita sinua kohtaan.
Kuitenkaan en voi luottaa sinuun 100% varmasti menneisyyden vuoksi.
Enkä tiedä miksi haluaisin sinulta edes jonkinlaisen sanan, että välität oikeasti minusta,
etkä ajattele vain sitä yhtä asiaa.
Ei olla vielä tunteista puhuttu. Eikä varmaan puhuta. Tämä on nyt vain jotenkin erilaista. Toinen on vaisumpi ja vakavampi. Silti hän on merkityksellinen. Minulle.
Kiitos. Tämä sopi ajallisesti ja nimimerkkiä myöten niin hyvin tämänpäiväiseen, että omin itselleni. Vaikka älytöntöhän se olisi. Jotain tällaista toivoin, että välittäisit. kohtaaminen meni toisin kuin suunnittelin, siksi menin niin hiljaiseksi, sanattomaksi. Minäkin pidän sinusta...tai siis hänestä....ihan oikeasti.
Milloin näette seuraavan kerran?
ma.
Moikka.. Olen yrittänyt saada sen tiedon tunteista perille. mitä seuraavaksi? Mä hymyilen, tuun lähelles ja sä myös. Ja en vaan jaksa taas kerran viikonloppuna tätä miettiä.
Nyt pitäisi tehdä päätöksiä lähitulevaisuuden suhteen, erkaneeko tiemme. Sitä päätöksentekoa ei helpota typerä palstalla roikkuminen. Ehkä olisi parempi etääntyä, koska lähentyminen tuntuu mahdottomalta, kun kumpikaan meistä ei ole siihen tarpeeksi rohkea, ja tällaisenaan on tilanne, kuten sanottu väsyttävää. En minäkään jaksaisi enää yhtään viikonloppua elää ns puolielämää, ajatukset jossain muualla kuin pitäisi.Mutta silti...en haluisi päästää irtikään...Toivoisin että saisimme tämän jotenkin klousattua, että hän olisi riittävän rohkea, meni syteen tai saveen.
Jos vaan laitat sen biisin. Mitä sanot. Kun..
Minäkin tykkään flirtistä vieraan naisen kanssa. ei se ole niin kauheaa!
Mistä noita idiootteja oikein sikiää???????????????
Itsellä jollain tasolla on sama tilanne. Molemmat on tunnustanut toisilleen tunteet, mutta luulen että koskaan en häntä saa. Elämme vaan omissa haavemaailmoissa. Viestittelimme ja ollaan oltu yhdessä. Näitä kertoja on muutama ja en niitä vaan saa mielestä. Ei hänkään. Nyt on aikaa edellisestä kerrasta kun kumpikaan ei uskalla tehdä aloitetta .
En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin. Toisaalta en tiedä olisinko valmis jakamaan hänen kanssa elämäni. Mutta eihän siitä ole koskaan puhuttukaan. Hän kyllä sanoi, että jos aika ja tilanne ois toinen niin..olisin hänen elämänsä nainen.
Huh, vaikkei tämä ikinä ikinä johtaisi mihinkään niin tämä ilta...en tiedä, jarruttelu tulee olemaan yhä vaikeampaa. Pidin siitä, miten koimme jotain fyysistä yhdessä, se tuntui luonnolliselta tavalta kommunikoida Sinun kanssasi. Pelkään että edessä on uneton yö, en saa kuvaasi mielestäni. Aiempi ihastuminen alkaa muuttua yhä enemmän fyysiseksi vetovoimaksi, en tiedä mikä minuun on mennyt, mutta olit kyllä aikamoinen ilmestys. Alan tuntea itseni pikkutytöksi, pinnalliseksi sellaiseksi. Vaikka tunnen kyllä vetoa älykkyyteesikin.