Missä tapaisi toisia myöh.heränn. lepakoita ?

yksimyöhäänherännyt

Kuten otsikosta jo voi päätellä olen keski-ikäinen nainen ja pari vuotta sitten herännyt ja myöntänyt itselleni, että olen aina ollut naisista kiinnostunut ja naisiin ihastunut. Vaan elämä vei avioliittoon miehen kanssa ja lapsiakin tuli ja kiitos heistä :-). Mutta nyt tilanne tämä, että olisi mahdollisuus oman elämän kannalta vihdoinkin tutustua naisiin :-) vaan mistä löytää kaltaisiaan, jotka ymmärtäisivät, että kokemusta naisista ei juuri sillä tavoin ole, mutta halua ja kiinnostusta sitäkin enemmän :-).

42

683

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Tsirppale

      Kyllä teitä perheellisiä ja vanhempia heränneitä naisia tämän palstan kommenttien perusteella ainakin riittää, joten vertaistukea pitäis löytyä aika hyvin ainakin pääkaupunkiseudulta. Lepakkolaakson sivuilta löytyy paljon keskustelua aiheesta, Setalla on ryhmiä, naisunionilla on Bi-naisten ryhmä ja voit tietysti jättää sähköpostisi ja etsiä sitä kautta samassa tilanteessa olevia :)

    • 4ja5

      Mistäpäin olet ja haluaisitko kirjoitella?

      • yksimyöhäänherännyt

        Hei 4ja5, mielelläni kirjoittelisin kanssasi, olen pääkaupunkiseudun lähettyviltä, entä sinä ? Mutta onko sillä niin väliä :-)


      • 4ja5

        Eihän sillä ole väliä. Löydät varmasti sieltä lähempääkin samoin tuntevia ja saat sitä vertaistukea. Onnea etsintään.


    • Sateenkaarirautu

      Kyllä on ollut vaikeaa löytää tukea itselleen kun useimmiten kaikilla keskustelupalstoillakin jutut alkaa tyyliin "olen 13-vuotias lesbo....". Ehkä tämä nyt on vähän kärjistettyä mutta tuntuma on tämä. Ei me keski-ikäiset todellakaan paljoa näytä näissä maisemissa keskustelemassa vaikka meitä on todennäköisesti paljon. Itse olen aina ollut kiinnostunut myös naisista tosin myös miehistäkin ja perustin perheenkin jne. Nykyajan suvaitsevaisempi ilmapiiri on hyvä asia. Se on minutkin saanut tällä alueella enemmän katselemaan ympärilleni. Nyt seukkaan ihanan naisen kanssa, tosin en niin täysin avoimesti mutta meille sopii tämä varovainen eteneminen pikkuhiljaa. On ollut ihanaa löytää itsensä ja onnellisuuden tunne on päätähuimaava. Löysin hänet ihan läheltä vain rohkeasti kertomalla miltä minusta tuntuu hänen seurassaan ja siitä se kaikki sitten alkoi....Nyt suunnittelemme häitä joilla yllätämme kaikki. Reaktiot tulevat olemaan puolesta ja vastaan mutta nyt on aika meidänkin elää itsellemme ja olla onnellisia tavalla joka on meitä itseämme varten.Onnea sinnullekin matkallasi kohti ominta itseäsi!

    • hupsistahei

      Miittejä on tätäkin kautta ollut kautta suomen. Mukaan vaan rohkeasti seuraavalla kerralla. Tai järjestä itse miitti. Ei kannata rajata vain tiettyihin naisryhmiin kiinnostustaan eli huhuilemiisi vastaheränneisiin, sillä kaikkihan ovat joskus heränneet, toiset aiemmin, toiset myöhemmällä iällä.

      • PieniKommentti

        Ihan pakko kommentoida: Kaikki eivät todellakaan ole "heränneet" vaan ovat eläneet tietoisena identiteetistään lähtökohtaisesti. Siitä olen samaa mieltä, että varmasti kannattaa aktivoitua tapaamaan ihmisiä avoimin mielin. Voi kuitenkin olla, että parasta vertaistukea löytyy muista heränneistä "rouvista" kun perheettömän ja vain naisten kanssa olleen voi olla vaikeampi ymmärtää lapset-mies-pitkä liitto -ero-kaapistatulo-äiti-haluaakin-naisen-kuviota kun ei samaa kokemusta taustalla eikä välttämättä halua sellaiseen kuvioon sekaantua. Itse en jaksaisi välttämättä tuollaista pohtia, eikä musta olisi kyllä mitään apuakaan kun heteroelämää ei ole oikein tullut vietettyä kun miehet eivät ole lesbona kiinnostaneet missään vaiheessa.


      • sillaikait

        Edelliselle, tässähä aloittaja kertoikin myöhäsherännäisyydestään, ja sen tuomista tapahtumista ja asioista. Mielestäni on turhaakin turhempaa tulla kertomaan tänne kuinka itse on vain ja ainoastaan tykännyt naisista, sehän nyt on selvää että oma identiteetti on erilailailla muodostunut kun on aina tykännyt naisista ja tiennyt sen vuosia (kymmeniä).

        Se että tajuaa tykkäävänsä naisists myöhemmällä iällä laittaa kaikki pasmat sekaisin ja monesti joutuu rakentamaan koko identiteetin uudelleen.

        Itse rakentelin koko paletin uudelleen ja se kesti vuosia, (pohdin että näkeekö minusta ulkoa jo että olen naisen kanssa, tai kuinka käydä kaupassa suurinpiirtein). Naiset joiden kanssa olen ollut, heillä ei ole ollut mitään ongelmaa löytää paikkaansa elämässä koska ovat jo aina tienneet tykkäävänsä myös tytöistä/ naisista, ja identiteetti on rakentunut sen varaan että tykkää naisista tai naisista ja miehistä. Lähtökohtaisesti siis eri tilanteet kokonaan.

        kyllä minäkin siitä sitten jalostuin ja nyt reilu vuosikymmen myöhemmin olen jo sinut aivan kaiken, kaikkien kanssa :).


      • PieniKommentti

        Niin, no minähän kommentoin lähinnä ylemmän kommentoijan viestiin ja niissä olleisiin yleistyksiin omasta näkökulmasta, kuten sinäkin nyt näköjään, mikä siinä sen turhempaa kuin omassa viestissäsi? Vai saako kommentoida vain jos on ihan samaa mieltä ja täysin samassa tilanteessa?

        Kukin elää tavallaan ja etsii ja löytää omat reittinsä olla. Minusta myöhäisherääjät ovat monin tavoin erilaisessa tilanteessa kuin sellaiset, joille asia selvempi pidempään ja sen halusin tuoda esille. Mitään erityistä sääliä tai uhrin asemaa tuskin on tarpeen heteroelämää eläneiden luoda, onhan elämä perustunut kuitenkin omiin valintoihin? Suomessa vähemmän mitään pakkoavioliittoja järjestetään. Eihän elämä naisen kanssakaan mihinkään loputtomaan euforiaan vie ja tuskin aiempaa elämää tarvitsee minään ankeutena ajatella? Jos (bi-)nainen myöhemmällä iällä haluaa olla naisen kanssa, siitä vaan, mutta musta outoa on se, että joidenkin kommenteissa näkyy, miten suuret odotukset on naisen kanssa oloon ja miten ikävässä valossa aiempi liitto halutaan esittää, ihan kuin joku siihen olisi oikeasti pakottanut. Elämä on sellaista, että siinä nyt aina löytää itsestään uusia puolia, ei se niin vaarallista ole?


      • yksimyöhäänherännyt

        Sinä PieniKommentti millä oikeudella ja miten voit lokeroida minut "binaiseksi". Et tunne minua, et tiedä minun ajatuksiani, et tiedä minun elämänhistoriaani, et tiedä minusta yhtään mitään muuta kuin mitä yllä olevaan viestiin kirjoitin. Juuri tuon takia haluan tutustua toisiin myöh.heränn.naisiin, jotka ymmärtävät eivätkä pidä itseään ns.parempina lesboina,niinkuin jotkut jotka eivät miesten kanssa seksuaalisesti kanssakäymisissä ole olleet. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Kiitos kaikille muille kannustavista kannanotoista :-).


      • 4ja5

        Sinulle PieniKommentti. Se on totta, ettei Suomessa ole pakkoavioliitoja, mutta mutta...Itse elin "pakkoavioliitossa" väkivaltaisen miehen kanssa, pelkäsin henkeni edessä. Sitä nuorena ja epävarmana lähti sellaiseen mukaan ja poispääsy onnistui vasta lasten ollessa isompia. Vaikka olenkin ollut miehen kanssa ja minulla on lapsia, se ei tee minusta yhtään huonompaa lesboa. Nyt saan olla sitä pelkäämättä henkeni edestä. Enkä kuvittele, että se olisi helpompaa, kun miehen kanssa. Eiköhän suhde, kun suhde ole aina ylä ja alamäkeä, riippumatta sukupuolesta.


      • PieniKommentti

        En tarkoittanut kommentillani juuri sinua, vaan yleensä näitä herääjiä, jotka monesti kai ovat bi-naisia, kun ovat ison osan elämästään miesten kanssa olleet. Itse en edes pystyisi seksiin saati pitkään suhteeseen miehen kanssa ja siitä näkökulmasta ajattelen asiaa. Toki näitä määritelmiä on pilvin pimein ja kukin valitkoon minkä lystää, mutta en ymmärrä mikä lesbo-termissä on jollain tavalla parempaa, että se halutaan niin omistaa, vaikka oma elämä kuvastaisi realistisemmin bi-seksuaalin elämää? Onko bi-seksuaalisuus jotenkin häpeällistä vai onko se jotenkin räväyttävämpää keski-ikäisenä kertoa kaikille, että olen muuten lesbo? Eikö siinä mitätöidä menneitä suhteita aika äkkiä? Näistä tällaisista tulee väkisinkin mieleen, onko enemmän joillakin(ei siis juuri sinulla vaan joillakin tuntemillani) keski-iän kriisi, jossa halutaan repäistä olemalla lesbo? Eikö riitä, että on bi, mutta haluaa naisen? En siis ole parempi lesbo, en vaan oikein ymmärrä, mutta siksi ehkä helpompi onkin etsiä samanmielisiä, jotka itsekin haluavat nyt julistaa suurta muutosta, joka odottaa rajan tuolla puolen heterosta lesboksi muututtua.


      • PieniKommentti

        Vielä sinulle 4ja5, väkivalta on aina väärin ja tosi surullinen asia kaikissa suhteissa. Tuollaisessa tilanteessa voi olla pakkoavioliiton elementtejä, enkä tosiaan tarkoittanut ketään tiettyä keskustelijaa palstalla määritellä, puhun ilmiöstä, jota olen kohdannut aika paljon.


      • 4ja5

        Sinulle PieniKommentti: Kaikki on hyvin. En vain tykkää siitä, että ihmisiä laitetaan eriarvoiseen asemaan. Hyvää kevättä sulle.


      • jäämeri
        PieniKommentti kirjoitti:

        En tarkoittanut kommentillani juuri sinua, vaan yleensä näitä herääjiä, jotka monesti kai ovat bi-naisia, kun ovat ison osan elämästään miesten kanssa olleet. Itse en edes pystyisi seksiin saati pitkään suhteeseen miehen kanssa ja siitä näkökulmasta ajattelen asiaa. Toki näitä määritelmiä on pilvin pimein ja kukin valitkoon minkä lystää, mutta en ymmärrä mikä lesbo-termissä on jollain tavalla parempaa, että se halutaan niin omistaa, vaikka oma elämä kuvastaisi realistisemmin bi-seksuaalin elämää? Onko bi-seksuaalisuus jotenkin häpeällistä vai onko se jotenkin räväyttävämpää keski-ikäisenä kertoa kaikille, että olen muuten lesbo? Eikö siinä mitätöidä menneitä suhteita aika äkkiä? Näistä tällaisista tulee väkisinkin mieleen, onko enemmän joillakin(ei siis juuri sinulla vaan joillakin tuntemillani) keski-iän kriisi, jossa halutaan repäistä olemalla lesbo? Eikö riitä, että on bi, mutta haluaa naisen? En siis ole parempi lesbo, en vaan oikein ymmärrä, mutta siksi ehkä helpompi onkin etsiä samanmielisiä, jotka itsekin haluavat nyt julistaa suurta muutosta, joka odottaa rajan tuolla puolen heterosta lesboksi muututtua.

        Tähän haluaisin myöhäisherännäisenä sanoa että kyse ei ole siitä että miten kukin bi /lesbo-termin määrittelee vaan siitä millaiseksi itsensä tuntee. Minä koen olevani lesbo huolimatta aiemmista suhteista miehiin ja 2 lapsesta. Nyt, herättyäni en voi kuvitellakaan olevani miehen kanssa,historia heidän kanssaan tuntuu unelta. Rakastan naista, katson vain naisia ja haluan eroottisesti vain heitä riippumatta aiemmista valinnoista.


      • PieniKommentti

        4ja5, hyvä että kaikki on hyvin ja hyvää kevättä sullekin. Näkökulmat eriävät joskus näissäkin asioissa, kuten monissa muissakin.

        Jäämeri, kiteytit juuri asian, minkä näen hiukan eri näkökulmasta. Vaikka heräämisen jälkeen haluaisi vain ja ainoastaan naisen, kertoo mielestäni menneisyys ihmisestä sen verran, ettei lesbo terminä ihan sovi tilanteeseen. Ehkä tätä voi verrata jollain tavalla uskonnolliseen kääntymiseen - sama ihminen kuitenkin aina ollut kyseessä vaikka nyt ajattelisikin eri tavalla - ei lesboksi muututa, vaan kyllä se menneisyys mielestäni useimmiten kertoo, että bi/pan tms nainen on herännyt nyt toiseen puoleensa. Mutta tosiaan oma näkemykseni tämä, enkä pidä lesboa parempana kuin biseksuaalia vaan kumman vaan kanssa rakennan mielelläni parisuhteen kun oikea kolahtaa kohdalle. Kiitos kaikille hyvästä keskustelusta ja iloista kevättä herääjille ja heräämättömille!


    • KeskiÄkäinenIlmanNaista

      Jos sinua kiinnostaa, minut voit tavata Sellossa, tai missä vain, jos sinulla on auto ja haluat jutella. Vaikka jo tänä viikonloppuna.

      • yksimyöhäänherännyt

        Toki minua kiinnostaa ja Sellokin on tuttu paikka. Mietin vain, että pitäisikö kuitenkin sähköpostitse ensin hieman tutustua...


      • KeskiÄkäinenIlmanNaista

        Mikä ettei. Uskallatko antaa osoitteesi?


      • yksimyöhäänherännyt
        KeskiÄkäinenIlmanNaista kirjoitti:

        Mikä ettei. Uskallatko antaa osoitteesi?

        Tässäpä s.postiosoite mihin voit kirjoitella :-) : [email protected]


    • kaahailua

      Hyvä, hyvä! Näin sitä täällä ihmiset pääsee tutustumaan toisiinsa ja kuten nimimerkki yksimyöhäänherännyt eli aloittaja kirjoittikin, niin kannattaa tosiaan tehdä hieman alkututustumista esim. sähköpostin kautta ja kuulostella, onko siellä todellakin sellainen ihminen, johon haluaa tutustua mahdollisesti myös livenä. Ja tietysti ennenkuin puhelinnumeronsa antaa, niin siksikin hyvä noin. Usein monet naiset kirjoitelleet täällä, että saaneet miehiltä yhteydenottoja ja tätähän esim. ketjun aloittaja ei kaipaa. Vielä lisään tähän, että aloittajahan ei hae seuraa/tukea miehistä tai ei ole bi-henkinen edes; hänhän on herännyt omaan lesbouteensa, joten koettakaa nyt ymmärtää eri asioiden eri merkitys. Myöh.herännäisyys ei tarkoita automaattisesti jotain bi-seksuaalisuutta vaan nimenomaan lesboutta ja sen myöntämistä ja tunnustamista niin itselleen kuin muille, mutta lähinnä itselleen ainakin ensi alkuun. Vasta sittenhän asiasta voi puhua muiden kanssa luontevasti, kun on itsensä kanssa tullut sinuksi tuon asian suhteen ja nyt varsinkin, kun on "antanut itselleen luvan" olla oma itsensä eli lesbo kenties ei-ihan-onnellisen avioliiton, mutta yrittämisen jälkeen ainakin ja kaiken pohdiskelunsa päätteeksi, niin onhan se toki vaikeampaa kuin niillä, jotka ovat olleet lesboja koko ikänsä. Ja vaikka en itse ole elänyt heteroavioliitossa enkä ole myöh.herännyt, niin silti voin sanoa ymmärtäväni aloittajaa todella hyvin. Ainakin aikuisilla pitäisi olla kykyä ymmärtää ja erottaa asioita toisistaan ja todellakin bi ja lesbo ovat kaksi eri asiaa. Jos on aiemmin ollut hetero, mutta myöhemmin huomannutkin kaipaavansa enenevässä määrin naisen lähelle ja nyt myöntänyt itselleen sen kaiken, niin ei se tee ihmisestä yhtään sen huonompaa lesboa tai yleensäkään huonompaa millään tasolla. Varsinkin jos ja kun miehen kosketus ei tunnu enää miltään tai jopa tuottaa vain negatiivisia tuntemuksia, niin kertoohan sekin osaltaan, missä mennään. Annetaan kaikkien elää ja olla reilusti sitä elämää, mitä itse kukin haluaa omalta elämältään. Kaikki ei mene aina niin kuin on suunnitellut, mutta asioille voi aina (yleensä) tehdä jotain niiden saamiseksi paremmalle tolalle ja saada elämän maistumaan elämisen arvoiselta. Se ei ole keneltäkään toiselta poissa, jos ihminen haluaa tuntea elävänsä - niin onnessa kuin myrskyissäkin, mutta ainakin tuntee elävänsä omaa elämäänsä, juuri sitä, jollaiseksi on halunnut sen nyt muuttuvan/muuttuneen tai jota yrittää nyt rakentaa uusiksi - omaa itseään kuunnellen ja omilla ehdoillaan tällä kertaa. Aurinkoa meidän jokaisen elämään ja sinne sydämeen <3

      • yksimyöhäänheränyt

        Kiitos sinulle kaahailua kirjoituksestasi :-) , mukava tunne tulee, kun joku ymmärtää. Ei tämä helppoa ole ollut tämän ikäisenä huomata itsessään, että avioliitossa on ollut, lapsia tullut, että mitä ihmettä onko kaikki ollutkin kulissia. Elämäänsä taaksepäin kelaillut ja onhan siellä vaikka mitä merkkejä siitä ettei hetero ole, ihastuksia naisiin, ajatuksia toisista naisista ja kuinka vain naisen vartalo on saanut sykähdyksiä aikaan omassa mielessä ja kropassa. Vaan näin pitkään sitä on itseään kieltänyt ja kaapin perukoilla ollut. Miehen kanssa seksistä en ole ikinä nauttinut, vieraissa en ole käynyt ja kuinka olisinkaan , kun miehet eivät ole koskaan kiinnostaneet. Ja nyt haluaisin olla sitä mikä olen eli naisista tykkäävä nainen :-).


      • kaahailua

        Eipä kestä. Yritän ymmärtää meitä kaikkia ja kunnioitan toki jokaisen mielipiteitä. Tuo tekstini on siis vain minun näkemykseni asioista, joku muu ajattelee toisin, mutta kukin omalla tavallaan. Annetaan tilaa toisillemme, ihmiset :)


      • sillaikait

        Juurikin näin, kiitos komentistasi kaahailua.


      • tääläkiyksimyöhäinen
        sillaikait kirjoitti:

        Juurikin näin, kiitos komentistasi kaahailua.

        Hei kirjoitit ylempänä sellaista mikä vaihe minulla ollut viime syksynä elikkä esim. kaupassa ollessani olen miettinyt, että näkeeköhän minusta, että olen naisista tykkäävä. Nyt on toi vaihe ohitettu :-). Eihän tässä auta muuta kuin katsoa eteenpäin ja uskoa siihen, että jonain päivänä todellakin minulla on nainen vierelläni :-)


    • Hienosti ja viisaasti kirjoitatte monikin täällä.

      Itsekin olen ns. myöhäisherännyt, mutta en tässä nyt ala itseäni sen enempää lokeroimaan. Elän omannäköistäni elämää. Tällä hetkellä yksin, ja toivottavasti vielä taas joskus nainen rinnallani. Sellainen nainen, joka hyväksyy ja pitää minusta sellaisena kuin olen, myös menneisyyteni ja lapseni mukaan lukien. Sama toisin päin. Ja jonka kanssa rakennamme yhteisen elämän, joka on meidän näköisemme. Se on siinä. Ei meidän tarvitse kaikkien ihmisten toiveiden tai lokeroiden mukaan elää, riittää kuin löytyy ihminen, jonka kanssa löytyy yhteinen tie.

      Ap:lle kysymykseen vastauksiakin on tullut jonkin verran. Omasta puolestani olis kiva vaikka tavata Mummolaakson bileissä ja jutella elämästä, myös sähköpostilla voitais ajatuksia vaihtaa. Kohtalotoverit useinmiten ymmärtävät parhaiten. :)

    • 14ja4

      Hei coco-nainen. En ole aloittaja. Mutta olen kyllä seurannut tätä keskustelua ja kirjoittanutkin siihen. Haluaisitko kirjoitella kanssani? Vaihdetaanko spostisoitteita? Olen myös keski-ikäinen eronnut nainen, jolla on aikuisia lapsia.

    • 1117

      Olen mielenkiinnolla seurannut keskustelua. Ihmettelen sitä, että halutaan sitä naista elämään, mutta kukaan ei kelpaa. Sähköposteja kysellään ja kun siihen joku kirjoittaa, ainaon jotain vikaa. Ollaanko sitä niin kranttuja vai mikä vaivaa?

      • haaveillaainavoi

        Juuri näin tääläkin tämä nainen todennut. Ollaan naista vailla ja haaveillaan naisesta, mutta ei se nainen kyllä ihan tosta vaan tule ovelle koputtelemaan, pitää jotain tehdä sen eteen, että edes tutustumiseen voi edetä. Kyllä näin myöh.heränneenä lepakkona on tosi vaikeaa löytää ikäistään kumppania. Onko sitten näin, että etsitään sitä täydellistä ja totuushan on, että kukaan meistä ei täydellinen ole.


      • ei-täydellinen-nainen

        Minä myös huomannut saman asian. Eihän meistä kukaan todellakaan ole täydellinen, mutta onhan ne jonkinlaiset kriteerit jokaisella. Silti ei kannattais heti tyrmätä toista, jos ei kaikki ole just niinku ihannenaisella on. Sitä ei voi tietää, mimmonen helmi siellä loppujen lopuksi kirjoittelee. Meillä kaikilla on omat vikamme ja oikkumme. Se, pystyykö sulattamaan ja hyväksyykö ne, se ratkaisee. Toista voi rakastaa kaikkine "vikoineen" päivineen niistä huolimatta ja joskus jopa niiden takia - ainakin osittain :) Ehkä osa meistä on sit syyllinen, mitä kranttuiluun tulee. Minäkin olen. Jos naisessa ei ole mitään, mikä sytyttäisi minua millään tavalla, niin enhän minä ala edes yrittämään mitään suhdetta sellaisessa tilanteessa. Jos jokin pienikin juttu kolahtaa minuun naisessa, niin se on siinä :) ei siihen aina ihmeitä tarvita, kun valloittaa toisen sydämen :)


      • nynnytjääilman

        Ikäistään seuraa tosi vaikea löytää, sinä kirjoitit. Siitäkö se vain on kiinni sinun kohdallasi? Melkoinen rajoite tuokin.

        Minua ihmetyttää lähinnä se ettei edes vaivauduta kertomaan syytä miksi ei kiinnosta, kirjoitetaan vaan kerran, jos sitäkään. Miksi kukaan kaipailee seuraa ja etsii epämääräisesti, kun kerran on selvät kriteerit pääkopassa ilman joustovaraa?


      • 1117

        En ole kranttu iän suhteen. En ehkä halua oman tytön ikäistä, enkä mummoa, vaikka itsekin olen jo mummo toisella lailla. Itse en ole täydellinen, joten en odota sitä toiseltakaan ja paljon elämää nähneenä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta löytyy. En sitten tiedä, mistä sitten kiikastaa.


      • nynnytjääilman

        Sinä et tiedä koska kukaan ei ole vaivautunut sinulle kertomaan syytä. Kerrotko itsekään? Älkää jättäkö toista epätietoisuuteen, turhaan odottamaan.

        Täällä niin usein kaivataan, huudellaan naista elämään, mutta sitten kuitenkin jänistetään heti kun joku osoittaa kiinnostusta ajatustenvaihtoon tai tapaamiseen.

        On hyvä olla varovainen, mutta mitä pelättävää siinä on kun yleiselle paikalle sopii tapaamisen? Mummiksen miitit ovat turvallisia, samoin kirjeitse tutustuminen. Kirjeitse tutustumisessa on se huono puoli että siinä helposti syntyy toisesta väärä mielikuva,
        eikä mieli enää sopeudukaan todellisuuteen.

        Jos et pelkää käyttää puhelinta, prepaidit ovat halpoja. Naisen äänestä ei voi erehtyä.
        Jos puhe ei luista, kumpaisenkaan ei tarvitse tuhlata turhaan aikaansa.


      • 1117

        Olen pyytänyt spostiosoitetta, jos vastaan on tullut kiinnostava kirjoitus ja olen ollut kiinnostunut sen kirjoittajasta. Olen ollut usein se, joka jää ihmettelemään yhteyden katkeamista. Ehkä se on eletty elämä, se että olen sairauden takia eläkkeellä, ehkä se, että asun kaukana Helsingistä. En tiedä. Olen antanut prepaidnumeron ja joskus heti oman numeron. Joitain olen myös tavannut ja se on jäänyt siihen yhteen kertaan. Kaikkea on yritetty. Mutta ei, niin ei. En etsimällä etsi yhtään mitään, koska en usko sellaiseen. Silti kaiken kokemani jälkeen uskon vielä aitoon rakkauteen ja ehkä, ehkä jonain päivänä tulee vastaan ihminen, jolle riitän tällaisena, kun olen. Se päivä, kun tulee, silllin minua ei pidättele enää mikään. Se on menoa, niinkun sanotaan.


      • Lailailal

        Ehkä kyse on juuri täydellisen etsimisestä. Pitäisi ymmärtää, ettei laita liikaa odotuksia sille naiselle vaikka sitä onkin odottanut. Ikä karsii jo asioita elämässä, harva on enää ihan täysin elämää kokematon keski-ikäisenä. Joillakin asia varmasti jää haaveen tasolle jos siitä enemmän kyse, eikä halua astua todellisten naisten maailmaan.


      • 1117

        Itse en täydellistä etsi. Olen elänyt sen jo, kun toinen teki elämästä maanpäällistä helvettiä. Itse paljon elämää nähneenä näen jo ihmisessä muutakin, kun sen pinnan.


    • Aikanenmato

      Kaksi myöhäisherännyttå, mitä siitä tulee, jos molemmat odottaa toisen piirittävän ja tekevän aloitteita? No ei sitten mitään.

      • 1117

        Kuka niin on sanonut, että molempien pitää olla myöhäisheränneitä? Se nyt vaan näyttää olevan niin, että siitä nyt ei ainakaan tule yhtään mitään, jos molemmat ei ole. Miksi niin? On tietysti poikkeuksia ja kiitos heille siitä.


    • yksimyöhänherännyt

      Täällä ketjun aloittanut, kiva, kun on ajatuksia herättänyt tämä aihe ja vastauksiakin on tullut kysymykseeni. Toivon, että kaikille meille näin kesää odotellessa tulee uusia tuttavuuksia ja ilman ennakkoasenteita kohdataan ja tutustutaan rauhassa. Se on totta niinkuin eräs on tänne kommentoinut ettei kannata väkisin yrittää, jos kemiat ei kohtaa. Olemme kuitenkin aikuisia ja tietynlaista käyttäytymistä voi silloin odottaa. Kyllähän elämässä muutakin on kuin vain sitä kumppanin etsimistä. Itselläni vaan tällä hetkellä tarve löytää vertaistukea ja toiveena myös löytää lepakkoystäviä :)

      • ei-täyd-kaahailua

        Oikeaa puhetta!


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Olet taitava

      monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo
      Ikävä
      76
      8322
    2. Sinällään hauska miten jostakin

      jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per
      Ikävä
      58
      3243
    3. Mikä ihme sai sut käyttäytymään

      Niin helvetin törkeästi mua kohtaan, jos kerta olet ihastunut?
      Ikävä
      37
      2566
    4. Miten voit manipuloida katsojalukuja?

      Palstatrolli ja väsynyttä sontaa palstalle suoltava Varmakkakkiainen on viime aikoina vedonnot siihen, että hänen ketjuj
      Ateismi
      18
      2175
    5. Osuuspankki Kuhmo!

      Ei pysty pitämään yhtä Otto pankkiautomaattia toiminnassa Ksupermarketin kanssa,20 vuotta sitten Kuhmossa oli neljä auto
      Kuhmo
      36
      2139
    6. Voi helvetti

      Mihin olet mut ajanut.
      Ikävä
      26
      2138
    7. Tiedät etten tiedä

      Mitä pitäisi tehdä.
      Ikävä
      13
      1907
    8. Rakkaalleni!

      Halusin tulla kertomaan, että sinua ajattelen ja ikävöin vaikka olen sukuloimassa. Meinasin herkistyä, kun tykkään sinus
      Tunteet
      15
      1713
    9. Työttömyys kasvaa

      Onneksi persujen kannatus ei kasva.
      Perussuomalaiset
      64
      1670
    10. hyvää yötä.

      toivottavasti sulla oli kiva jouluaatto. 🤍
      Ikävä
      18
      1619
    Aihe