Miten ajattelitte käyttää loppuelämänne ja ennenkaikkea miten aiotte paikata sen toisen ihmisen jättämän tyhjiön? Selviymisneuvoja..
Hyväksyttekö yksinäisen loppuelämän suosiolla, etä näin on koska olen ruma etc.. vai katkeroidutteko ja syytätte muita siitä?
Oppiiko sitä ikinä olemaan yksin kaipaamatta läheisyyttä? Hyväksyen hiljaa se tosiasia, että kukaan ei rakasta eikä ole ketään ketä rakastaa? Elämään ikuisesti ilman toisen ihmisen kosketusta? Kulkemaan yksin koko elämänmittaisen matkan.
Hyväksyttekö yksinäisen loppuelämän suosiolla, etä näin on koska olen ruma etc.. vai katkeroidutteko ja syytätte muita siitä?
Oppiiko sitä ikinä olemaan yksin kaipaamatta läheisyyttä? Hyväksyen hiljaa se tosiasia, että kukaan ei rakasta eikä ole ketään ketä rakastaa? Elämään ikuisesti ilman toisen ihmisen kosketusta? Kulkemaan yksin koko elämänmittaisen matkan.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Katkeruus kuluttaa vain ihmistä itseään. Ei se, jolle on katkera, siitä millään tavalla kärsi, mutta oma ajatusmaailma ja sen myötä elämänlaatu heikkenee negatiivisuudesta.
Jos oikeasti haluaisi oppia lisää hyväksymisestä, niin luulen että esimerkiksi vakaviin sairauksiin tai vammautumiseen liittyvistä teoksista/teksteistä/kokemuksista olisi hyötyä. Äkkiseltään googlettamalla en löytänyt kuin tämän:
http://tietoinenlasnaolo.blogspot.fi/2011/06/mielen-taito-osa-7-hyvaksyminen.html
Rumuus olisi luokiteltava myös vammaisuudeksi koska se estää normaalin sosiaalisen elämän ja pariutumisen joka on luonnollista ihmiselle. Mutta eihän sitä "Normaali" ihminen osaa kuvitellakkaan.
Vaikka moni palstamies kertoo olevansa ruma ja valittelee rumuuden rajoittavan elämää, silti heidän mielipiteensä ovat rumia tai vanhetessaan rupsahtavia naisia kohtaan ihan yhtä tuomitsevia kuin muidenkin.
Ei ole kaikkien mielipide. Älä yleistä.
No eipä ole vastalauseitakaan miesten taholta tullut kun jotkut miehet toivottavat vanhemmat ja rumat naiset saunan taakse saamaan napin otsaan.
Siinä kommentissa sanottiin "moni palstamies". Ei ylesitetty että kaikki miehet tai palstamiehet.
Johtuu lähinnä siitä että ei niihin jatkuviin provoiluihin ja trollailuihin jaksa lähteä mitään vastaan väittämään. Ne on parasta vaan ohittaa.
Helka, oletko new agelainen, kun tietoista läsnäoloa (mindfulness?) kauppaat?
"Miten ajattelitte käyttää loppuelämänne ja ennenkaikkea miten aiotte paikata sen toisen ihmisen jättämän tyhjiön? Selviymisneuvoja.."
Samaa tavallista arkea ajattelin elää, niin kuin nytkin. Ei nyt ajatellut mitään ihmetekoja tehdä. Ainakaan en aio elää täysin niin kuin muut haluavat ja olettavat, paitsi jos itse niin tahdon. Ei minun tarvitse tehdä kenenkään kanssa kompromisseja, koska en seurustele. Olen myöskin vastuussa vain itsestäni, koska minulla ei ole lapsia. Mitään perintöä ei tarvitse kenellekään jättää, enkä aio jättääkään.
"Hyväksyttekö yksinäisen loppuelämän suosiolla, etä näin on koska olen ruma etc.. vai katkeroidutteko ja syytätte muita siitä?"
Hyväksyn. Mitä muutakaan voin asialle tehdä? En ajatellut katkeroitua. Olen ruma mies, enkä kelpaa rumille naisille, koska tasoisilleni naisille kelpaa vain komeammat miehet. Eli synnyin rumaksi mieheksi, eikä naisille kelpaa ruma mies. Syy ei siis ole minun omista tekemisistäni johtuvaa. En silti syyttele, koska asiat eivät sillä muuksi muutu.
"Oppiiko sitä ikinä olemaan yksin kaipaamatta läheisyyttä? Hyväksyen hiljaa se tosiasia, että kukaan ei rakasta eikä ole ketään ketä rakastaa? Elämään ikuisesti ilman toisen ihmisen kosketusta?"
Jotenkin yksin olemista oppii sietämään ja sen kanssa elämään. Mutta ei se läheisyyden rakkauden kaipuu varmaan koskaan mihinkään kokonaan katoa.
Vaikea varmaan miesten on tällaista ymmärtää jotka löytävät itselleen naisen. Ja naisten (kaikkien), jotka saavat seksiä ja parisuhteen heti kun vaan tahtovat.
Rumille ihmisille olisi suotava antaa lääkettä jolla saa tapettua seksuaaliset halut, koska ei ruma niillä mitään tee, kun ei edes kelpaa kenellekkään!
Huumeiden käyttö on suotavaa ja jopa suositeltavaa yksinäiselle piruparalle.
Minulla ei ole mitään rumia naisia kohtaamutta rumat naiset vihaa meitä rumia miehiä eikä ne halua tutustua kun komeisiin miehiin. Naiset ei ole suvaitsevaisia tässä maassa. Ajattelin että meen töihin jos pääsen ja säästän lisää rahaa ja sitten ostan kivoja tavaroita, en minä hyväksy yksinäisyyttäni, siihen on vain totuttava. Ehkä naiset joskus alkaa haluamaan ja kunnioittamaan miestä joka ei hakkaa naisia, siihen saakka olen sinkku.
Mäkin täs aamusta päätin että Vaadin perinnön jakoa viimein viimeiseen osakkeeseen ja lanttiin vaikka menis välit mutsiin ni aivan sama, koska sekin vaan vittuilee mulle ja parempi et siitäkin pääsisin eroon.
Ja sitten ostan uuden neliveto auton ja kaikenmaailman makeita härveleitä ja vehkeitä ja talon jostaki ja ja ja ..maallista paskaa sitten, kun en saa tässä elämässä ikinä rakkautta niin jotain muuta mielihyvää korvaukseksi.
Raha ei ole ollut mulle ikinä merkityksellistä, mutta Jos siitä oppis tykkäämään, ku se on kuitenkin savutettavissa helpommin kuin rakkaus. Työllä ja sijoituksilla jne pisneksillä.
Ja sehän on vanhempieni syytä että olen ruma(perintötekijät) sekä nörtti(kasvatus). Kaikki on niitten syytä.
Syyttömänä mä olen tänne syntynyt ja siksi mulla on oikeus jo autuaammille metsästysmaille siirtyneen toisen vanhempani perintöön nyt vielä, kun parhaat nuoruusvuodet on edessäni(ne kuulemma alkaa sit nelikymppisenä) eikä vasta toisenkin exituksen jälkeen.
Olisivat perkele ees antaneet remmiä kunnolla, että musta olis tullut kovempi eikä tällänen NÖSSÖ!
Olen jo päättänyt päättää päiväni jossain vaiheessa. Ajankohtaa ei ole vielä lyöty lukkoon. Katkeroitunut olen itseäni kohtaan, mutta muita en syytä.
Voi olla silti, että hommaan jonkin elukan ja siirrän sillä lopullista ratkaisua vähän eteenpäin.
Kannaattaa nussia ensin kaikki rahat pois
Ite tullut mietittyä viimeisen henkisesti rankan vuoden aikana itsemurhaa. Oon kuitenki tullu järkiini. Tiedän sen et tulee helvetin arvoton fiilis ja sillon millään muulla mukavallakaan ei oo väliä. Oon päässy aika lailla yli siitä ja nyt koitan hamuta kaikkea maukasta juttuu mun elämään.
Oon oppinu heti vaan unohtamaan paskat ajatukset ja olla miettimättä ylipäätään liikoja. Itsemurha on aina tiettyä marttyyriyttä/huomion hakua ja siitä pitää päästä pois. Loppupeleis millään muulla ei oo väliä jos ite on tyytyväinen. Ku sain suht koht itteni kasaan enkä enää ollu masentunu ni alko noi naisjututki luistamaan ku luotti itteensä vähän enemmän ja uskalsi ottaa riskejä pakkien uhalla. Pitää muistaa et monet hyvännäkösetki miehet saa pakkeja, moniakin.
Mut ennemmin sitä elää, syö, nukkuu ja nauttii kaikin tavoin kuin että lakkais kokonaan olemasta. Sitä rauhottuu ku saa omat ajatuksensa kuriin..
Ihmisii on niin erilaisii mut ite oon ainaki suht vähään tyytyväinen ni se auttaa itteeni jaksamaan. Eli lähinnä etten välttämättä tarvii kauheen isoa ihmisverkostoa ittelleni..
Se on sun laiffi, anna sille ansaitsemansa arvo ja koita päästä takas tasapainoon.
Eli syöminen ja nukkuminen? Oletko muuta maukasta juttua onnistunut hankkimaan elämääsi?
Mut kivat sulle hei! Tää laiffi on moneen kertaan punnittu ja kevyeks todettu. Tasapaino on just löytynyt näiden päätösten kautta. Ennemmin tosiaan nukkuisin. Syöminen taas on turhaa, jos ei oo nälkä.
Mut meitsi ei tarviikaan yhtään ihmistä ittelleen. Hyvä juttu, että oot ite tyytyväinen. Niin meikäkin on.
Panosta vaikka liikuntaan ja kiusaa kostoksi niitä jotka ovat kohdelleet sinua väärin. Kyllä sitä aina jotain keksii.
Matkaamalla pari kertaa vuodessa Thaimaahan.
Oln tosi onnellinen että olen vapaa menemään ja tekemään ihan mitä haluan. Ei kiinnosta enää koskaan sitoutua.
Loppuelämä yksin? Ilman parisuhdetta? Ihan vain minä yksin tässä asunnossa?
Kyllä! Juuri niin minä valitsin! Enkä tunne mitenkään olevani tuomittu tähän tilaan, kärsiväni rangaistusta siitä että olen ruma ja laiha.
Ei minuakaan varmasti kukaan mitenkään erityisesti rakasta, mutta lähimmäisenrakkautta saan ja tunnen kovastikin. Sitä vain ei mikään lähetti tuo ovelleni, kauniisti pakattuna. Minun pitää tuntea sitä itse, antaa muille,ja hokkuspokkus; saan takaisin! Minun pitää avata sydämeni ja uskoa itseeni. Juuri tällaisena rumana alipainoisena naisena, joka ei kenellekään seksikumppaniksi kelpaa, mutta läheisyyttä annan ja saan ihan joka päivä. En kuole siihen, että joka ilta menen isoon ihanaan sänkyyni yksin, päinvastoin! Nautin siitä! Puhtaat sileät lakanat, hyvä kirja. Vähästä se voi olla kiinni.
Eikä ole kiveen kirjoitettu ettenkö jonain päivänä tömäisi "siihen oikeaan"! Sillekin asialle olen avoin, se vain ei ole minun onnellisen elämäni edellytys.
Tämäkin ketju on täynnä naisten pahuudesta ja seksuaalisesta syrjinnästä aiheutunutta inhimmilistä kärsimystä. Koittakaa jaksaa, en tiedä mitä muuta nyt sanoisin. :/
Kiitos.
Itseasiassa elämässä vaikeuksiensa syyttämisessä itsensä ulkopuolisia asioita on aivan hyödytöntä, koska ainoa asia mitä voit muuttaa on oma suhtautumisesi ja asioiden hyväksyminen sellaisenaan. Tämä koskee siis sellaisia asioita, missä ihmiset tekevät vapaaehtoisia valintoja. Toisten parinvalintaa kun meistä ei kukaan voi käskeä eikä määrätä. Se kuluu jakamattomien ihmisoikeuksien piiriin. Siinä mielessä katson, että Helka on oikeassa. Se sitten ovatko naiset tai miehet parisuhdevalinnoissa järkeviä tai kohtuullisia on ihan toinen asia ja jokaisella on siitä varmaan omat mielipiteensä. Mutta silti ihmisillä on oikeus tehdä parisuhdevalintansa ihan sillä perusteella kun he itse katsovat siihen olevansa oikeutettuja.
Taidatkin olla valkovuotoritari.
En kyllä sellaiseksi koe itseäni, vaan yritän tehdä elämäni itselleni vain helpommaksi hyväksymällä sellaiset asiat joita en pysty muuttamaan ja keskittyä niihin asioihin joihin voin todella vaikuttaa. Yleensä ne muutettavat asiat löytyvät omista asenteista ja elämän hyväksymisestä sellaisena kuin se on. Toki sekin on tärkeää, että ei anna itseään kohdella miten vaan, mutta sekin on asia johon voi itse vaikuttaa, ei ole pakko pyöriä sellaisten ihmisten seurassa jotka ei kiinnosta. Parisuhteessakaan ei ole pakko olla jos siinä ei ole onnellinen. Toisaalta eihän missään ihmissuhteessa olla vaan omaa etua tavoittelemassa, vaan toinenkin osapuoli pitää ottaa huomioon.
Koska te opitte että naiset on saatanallisia olentoja jotka haluavat vain rahaa ja statusta muitten naisten silmissä. Rumia miehiä katellaan vaan jos niillä on rahaa, koska sen toiset naiset hyväksyvät!
"Naiset on saatanallisia olentoja"
Aika törkeää tekstiä. Huono kotikasvatus ilmeisesti takana.
Sinkuus on vankilaakin pahempi. Murhaajatkin saa vankilassa pillua mutta minä en saa vapaudessa edes halausta naiseltä koskaan. Naisia kiinnostaa vain miehet jotka uskaltaa tehdä naisille pahoja asioita kuten hakkaaminen.
Auttaako tuollaisten harhojen ylläpitäminen hyväksymään tuon naisettomuuden vai mitä järkeä tuossa on? Itse olen ihan tavallinen mies joka ei koskaan pahoinpitele (naisia tai miehiä) ja omaan hyvät käytöstavat. Silti minulla on ollut (hyviä) naisia. Enkä ole myöskään mikään komea YTM tai erityisen varakas vaan ihan tavallinen mies. Se, ettet sinä saa naisia johdu siitä, että naiset tykkäisivät jostakin rikollisista, vaan siitä ettet sinä ole naisten makuun. Tai sitten sinulla on huono maku ja haluat vain motskaripimuja jotka tykkäävät rikollisista.
Tässä kappaleessa on sanottavaa tästä asiasta. Tässä on totuus.
https://www.youtube.com/watch?v=0FA7g-7qN5o
https://www.youtube.com/watch?v=r_dlz8N7stA
https://www.youtube.com/watch?v=T2fQ4vyROpo
Mäkin kehotan säästämään sen verran, että pääset kerran pari vuodessa Pattayalle. Se on miesten muumilaakso. Paikanpäällä rahaa menee sitten semmoinen 100 - 150€ /päivä että budjetoi sekin kuluihin.
Niihin naisiin on muuten tosi vaikee olla rakastumatta: Ne näyttää sulle paikkoja, pesee sun pyykit, katsoo että sä syot kunnolla, ymmärtää sun toilailuja ja saat naida niitä niin paljon kuin jaksat.
ps. Pidä pää kuitenkin kylmänä, ne tekee sitä rahasta.
Hc-atm DarkFearin loppuelämä menee onneksi yksin yksiössä nuoruusvuosista haaveillen, raivokohtauksia saaden ja autistista pakkotoistoa huutaen, ilman naista tai kavereita pää kaljuuntuen kun ei tämä DarkFear ahdasmielisyyttään voi olla eurooppalainen matkusteleva mies jolla ne hiukset päässä kestää!!
Eihän sinkkuus tarkoita yksinäisyyttä, itsestäänhän se on kiinni tekeekö asioita muiden ihmisten kanssa.
Kyllä se tarkoittaa. Eii kaverit kovaa omaa rakasta ihmistä. En mä kavereitani pane!!!!!
Sitten on kyse panetuksesta eikä yksinäisyydestä.
Käyn kokopäivätöissä mikä pitää mut pinnalla. Jos voittaisin lotossa niin luulenpa juovani itseni hengiltä sillä velvotteita ei ole. Olen jo vuosia sitten hyväksynyt kohtaloni ja siihen on tyytyminen. Elämä on mulle pelkkä pakollinen suorite. Olen myös kääntänyt kaikki tunteeni pois jotta olis elämä helpompaa.
Sama. Rutiini rullaa päivästä ja viikosta toiseen. Ajantaju katoaa, kun ei erota päiviä toisistaan.
Tosiaan juurikin noin. Olen miettinyt, että mitä mun elämässä olisi ilman työtä. Ei mitään. Se pitää arkipäivien rutiinit kohdallaan. Työt vie sen verran paljon viikossa aikaa, että vapaa-ajan vähyys on periaatteessa vaan hyvä asia. Ei minulla ole ketään naista, joka kotona odottaisi. Kaverit alkaa olla naimisissa ja heillä on lapsia, omat menot ja kiire.
Mä en selviydy enää kohta töistänikään.. yksinäisyysmasikseni näkyy jo työelämässäkin :(
"Jos voittaisin lotossa niin luulenpa juovani itseni hengiltä sillä velvotteita ei ole."
Miksi joisit? Mikä siinä alkoholissa on niin mahtavaa? Mä käytän alkoholia vain pari kertaa vuodessa sosiaalisissa riennoissa. Krapula ei oo mun juttu.
Täällä saa kyllä huutonaurut ootte te vaan melko vesseleitä
Monilla yksinäisellä elämäänsä kyllästyneellä tuntuu olevan talous kunnossa, en ymmärrä miksei sillä rahalla voi tehdä jotakin mielenkiintoista.
Mitä mielenkiintoista rahalla voi tehdä?
Matkustella, harrastaa, käydä näytöksissä?
Siteerataan vanhaa kunnon Veikko Antereo:
"Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot.
Askelen, kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen,
mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi,
hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet
ihmisen, kaltaises -- vierasta lämmititkin!
Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää,
kättä sa et, joka ei liukunut luotasi pois.
Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta.
Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa.
Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut,
houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain."
Olemme aina yksin. Silloinkin kun meillä on seuraa!
Itse olin yksinäinen pari vuotta sen jälkeen kun muutin uudelle paikkakunnalle töiden perässä. Ei ollut ystäviä tai naisia... ja naisia en osaa muutenkaan iskeä. Päätin sitten keskittyä pelkästään harrastuksiini (sali, kamppailulaji, juoksu jne.). En tiedä mitä tapahtui, mutta jossain vaiheessa sain tyttöystävän ja harrastuksista ystäviäkin.