Olen 40-vuotias nainen, joka on lapsesta asti kärsinyt muutamasta sitkeästä ylikilosta.Olen tuijottanut neuroottisesti vaa'an lukemia ja antanut sen vaikuttaa koko elämääni. Jos sanotaan, että mies ajattelee koko ajan seksiä, mulla koko ajan päässä pyörinyt ajatus on ollut paino. Se on hilautunut aina helposti ylöspäin, ja vain vaivoin alaspäin. Jos olen elämäni aikana laihtunut enemmän, se on johtunut elämässä kohdanneista suruista, joiden aikana en ole yksinkertaisesti pystynyt syömään. Kun olen alkanut voimaan henkisesti paremmin, on painokin palannut entiselleen.
Syön pääasiallisesti terveellisesti normaalia perusruokaa. Taipumusta herkutteluun ja isoihin annoskokoihin kuitenkin on. Yksi rakas harrastukseni on ruuanlaitto ja hyvät viinit. Ja se on varmasti asia, mikä näkyy myös vaa'assa. Hiljattain päätin, että näin keski-ikäisenä haluan elämäni takaisin jatkuvalta painontarkkailulta ja koetan päästä sinuiksi itseni kanssa, lopetan itseni kiusaamisen ja mollaamisen. Olen ollut epäsäännöllinen kuntoilija, mutta nyt hankin salikortin. Tavoitteena oli, että käyn edes sen kaksi kertaa viikossa. Mulla oli saliohjelmakin, mutta jätin sen seuraamisen pois, koska tavoitteenani oli se, että liikun ja että mulla on HYVÄ FIILIS. Saliohjelman noudattamisesta tuli heti ahdistava olo, että taas pitää suorittaa ja olla niin hiton tarkka.
Nyt kolmisen kuukautta myöhemmin paino ei ole pudonnut yhtään, mutta silti selkeä muutos on tapahtunut. Vatsan läskimakkara on pienentynyt huomattavasti ja paikat kiinteytyneet tosi hyvin. Tärkeintä on ehkä se, että salilla käynnistä on tullut osa arkea, ei ahdistava pakko. Tykkään mennä salille, juosta juoksumatolla kunnon hikilenkin tai touhuta laitteilla, fiiliksen mukaan. Vaa'an näyttämä paino ei enää kiinnosta, koska peilikuva on toisenlainen ja mielestäni olen päässyt tähän pisteeseen TODELLA helposti. Kaiken maailman laihdutusohjelmista olin saanut kuvan, että salilla pitäisi rehkiä verisuonet päästä pullistellen, oksennus kurkussa ja itkua vääntäen. Ei sinnepäinkään. Olen vetänyt ihan maltillisesti, mutta kuitenkin kurinalaisesti ja ajatuksen kanssa. Miettinyt, miltä joku liike kehossa tuntuu, tehnyt sen alusta loppuun kunnolla. Salilla menee noin tunti ja se siitä.
Ymmärrän, että näistä asioista on eri näkemyksiä, ja toiset vannovat tarkan saliohjelman, kalorinlaskemisen, tarkkojen tavoitteiden tms. nimeen. Mutta jos kerta toisensa jälkeen olet epäonnistunut, ehkä sinunkin olisi syytä kokeilla, että jätät vaa'an hetkeksi nurkkaan ja olet itsellesi armollisempi, mutta kuitenkin kurinalainen pienin askelin. Tämä voi ainakin toimia, kun ylipainoa ei ole kymmeniä kiloja ja et aseta itsellesi mitään älytöntä 10 kiloa pois kuukaudessa -tavoitetta.
Jokainen tekee tyylillään, mutta halusin jakaa tämän näkökulman muistutuksena siitä, että aika pienillä asioilla saa jo jotain aikaan ja että vaaka ei ole totuuden torvi.
Tällä viikolla olen käynyt salilla jo 4 kertaa ja kohta lähden rauhalliselle kävelylenkille, jonka jälkeen kokkailen hyvää ruokaa ja maistelen viiniä. Tietenkään en näytä sellaiselta kiinteältä ja litteältä salimiisulta, jonka kroppaa voisin ylpeänä esitellä somessa. Mutta sepä se: sellainen kroppa olisi mulle niin työn ja tuskan takana, ehkä jopa mahdoton, että en aseta rimaa sinne tai vertaa itseäni näihin kaunottariin, joille hyvältä näyttäminen on työtä. Mulla on ihan toisenlainen työ, mutta silti mun farkut sujahtavat helpommin jalkaan, kesällä on varmaan kivempi mennä rannalle ja silti olen voinut pitää kiinni mulle tärkeistä elämän nautinnoista, kuten ruuasta, juomasta ja rennosta fiiliksestä. Kannustan muitakin miettimään, onko tavoitteet realistiset ja voisitko hetkeksi jättää vaa'an komeron nurkkaan, kokeilla salia tms. sopivaa liikuntaa ja miettiä itseäsi kokonaisuutena, ei pelkästään painon kautta. Tsemppiä!
Syön pääasiallisesti terveellisesti normaalia perusruokaa. Taipumusta herkutteluun ja isoihin annoskokoihin kuitenkin on. Yksi rakas harrastukseni on ruuanlaitto ja hyvät viinit. Ja se on varmasti asia, mikä näkyy myös vaa'assa. Hiljattain päätin, että näin keski-ikäisenä haluan elämäni takaisin jatkuvalta painontarkkailulta ja koetan päästä sinuiksi itseni kanssa, lopetan itseni kiusaamisen ja mollaamisen. Olen ollut epäsäännöllinen kuntoilija, mutta nyt hankin salikortin. Tavoitteena oli, että käyn edes sen kaksi kertaa viikossa. Mulla oli saliohjelmakin, mutta jätin sen seuraamisen pois, koska tavoitteenani oli se, että liikun ja että mulla on HYVÄ FIILIS. Saliohjelman noudattamisesta tuli heti ahdistava olo, että taas pitää suorittaa ja olla niin hiton tarkka.
Nyt kolmisen kuukautta myöhemmin paino ei ole pudonnut yhtään, mutta silti selkeä muutos on tapahtunut. Vatsan läskimakkara on pienentynyt huomattavasti ja paikat kiinteytyneet tosi hyvin. Tärkeintä on ehkä se, että salilla käynnistä on tullut osa arkea, ei ahdistava pakko. Tykkään mennä salille, juosta juoksumatolla kunnon hikilenkin tai touhuta laitteilla, fiiliksen mukaan. Vaa'an näyttämä paino ei enää kiinnosta, koska peilikuva on toisenlainen ja mielestäni olen päässyt tähän pisteeseen TODELLA helposti. Kaiken maailman laihdutusohjelmista olin saanut kuvan, että salilla pitäisi rehkiä verisuonet päästä pullistellen, oksennus kurkussa ja itkua vääntäen. Ei sinnepäinkään. Olen vetänyt ihan maltillisesti, mutta kuitenkin kurinalaisesti ja ajatuksen kanssa. Miettinyt, miltä joku liike kehossa tuntuu, tehnyt sen alusta loppuun kunnolla. Salilla menee noin tunti ja se siitä.
Ymmärrän, että näistä asioista on eri näkemyksiä, ja toiset vannovat tarkan saliohjelman, kalorinlaskemisen, tarkkojen tavoitteiden tms. nimeen. Mutta jos kerta toisensa jälkeen olet epäonnistunut, ehkä sinunkin olisi syytä kokeilla, että jätät vaa'an hetkeksi nurkkaan ja olet itsellesi armollisempi, mutta kuitenkin kurinalainen pienin askelin. Tämä voi ainakin toimia, kun ylipainoa ei ole kymmeniä kiloja ja et aseta itsellesi mitään älytöntä 10 kiloa pois kuukaudessa -tavoitetta.
Jokainen tekee tyylillään, mutta halusin jakaa tämän näkökulman muistutuksena siitä, että aika pienillä asioilla saa jo jotain aikaan ja että vaaka ei ole totuuden torvi.
Tällä viikolla olen käynyt salilla jo 4 kertaa ja kohta lähden rauhalliselle kävelylenkille, jonka jälkeen kokkailen hyvää ruokaa ja maistelen viiniä. Tietenkään en näytä sellaiselta kiinteältä ja litteältä salimiisulta, jonka kroppaa voisin ylpeänä esitellä somessa. Mutta sepä se: sellainen kroppa olisi mulle niin työn ja tuskan takana, ehkä jopa mahdoton, että en aseta rimaa sinne tai vertaa itseäni näihin kaunottariin, joille hyvältä näyttäminen on työtä. Mulla on ihan toisenlainen työ, mutta silti mun farkut sujahtavat helpommin jalkaan, kesällä on varmaan kivempi mennä rannalle ja silti olen voinut pitää kiinni mulle tärkeistä elämän nautinnoista, kuten ruuasta, juomasta ja rennosta fiiliksestä. Kannustan muitakin miettimään, onko tavoitteet realistiset ja voisitko hetkeksi jättää vaa'an komeron nurkkaan, kokeilla salia tms. sopivaa liikuntaa ja miettiä itseäsi kokonaisuutena, ei pelkästään painon kautta. Tsemppiä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.