En edes tiedä koska se on kadonnut omalta osaltani. Suhde on tuntunut tältä mielestäni jo toistakymmentävuotta. Ja ollaan kuitenkin edelleen nuoria, alle 40v eli elämää ja sitä hyvää parisuhdetta saisi olla edessä vielä hyvällä lykyllä se 40vuotta.
Meillä on toimiva suhde ja perhe. Hommat hoituu ja arki rullaa.
Mutta me olemme miehenä ja naisena vain kavereita. Eikä välttämättä edes mitään oikein hyviä kavereita, jos ajatellaan sitä, että meillä ei ole oikein mitään yhteistä tekemistä eikä yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Ehjä perhe on molemmille tärkeä, mutta nämä asiat rassaa minua.
Meillä on molemmilla ollut avioliiton aikana suhde. Ne on selvitetty sinänsä, mutta itselleni se teki sen, että tajusin alkaa kaivata sitä intohimoa. Ilman tätä suhdetta olisin täysin tyytyväinen (uskon niin) siihen toimivaan perhe-elämään ja kaverilliseen suhteeseen. Mutta kun nukkuva karhu on kerran herätetty....
Kaipaan intohimoista parisuhdetta. Mutta en millään osaa siirtää sitä mieheeni kohdistuvaksi. Ei vain kertakaikkiaan tee mieli, en osaa oikein enää peittääkään sitä ja en saa seksistä irti edes sitä mitä ennen.
Tiedostan sen, että jokaisessa parisuhteessa on ongelmia ja vaihtamalla miestä hyväksyn vain sen, että joudun elämään erilaisten huonojen ominaisuuksien kanssa kuin nykyisen miehen kanssa. Huonot puolet ei siis ole mielestäni se ongelma. Niiden kanssa pystyn elämään. Mutta pystynkö elämään sen asian kanssa, että seksi ja läheisyys puuttuu tai ainakaan en niitä osaa spontaanisti itse antaa.
Meillä on toimiva suhde ja perhe. Hommat hoituu ja arki rullaa.
Mutta me olemme miehenä ja naisena vain kavereita. Eikä välttämättä edes mitään oikein hyviä kavereita, jos ajatellaan sitä, että meillä ei ole oikein mitään yhteistä tekemistä eikä yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Ehjä perhe on molemmille tärkeä, mutta nämä asiat rassaa minua.
Meillä on molemmilla ollut avioliiton aikana suhde. Ne on selvitetty sinänsä, mutta itselleni se teki sen, että tajusin alkaa kaivata sitä intohimoa. Ilman tätä suhdetta olisin täysin tyytyväinen (uskon niin) siihen toimivaan perhe-elämään ja kaverilliseen suhteeseen. Mutta kun nukkuva karhu on kerran herätetty....
Kaipaan intohimoista parisuhdetta. Mutta en millään osaa siirtää sitä mieheeni kohdistuvaksi. Ei vain kertakaikkiaan tee mieli, en osaa oikein enää peittääkään sitä ja en saa seksistä irti edes sitä mitä ennen.
Tiedostan sen, että jokaisessa parisuhteessa on ongelmia ja vaihtamalla miestä hyväksyn vain sen, että joudun elämään erilaisten huonojen ominaisuuksien kanssa kuin nykyisen miehen kanssa. Huonot puolet ei siis ole mielestäni se ongelma. Niiden kanssa pystyn elämään. Mutta pystynkö elämään sen asian kanssa, että seksi ja läheisyys puuttuu tai ainakaan en niitä osaa spontaanisti itse antaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olisiko sinulla mahdollisuus pitää rakastajaa suhteesi rinnalla? Joskus se voi olla hyvä vaihtoehto.
On epäreilua ja -edullista verrata satunnaista seksiin perustuvaa salasuhdetta pitkään parisuhteeseen koska ne sisältävät täysin eri asioita ja perustuvat täysin eri asiaan. Pitkä parisuhde sisältää niitä kuivia kausia, enemmän tai vähemmän. Intohimo niin kuin muutkin tunteet syntyvät meidän ajatuksissamme; minkä merkityksen tai mielikuvan annamme millekin asialle. Olet joskus himoinnut miestäsi, joten ei se tunne minnekään ole hävinnyt, ajatuksesi ovat vain muuttuneet.
Vieraat suhteet voivat tyydyttää intohimon tarpeesi mutta ne ovat kyllä huonoin vaihtoehto tilanteessasi, jos muutoin parisuhde on hyvä. Olisiko mahdollista, että keskittyisit kaikkeen siihen, mikä teillä on hyvin? Sitä kautta saattavat vanhat tuntemuksetkin herätä. Meillä ainakin kävi niin: yhdessä olemme olleet vuosikymmeniä, ikää molemmille vajaat 60, kun lapset lähtivät maailmalle meillä alkoi uusi elämä ja intohimo löytyi, uudella tavalla.
On sääli, että monella jää kokematta aidon ja pitkä parisuhteen elinkaari ja sen tuomat kokemukset sekä oma kehittyminen, vain sen takia, että metsästetään intohimoa (jopa kenen kanssa tahansa).
Ei lohduta vaikka näyttää olevan kohtalotovereitakin. 45:n vuoden avioliiton aikana on eläimellinen kiihko laimentunut syvälliseksi kiintymykseksi ja rauhalliseksi nautiskeluksi.
Spontaanista vimmasta ei ole enää tietoakaan!
Olisi jäljellä edes syvällistä kiintymystä ja rauhallista nautiskelua, mutta olen vain tyytyväinen, jos ei tarvitse harrastaa seksiä lainkaan. Todella pitkiä taukoja on. Seksiä ehkä kerran kahdessa kuukaudessa. Ei vaan haluta. Tai haluttaa, mutta ei oma mies.
Sama juttu itsellä. Koen hirveästi tästä omantunnon tuskia. Koska oma mies on ihan ok ja varmasti ns "hyvä mies" ja ulkoisestikin ihan kivan näköinen. Seksiä ei hänen kanssaan tee mieli, vaikka se tavallaan ihan hyvää seksiä on aina ollutkin. Mielessä on vain eräs toinen, joka sai sen nukkuvan karhun heräämään.. Mikä tähän sitte auttaa? Ei se intohimo tunnu heräävän, vaikka kuinka yrittäisin. Salasuhteen mahdolisuutta oon miettinyt, mutta en tiedä olisiko itsestäni siihen ja en kestäisi loukata muita osapuolia omien himojeni vuoksi...vaikeeta.
Jotenkin tutunomainen tilanne. Olen mies, jota ei oma vaimo ole sytyttänyt enää aikoihin. Liittoa takana pitkään, lapset lähteneet pesästä jne. Periaatteessa suhteemme on ihan ok. Tullaan hyvin juttuun. Seksiä meillä on ollut viimeksi joskus pari vuotta sitten, ja sitäkin ennen harvakseltaan. Olen kokenut ulkopuolisia suhteita, mutta koskaan en ole ollut jättämässä vaimoani. Meidän suhteemme nyt vain on sellainen, että en halua siitä sinällään eroon.
Olen luullut, että vaimoani ei seksi nykyisin enää edes kiinnosta, koska hän ei ole osoittanut minkäänlaisia merkkejä haluamisesta. Niinpä tuossa yksi päivä tulikin iso yllätys, kun hän alkoi kyselemään, että miksi meillä ei enää ole seksiä.
Eipä kai tämä pitkissä suhteissa mitenkään harvinaista ole, että seksi hiipuu. Minun haluni ovat toki edelleen olemassa. Niiden kohde vain on satunnainen nuori nainen, ei vaimoni. Haluan kuitenkin olla vaimolleni mieliksi ja olen päättänyt puhaltaa hiillokseen. Toivon vain, että hiilloksessa olisi vielä sen verran henkeä, että on mielekästä pistää pökköä pesään.
Olisiko jollakulla jotain hyviä vinkkejä?
Mieheni todennäköisesti myös olettaa, että minulla ei ole haluja. Todellisuus on kuitenkin, että minua kiinnostaa paljon villimpi ja kokeilevampi seksi kuin mitä meillä on keskenämme koskaan ollut. Haluja siis on ja paljon.
En tiedä paljonko tätä tunnetta lisää se, että ulkoisesti niin kasvoiltani kuin vartaloltanikin tiedän olevani nainen, jolla on helvetin hyvä markkina-arvo. Seksiä siis on tarjolla ihan niin, että voin rauhassa valita haluamani.
Kuulostaa vain äärettömän kurjalta viettää seuraavat 40vuotta seksittömässä kaverisuhteessa.
Ymmärrän sinua. Minulla tuntuu tuota markkina-arvoa myös olevan, sillä vaikka olen jo vanhempi mies, niin on kuitenkin nuoria tyttöjä ollut ns. hoidossa. Nyt kriiseilen sillä, että haluan vaimoni kuitenkin myös olevan tyytyväinen tilanteeseen, joten täytyy yrittää antaa hänelle haluamaansa :)
Hei,
Mietin että voisiko sitä halua koittaa herätellä pitkässäkin suhteessa? Tässä on ollut ihan hyviä vastauksia siitä että pitkään parisuhteeseen kuuluu erilaisia aikoja. Kerrot kuitenkin että puolisosi ei sytytä sinua, oletko ajatellut mistä se johtuu? Fyysisesti, psyyllisesti vai henkisesti?
Joskus halu saattaa sammua es. siitä että omissa tai kumppanin seksitaidoissa olisi parantamisen varaa, osaatteko keskustella siitä mitä toinen haluaa ja millaisesta seksitä pitää?
Sanot ette itse osaa spontaanisti antaa läheisyyttä ja hellyyttä. Voisiko sitä opetella?
Miten tyytyväinen puolisosi on nykyiseen tilanteeseen?
Pääsisittekö pois yhdessä kotoa, es. hotelliin jossa voisitte olla kahdestaan ja nauttia toisistanne?
Kuinka kommunikointi pelaa suhteessanne muuten?
Monilla ihmisillä tuntuu olevan vastaavia onegelmia. Voisiko suora kommunikointi ja puheeksiottaminen parantaa tilannetta? Onko sinusta suhteen aikana koskaan aikasemmin tuntunut samalta? Mistä luulet että juuri nyt tilanne on tuo mitä kuvailet?
Iloa kevääseen, Kaisa-pappi
Kaisa, vastaat kysymyksin. Minä vastaan vastauksin: intohimon katoaminen puolisoiden väliltä on tuiki tavallista, sen palaaminen ani harvinaista. Jos tässä tilanteessa on yhteisiä, alaikäisiä lapsia, eletään ihmisiksi ja lykätään haaveet ja intohimot tuonnemmaksi. Jos lapsia ei ole, voidaan vapaasti erota ja lähteä etsimään uutta onnea.
Hei,
Uskon kuitenkin myös halun syttymiseen uudelleen. Kuten kirjoitit, haluttomuus ja puolisoiden eritahtisuus seksin suhteen on tavallista. Kuitenkin voisi miettiä mistä oma halutomuus johtuu, onko suhde turvallinen, tyydyttääkö se emotionaalisesti, psyykkisesti ja fyysisesti?
Mitä elämässä on sattunut jos aikaa halulle ei ole. Onko stressiä yms. Kokeeko seksin kiinnostavana ylipäänsä, vai haluttomuus suhteessa omaan kumppaniin. Miten sooloseksin laita on parisuhteessa? Onko omassa elämässä mahdollisuus rentoutua? Mikä estää sen, tai mikä edesauttaa rentoutumista?
Mitkä tekijät lisäävät halukkuutta, mitkä asiat vähentävät sitä?
En usko että ero on aina ratkaisu ongelmaan, vaan sama tilanne saattaa olla edessä uudessakin suhteessa.
Pahoittelen, kysymyksiä edelleenkin, mutta niitä kannattaa pohtia.
Kaisa-pappi
Minusta kuuntelevan kirkon vastaukset näillä palstoilla ovat olleet hyviä. Aina kannattaa pohtia miksi, joku homma ei toimi ja mikä mättää. Vaikka sillä ei parisuhde aina pelastu niin ainakin asiaa tulee käsiteltyä ja mietittyä mikä meni vikaan.
Ikään kuin ainoastaan seksi pelastaisi parisuhteen. Ikäänkuin ilman seksiä ei olisi parisuhdettakaan. Ei se niin ole, jotkut parit elää tyytyväisinä ilman seksiäkin jos molemmat näin haluaa. Ei se ihme ole jos halut välillä hiipuu, ikä tekee myös tehtävänsä. Lisääntymisaikana intohimoa riittää enemmän kuin vanhempana. Onnellinen voi olla hyvin monista asioista. Aina ihmisistä löytyy vikoja, niin itsestä kuin toisista. Takerrutaanko pieniin asioihin ja sen seurauksena petetään, loukataan elämänsä kumppania. Parisuhde voi olla rikasta muutenkin, jopa erittäin hyvää ystävyyttä ja toistensa seurassa viihtymistä. Miksi seksistä tehdään se ainoa parisuhteen liima ja kaiken voittava voima, jota ilman ei voisi parisuhteessakin elää jos halua on. Intohimo hiipuu, elämä hiipuu, voimat hiipuu ja mitä silloin jää, eikö kumppanuus? Eikö rikkautta ole se, että toinen ihminen haluaa jakaa elämänsä kanssasi sen loppuun asti. On paljon ihmisiä joilla ei ole ketään ja ihmisen ikävä toisen luo jää vastausta vaille. Ei liikaa vaatimuksia vaan annetaan itsemme hänelle jota on luvattu rakastaa siinä rinnalla.
Helkkari mitä paskaa. Ja joillakin menee sekaisin nuo termit rakastaa ja omistaa.
Omistetaan se toinen, kun toinen on sinut ottanut, eiks yeah. Siksi ne suhteet ei toimi ja parit ei jatka yhdessä. Tai sitten ei sitouduta ollenkaan. Siinäpä se, ei ne ihmissuhteet toimi, koska ei osata sopivasti sitoutua. Mennään helkkari ääripäästä ääripäähän.